Nuoriso ei ole pilalla – Annika Saarikko kertoo, miksi hän välttelee puhetta mielenterveyskriisistä

Mielenterveys

Palaatko kenties joskus politiikkaan?

Annika Saarikkoa hämmästyttää, että tätä kysytään usein, vaikka hän on ollut poissa eduskunnasta vasta vuoden. Vuosi sitten hän myös aloitti korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoidosta vastaavan YTHS:n uutena toimitusjohtajana.

Keskustan entiselle puheenjohtajalle ja kolminkertaiselle ministerille kyseessä ei ollut vain työpaikan vaihdos, vaan siitä alkoi kokonaan uusi vaihe elämässä. Poliitikon työtä on vaikea verrata mihinkään muuhun, sillä siinä ei juurikaan työaikoja tunneta.

– Oli hätkähdyttävää ymmärtää viikonloppu uudella tavalla. Nyt aikatauluja ohjaavatkin lasten jalkapallopelit ja koko perheen yhteiset aikataulut, kolmen lapsen äiti sanoo YTHS:n toimistolla Helsingin Töölössä.

Pienin lapsista on vasta taapero, esikoinen kutosluokkalainen.

Saarikko vastaa siis nytkin, että hän ei mieti paluuta politiikkaan, vaan on iloinen siitä, että elämä on uudenlaista. Nykyinen työ nuorten aikuisten asioiden parissa tuntuu merkitykselliseltä ja tärkeältä.

Myös politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita Saarikko rakastaa edelleen.

– Poliitikon työssä ei ollut mitään semmoista, josta tulisin nyt viisastelemaan, että olipa se kauheaa tai raskasta aikaa. Se oli etuoikeutettua monella tavalla. Mutta myös sillä, mitä täällä teen, on paljon väliä.

YTHS:llä Saarikko on oppinut näkemään nuorten aikuisten sukupolven uusin silmin.

Politiikassa puhutaan paljon nuorten mielenterveyskriisistä, mutta nyt Saarikko haluaa vältellä koko kriisi-sanaa. Se kun voi ruokkia itse itseään siten, että jokainen ryhtyy tykönään pohtimaan, onko minullakin nyt kriisi.

Mielenterveyspalveluita tarjotaan kyllä YTHS:lläkin entistä enemmän, ja Saarikko korostaa moneen otteeseen pitävänsä tärkeänä sitä, että näitä palveluita on ja niitä kehitetään.

Mutta jotain on isommassa mittakaavassa pielessä silloin, kun niin monet kokevat oireilua. On paljon yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Saarikko huomauttaa, että nykyinen nuorten aikuisten sukupolvi on erilainen kuin aiemmat, sillä se on oman aikansa ja yhteiskuntansa muovaama. Tämän yhteiskunnan luoneet edelliset sukupolvet voivat siis myös katsoa peiliin.

Yhteiskunnan korjaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin terapian tarjoaminen.

– Nyt hoidamme yksilön terveydenhuollossa tiettyjä yhteiskunnan yhteisiä ongelmia, Saarikko näkee.

Nuoriin vaikuttavia ongelmia ja mullistuksia on riittänyt sekä globaalilla tasolla että kotimaassa.

Saarikko mainitsee ilmastonmuutoksen, sodat, peruskouluissa tehdyt uudistukset, korona-ajan, sosiaalisen median ja taloustilanteen, jonka vuoksi korkeakoulutuskaan ei enää takaa työpaikkaa.

– Esimerkiksi itse opiskellessani olin aika luottavainen tulevaan. Tuskin hirveästi edes uhrasin ajatuksia sille, että kannattaako koulutus ja löytyykö työtä, hän vertaa. 

Kasvatuskin on erilaista kuin ennen. Nykyisille nuorille aikuisille opetettiin lapsena tunnetaitoja ja tunteiden sanoittamista.

– Avoimuudessa ja tunteiden sanoittamisessa on tietysti paljon hyvää, Saarikko huomauttaa.

Ero on huomattava, jos vertauskohtana on vaikkapa vaiennut sotien jälkeinen ikäluokka.

Valtavan muutoksen toi sosiaalinen media, jota nuoret aikuiset käyttävät tuntikausia päivässä. Some tuo koko maailman ongelmat lähelle, ja ruudun kautta myös itseä vertaillaan jatkuvasti muihin.

Keski-ikäisillä on elämälleen kivijalkaa myös toisenlaisista ajoista, Saarikko huomauttaa. 

– Mutta aikuisuutta lähestyvä parikymppinen on ehkä nähnyt pelkkää epävarmuutta ja synkkiä pilviä, ja tämä kaikki kehystyy sosiaalisen median läpi.

Saarikko aloitti keväällä mediaseurannan siitä, onko yhteiskunnallinen puhe nuorten tulevaisuususkoa lisäävää. Tulos ei yllättänyt häntä.

– Eihän se ole.

Saarikko kokee tehtäväkseen toimia siltana yhteiskunnallisen keskustelun ja nuorten aikuisten välillä. Hän on nimittäin huomannut uuden kriittisyyden aallon. 

– Aika moni on ryhtynyt nyökyttelemään Liisa Keltinkangas-Järvisen ajatuksille, Saarikko sanoo.

Psykologian emeritaprofessorin tänä vuonna ilmestynyt kirja Itsekkyyden aika paheksuu nykyistä itsekeskeistä elämäntapaa.

– Kannattaa tarkkailla itseään, jos liittyy siihen kerhoon, jonka mielestä nuoriso on pilalla, Saarikko puolestaan toteaa.

– Mitä tämän sukupolven tuomitseminen hyödyttää? Heillehän tämä maailma jää.

Saarikko korostaa, että uusi sukupolvi on aina ”mieletön mahdollisuus”.

– Työelämään on tulossa aivan poikkeuksellisen fiksu ja tiedostava sukupolvi, jolla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia hankkia tietoa. Asiantuntemus saa ihan uusia käänteitä, hän näkee.

Aika moni on ryhtynyt nyökyttelemään Liisa Keltinkangas-Järvisen ajatuksille.

Annika Saarikko

Talousjärjestö OECD:n arvion mukaan mielenterveyden ongelmat maksavat Suomelle noin 11 miljardia euroa vuodessa. Saarikon mielestä tätä lukua käytetään politiikassa ”aika helposti heitellen”.

– Sehän on niin valtava summa, että meidän kannattaisi olla kiinnostuneita siitä, mitä se on syönyt. Minusta tästä tarvittaisiin tarkempia kansallisia laskelmia.

Saarikon mukaan pitäisi ainakin varmistaa, ettei yhteiskunnan ilmiöitä medikalisoida terveydenhuollon ratkottavaksi. Yhteiskunnan pitäisi siis tukea mielen hyvinvointia.

– Tarvitaan uusi yhteisöjen vallankumous. Olen taustaltani humanisti ja huomaan ajattelevani yhä voimakkaammin, että ihminen tarvitsee toista ihmistä.

Saarikko ei halua kommentoida tarkemmin nykyisen hallituksen politiikkaa. Sen hän kuitenkin sanoo, että järjestöiltä leikkaaminen vaikuttaa myös opiskelijoihin.

– Juuri sitä medikalisoitumisen ilmiötä vähentäisi se, jos olisi muitakin ovia avattavaksi kuin terveydenhuollon ovet.

Entisenä valtiovarainministerinä Saarikko toki tietää, että talouden sopeuttaminen on välttämätöntä. Numeroita pyöritteleville päättäjille sopeutukset muuttuvat kuitenkin helposti vain välttämättömyyspuheeksi, hän näkee.

– Ihmisille pitää aina olla velkaa vastaus, että miksi toimimme näin. Siksi, että hyvinvointia olisi myös tuleville sukupolville.

– Kun politiikkaa katsoo kauempaa niin huomaa, että miksi-kysymykseen vastaaminen on yhä tärkeämpää. 

Saarikko on pohtinut paljon politiikan puhetapaa. Se on hänestä kärkästä ja mustavalkoista.

– Nuoret ovat sille otollista maaperää, sillä siihen elämänvaiheeseen kuuluu tietty ehdottomuus. Polarisaatio näkyy nuorissa yhä voimakkaammin, ja sitä tapahtuu myös sukupuolten välillä.

Saarikko on hyvin huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Ilman perhettä jääminen voi olla henkilökohtainen tragedia, mutta talous ja väestö ovat myös kiinteässä yhteydessä keskenään.

– Jos maahan syntyy vähän lapsia, sillä on puhtaasti kansantaloudelliset vaikutukset tulevaisuuden työvoimaan. Mutta se vaikuttaa myös tunnelmaan. Täyttyykö elämänpiiri hiipumisesta vai huomisen odotuksesta? Sillä on tosi paljon väliä.

Saarikon mukaan ensi vaalikaudella pitäisi kuitenkin käydä jo vakavaa keskustelua kouluverkosta, kun ikäluokat pienenevät.

– Miten kouluverkko rakentuu uudenlaiselle väestöpohjalle? On kiire miettiä peruskoulua, ja sitä seuraa myöhemmässä vaiheessa korkeakoulutus.

Kansainvälisiin opiskelijoihin on ladattu Suomessa paljon odotuksia. Saarikon mukaan tekemistä olisi kuitenkin siinä, että heidät otettaisiin myös osaksi yhteiskuntaa.

– He käyvät terveydenhoidon vastaanotoillamme, ja siellä tulee ilmi, että avun tarve on paljon terveydenhoitoa moninaisempi, hän kertoo.

Jotain kertoo sekin, että monilla marjanpoimijoilla ja ruokaläheteillä on opiskeluperäinen maahantulolupa.

– Monet heistä ovat aika ulkona suomalaisesta yhteiskunnasta, eikä heidän tarvitsemilleen palveluille löydy oikeaa osoitetta.

Saarikko sanoo hätkähtäneensä sitä ristiriitaa, mikä todellisuus on politiikan juhlapuheisiin verrattuna. Hän on itsekin puhunut juhlapuheissa kansainvälisten opiskelijoiden tärkeydestä.

– Jos ja kun tarvitsemme heitä tänne, niin homma pitää hoitaa paremmin.