Juutalainen miekkailija voitti natseille mitalin ja kohotti kätensä Hitler-tervehdykseen – Miksi ihmeessä?
Sitä hetkeä on hämmästelty myös jälkikäteen. Berliinin olympialaisissa vuonna 1936 oli meneillään naisten florettimiekkailun palkintojenjako.
Hopeaa voittanut Saksan Helene Meyer kohotti kätensä natsitervehdykseen niin kuin kaikki saksalaisurheilijat tuolloin.
Adolf Hitler oli ollut vallassa jo kolme vuotta. Berliinin olympialaiset olivat natsihallinnolle suuri propagandanäytös. Suomenmaa kertoi Berliinin kisoista keskiviikkona julkaistussa artikkelissa.
Hämmentävää tuossa hetkessä oli se, että Meyer oli puoliksi juutalainen.
Natsihallinto oli käynnistänyt juutalaisten sortotoimet heti valtaan noustuaan. Ensimmäiset keskitysleiritkin olivat jo toiminnassa. Kansalaisuus juutalaisilta oli viety Nürnbergin laeilla vuonna 1935.
Miten ihmeessä juutalaisurheilija Meyer saattoi siinä tilanteessa kohottaa kätensä kunnioittamaan natsihallintoa ja sen ylintä johtajaa Hitleriä?
Ja miten hän ylipäätään urheili natsi-Saksan joukkueessa?
Meyerin tarina on mielenkiintoinen. Ja monelta osin edelleen mysteeri.
Se kuitenkin tiedetään, että hän syntyi Frankfurtissa Saksassa vuonna 1910. Berliinin kisojen aikaan hän oli vajaa 26-vuotias.
Meyerin isä oli juutalainen lääkäri, äiti oli puolestaan kristitty.
Helenestä tuli Saksassa tähti jo nuorena. Hän voitti florettimiekkailun Saksan naisten mestaruuden ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Siitä alkoi huikea putki, jonka aikana Meyer vei Saksan mestaruuden nimiinsä peräti kuusi kertaa.
Olympiakultaa Meyer voitti vuonna 1928 Amsterdamissa. Tuolloin hän oli 18-vuotias. MM-kultaa hän nappasi vuosina 1929 ja 1931.
Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1932 Meyeriä kohtasi suru. Kerrotaan, että hän kuuli ennen ottelua poikaystävänsä kuolleen sotilasharjoituksessa. Lopputuloksissa Meyer oli lopulta viides.
Los Angelesin olympialaisten jälkeen Meyer jäi vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Natsien noustua valtaan Yhdysvalloissa asumisesta tuli pysyvämpi ratkaisu.
Puoliksi juutalaisena Meyer erotettiin saksalaisesta miekkailujoukkueesta. Paluu kotimaahan alkoi vaikuttaa mahdottomalta.
Mutta sitten tulivat Berliinin olympialaiset 1936. Ennen kisoja monet maat pohtivat kisojen boikotointia juutalaiskysymyksen vuoksi.
Etenkin Yhdysvalloissa käytiin kisojen alla paljon keskustelua siitä, voisiko maa lähettää urheilijoitaan Saksaan Hitlerin hallinnon sortopolitiikan takia.
Kansainvälisen olympiakomitean myötävaikutuksella Saksa pyrki löytämään juutalaisurheilijan, joka voisi liittyä joukkueeseen estämään muiden maiden boikotit.
Sellaiseksi kelpasi puoliksi juutalainen Meyer. Ja vain hän. Monelta muulta nimekkäältä juutalaisurheilijalta evättiin kilpaileminen Saksan joukkueessa.

Miksi Meyer suostui, sitä on pohdittu paljon. Täyttä vastausta ei tiedetä. Hän paloi halusta kilpailla taas olympialaisissa, edustaa maataan ja voittaa. Berliinin kisat olivat mahdollisuus nähdä myös kotimaassa asuvia perheenjäseniä.
Sitäkään ei tiedetä, mitä ehtoja osallistumiselleen Meyer asetti vai asettiko mitään. Ainakin hän sai kisojen jälkeen palata takaisin Yhdysvaltoihin.
Se ratkaisu poikkeaa jääkiekkoilija Rudi Ballista, joka edusti Saksaa ainoana juutalaisurheilijana Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa puolisen vuotta aiemmin.
Ball oli asunut ennen kisoja pidempään Sveitsissä ja Italiassa, mutta talvikisojen jälkeen natsit pyysivät häntä jäämään Saksaan. Sitä ei tiedetä, kuinka paljon Ballille annettiin valinnanvaraa.
Berliinin olympiakisoissa Helene Meyer näytti palanneen miekkailumaailman huipulle.
Hän eteni finaaliin saakka. Siellä hän kuitenkin hävisi Unkarin Ilona Elekille. Pronssia sai Itävallan Ellen Preis.
Huomionarvoista on, että myös Elek ja Preis olivat puoliksi juutalaisia. Siellä he nyt seisoivat kaikki kolme, natsien vainoaman kansanryhmän edustajat, florettimiekkailun palkintokorokkeella.
Ja vain Meyer kohotti kätensä natsitervehdykseen. Miksi hän teki niin? Sitäkään ei tarkkaan tiedetä. Ehkä Meyerillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Kaikkien Saksan urheilijoiden oli osoitettava kunniaa Hitlerille, muuten edessä olisi ollut ikävyyksiä.
Saksalaismedia oli Meyerin mitalin suhteen pidättyväinen. Hänet mainittiin vain lyhyesti tai valtaosin hänestä ei puhuttu mitään.
Berliinin kisojen jälkeen Meyer palasi Yhdysvaltoihin. Hän edusti Saksaa vielä vuoden 1937 MM-kisoissa Pariisissa. Siellä Meyer voitti kultaa.
Sen jälkeen välit Saksan urheilujohtoon katkesivat.
Meyer sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1940. Uudessa kotimaassaan hän asui läpi toisen maailmansodan vuosien. Sinä aikana natsi-Saksa surmasi kaikkiaan kuusi miljoonaa juutalaista hallitsemillaan alueilla.
Meyer palasi Saksaan sodan jälkeen vuonna 1952. Hän kuitenkin kuoli lokakuussa 1953 syöpään vain 42-vuotiaana.
Entä miten kävi Berliinissä Meyerin kanssa palkintokorokkeella seisseille Ilona Elekille ja Ellen Preisille?
Natsi-Saksa valtasi toisessa maailmansodassa heidän kotimaansa Unkarin ja Itävallan. Molemmissa maissa juutalaisia vainottiin systemaattisesti ja lähetettiin keskitysleireille tuhottaviksi.
Tietoja Elekin ja Preisin vaiheista on vähän. Molemmat kuitenkin selvisivät.
Elek voitti maailmansodan jälkeen olympiakultaa Lontoossa 1948 ja olympiahopeaa Helsingissä 1952.
Preis puolestaan nappasi pronssia Lontoossa 1948. Mukana hän oli vielä Melbournen olympiakisoissa vuonna 1956.