Historia | "Karpaattien Maradona" tohti kurittaa Ceausescun suosikkeja – diktaattorin kotikylästä muokattiin sosialistinen betoniutopia
Tiivistelmä
- Scornicesti, Romanian johtajan Nicolae Ceausescun (1918-1989) kotipaikka, muokkautui sosialistiseksi mallikaupungiksi, mutta sen historia on täynnä absurdeja tilanteita.
- Paikkakunnalla elettiin runsaudessa, vaikka muu Romania kärsi niukkuudesta 1980-luvulla.
- Scornicestin jalkapalloseura FC Olt Scornicesti menestyi epäilyttävien keinojen, kuten painostuksen ja sopupelien avulla.
- Vuoden 1989 vallankumous lopetti Ceausescun aikakauden, ja kaupungin teollisuus luhistui sen myötä.
Jos hakee puhtainta reaalisosialistista absurdismia romanialaisella twistillä, ei välttämättä kannata suunnata pääkaupunki Bukarestin paraatibulevardeille.
Oikeampi paikka löytyy parin tunnin ajomatkan päästä Bukarestista lounaaseen, Scornicestin pikkukaupungista. Nykyisin runsaan kymmenentuhannen asukkaan paikkakunta luotiin aikanaan uuteen uskoon siksi, että maan kuuluisa johtaja Nicolae Ceausescu syntyi siellä vuonna 1918.
Kun vaatimattomasta maalaistalosta ponnistaneesta Ceausescusta tuli vuosikymmeniä myöhemmin Romanian kiistaton yksinvaltias, hän sai ajatuksen tehdä synnyinseudustaan mallikelpoisen näytekappaleen siitä, miten perinteistä maaseutua muokataan uuden sosialistisen yhteiskunnan tarpeisiin.
Vanhaa kylärakennetta alettiin purkaa ja sen rinnalle rakennettiin uusi betoninen keskusta. Maaseutuväestöä siirrettiin uusiin kerrostaloihin samalla kun paikkakunnalle rakennettiin teollisuutta.
Maanviljelys ei kuitenkaan kadonnut minnekään. Kanoja ja sikoja kasvatettiin kerrostalojen parvekkeilla, ja pelloilta palanneet kuraiset saappaat sotkivat elementtitalojen portaita.
Kun muu Romania riutui 1980-luvulla säännöstelyn, niukkuuden ja sähköpulan kourissa, Scornicestissä elettiin toisenlaisessa todellisuudessa.
Paikallisten muistelmissa kaupat olivat poikkeuksellisen hyvin varustettuja: lihaa, maitoa, munia, suklaata, Nescaféta ja jopa Pepsiä oli saatavilla. Se ei varsinaisesti herättänyt sympatiaa nälkää nähneen muun maan asukkaiden keskuudessa.
Scornicestin sydän on valtava betoniareena, jonka katsomoiden väleistä tunkee pusikkoa ja muovipenkit rapistuvat. Kentällä laiduntaa toisinaan hevosia tai lammaskarjaa.
Koska sosialistinen mallikaupunki ei olisi mitään ilman menestyvää urheiluseuraa, Ceausescun lanko Vasile Bărbulescu, vaikutusvaltainen kommunistipomo ja Oltin alueen puoluejohtaja, piti huolen siitä, että kylän ylpeys FC Olt Scornicesti nousi Romanian jalkapallon huipulle.
Siihen löytyi tietenkin sopivat keinot. Vastustajat ja erotuomarit oppivat nopeasti, että voitto Ceausescun kotipaikkakunnan seurasta ei välttämättä ollut urakehityksen kannalta viisas liike.
Aikalaiskuvauksissa Scornicestin joukkueen otteluita värittävät suosiminen, painostus ja sopupelit. Vierasjoukkueiden yhteistyöhalukkuudesta tuli suorastaan oma ilmiönsä.
Huipentuma nähtiin kaudella 1977–1978, kun Scornicestin joukkue taisteli noususta Romanian kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta Divizia B:hen. Viimeisellä kierroksella tarvittiin valtava voitto, jotta kilpailijan toisella paikkakunnalla pelaama ottelu ei romuttaisi nousuhaavetta.
Ottelu päättyi luvuin 18–0.
Tauolla kilpailijan ottelun tulos kerrottiin Scornicestissä väärin 9–0, vaikka todellinen tulos oli 2–1. Jälkikäteen ottelusta tuli yksi Romanian jalkapallohistorian kuuluisimmista sopupeleistä.
Scornicestin joukkue nousi Divizia B:hen ja saavutti seuraavalla kaudella vielä pääsarjapaikan.
Stadionkin kasvoi seuran mukana. Scornicestissä oli jo vuodesta 1975 lähtien valtava, noin 30 000 katsojalle suunniteltu stadion. Nykyinen Viitorul-areena rakennettiin myöhemmin käytännössä uudelleen vuosina 1985–1988.
Parhaimmillaan rakennelman katsomoihin mahtui noin 25 000 ihmistä, vaikka kaupungin asukasluku oli vain runsaat kymmenentuhatta. Jokaiselle kyläläiselle oli siis tarjolla noin kaksi ja puoli kuppi-istuinta.
Scornicestin surrealistista jalkapallotarinaa sivuaa myös mies, josta tuli myöhemmin Romanian historian suurin jalkapallotähti, ”Karpaattien Maradona”.
Gheorghe Hagi pelasi 1980-luvun alussa Farul Constantassa ja siirtyi myöhemmin Sportul Studentesciin. FC Oltin hän kohtasi vastustajana useita kertoja, mutta ei arkaillut ”Ceausescun seuran” kurittamista. FC Oltin entinen valmentaja Marius Stan on muistellut, kuinka Hagi laukoi Scornicestin stadionilla maalin noin 20 metristä – oikealla jalallaan, vaikka kotijoukkue odotti hänen käyttävän vasenta jalkaansa.
Vuonna 1986 Sportul Studentesc voitti FC Oltin kauden viimeisellä kierroksella Bukarestissa hurjin lukemin 7–5, ja Hagi teki ottelussa peräti kuusi maalia.
Myöhemmin Hagi siirtyi Steauaan, mutta hänen ja FC Oltin kohtaamiset jatkuivat. Vuonna 1987 Steaua murskasi Scornicestin joukkueen peräti 8–0, ja Hagi teki ottelussa kaksi maalia.
Joulukuussa 1989 romanialaisten kärsivällisyys lopulta päättyi. Verisen vallankumouksen päätteeksi Nicolae ja Elena Ceausescu teloitettiin joulupäivänä, ja pienen mallikaupungin taika haihtui saman tien.
FC Oltin suojelijat katosivat. Romanian jalkapalloliitto päätti tammikuussa 1990 lakkauttaa seuran, ja sen pelaajat vapautettiin etsimään uusia seuroja.
Samassa rytäkässä myös Scornicestiin iski rakennemuutos. Teollisuudessa oli vuoden 1989 lopulla työskennellyt tuhansia ihmisiä, mutta markkinatalouteen siirtyminen merkitsi saneerauksia, tuotannon supistumista ja myöhemmin tehtaiden sulkemisia.
Purkamiselta säästynyt Ceausescun synnyinkoti on edelleen yksityisessä hallinnassa eikä virallinen museo. Se toimii kuitenkin eräänlaisena yksityisenä muistopaikkana.
Talon sisällä aika on pysähtynyt: huonekalut, valokuvat ja pienet arjen esineet muistuttavat ajasta ennen kuin pikkukylän pojasta tuli yksi 1900-luvun omalaatuisimmista ja häikäilemättömimmistä diktaattoreista.
Betonibulevardit, valtava jalkapalloareena ja vanhan kylän jäänteet muodostavat eräänlaisen ulkoilmamuseon siitä, mitä tapahtuu, kun yhden miehen kotikylästä päätetään väkisin tehdä betoniin valetun kommunistisen utopian mallikappale.
Utopia päättyi vuonna 1989, mutta betoni jäi.
