"Hallituksesta uskallettava myös lähteä" – keskustan puoluevaltuustossa huolta taloudesta, turvealan ahdingosta ja sotesta
Keskustan puoluevaltuutetut ovat laajasti huolissaan hallituksen kyvystä löytää puoliväliriihessä ratkaisuja.
Ensisijainen tavoite on kuitenkin hallituksessa pysyminen. Puoluevaltuutetut löysivät valtuuston vuosikokouksen yleiskeskustelussa lauantaina toisaalta syitä pysyä hallituksessa, toisaalta syitä pitää keskustan kannoista kiinni jopa hallituksen hajoamispisteeseen asti.
– Jos sote jäisi nyt kesken tai kaatuisi, tietäisi se soterahojen loppumista pieniltä alueilta. Keskusta ei tosin voi olla yksin vastuussa kaikesta. Olemme yhteistyökykyisiä, mutta sielua ei saa myydä, Tuukka Suomalainen painotti.
– Talous on saatava kuntoon koronasta huolimatta, emme voi ottaa velkaa määrättömästi. Jälkipolvi maksaa velan, jos me emme. On saatava ratkaisuja. Vain työllisyys takaa sen, että voimme jakaa hyvinvointia tulevaisuudessakin, Jari Karhu opasti.
Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja Eveliina Leskelä kuvasi keskustan roolia suuren kuvan ja pitkäjänteisten linjojen hahmottajana.
– Liian moni on tietämätön julkisten isojen, perustavien kysymysten suhteen. Keskustaa tarvitaan muistuttamaan suurista linjoista. Meidän kansansivistyksellinen tehtävämme on puhua näistä asioista, sillä vain suuren kuvan ollessa kunnossa pienempiinkin asioihin voidaan satsata.
Keskustanaisten varapuheenjohtaja Anna Sirkiä väläytteli myös hallituksesta lähtöä.
– Jos hallitus hajoaisi, pesuveden mukana menisi valtava määrä keskustalle ja Suomelle tärkeitä hankkeita. Hallitus on kuitenkin oltava valmius hajottaa, jos kestävään taloudenpitoon ei löydy yhteistä näkymää.
– Hallituksessa on nyt pakerrettava sen puolesta, minkä puolesta sinne lähdettiin. Tässä keskustan kädenjäljen on oltava näkyvillä kuten hallitusohjelmassakin on, keskustanuorten puheenjohtaja Hanna Markkanen huomautti.
Sote- ja maakuntauudistukset kirvoittivat myös puheenvuoroja. Monen puoluevaltuutetun mielestä sinällään tärkeässä uudistuksessa on myös korjattavaa.
– Monessa maakuntavaltuustossa keskuskaupungeilla tulee olemaan yksinkertainen äänienemmistö. Sinipuna-Suomessa tämä johtaa palveluiden keskittymiseen. Aidosti laajan demokratian toteutuminen edellyttää alueellisia kiintiöitä tai maakunnan sisäisiä vaalipiirejä, Johanna Häggman totesi.
– Valtio on hoitamassa hyvinvointialueiden rahoituksen, ja tässä tulee ongelmia. Maakuntien pitäisi saada verotusoikeus, jotta ne itse voisivat päättää alueellisesti tasa-arvoisesta rahoituksesta, Petteri Salmijärvi viestitti.
Tuukka Liuha huomautti valmistelevan ministeriön ”ideologisesta vihanpidosta” yhtiömuotoista sotetoimintaa kohtaan.
– Ideologia näkyy suhtautumisessa yhtiömuotoisiin palveluntuottajiin. Sotevalmistelijat ovat halunneet vääristää julkisten yhtiömuotoisten sotetuottajien asemaa vertauttamalla nämä yksityisiin palveluntuottajiin.
Ilmari Pokelan mielestä EU:n kehitys samoin kuin maakuntahallinto on iskemässä alkiolaisen tasavalta-aatteen ytimeen.
– Mitä kauemmas valta karkaa, sitä lähemmäs diktatuuria mennään. Jos maakuntahallinnosta tulee keskushallinnon leikkausinstrumentti, olemme epäonnistuneet eräässä tärkeimmistä tehtävistämme.
Paljon julkisuudessa puhuttaneelle turvetuottajien ahdingolle löytyi ymmärrystä monessa puheenvuorossa.
– Ala on tarvinnut tukea vasta viime syksystä lähtien. Kyseessä on kokonainen kotimaisen energiantuotannon ala. Alasajon vauhtia on hidastettava roimasti, Virve Salo painotti.
– Pyyntö on inhimillinen. Turvealaa on kohdeltava ihmisten kannalta reilusti, inhimillisesti, se on tavallisten suomalaisten toimeentuloa. Energiaomavaraisuudellekin turpeen merkitys on huomattava, Hannes Torppa sanoi.
Pilvi Kärkelä huomautti, etteivät turvealan yrittäjiä ja työntekijöitä auta alanvaihtokoulutukset saati ”romutuspalkkiot”.
– Yrittäjät toivovat hallitukselta aina ennakointia. Odotusten ja näkymien on tärkeää olla selkeitä. Turveala on kärsinyt siitä, ettei päättäjillä ole ollut pitkäjänteisiä näkymiä. Tuotannon tulee olla turvattua tulevaisuudessakin, ettemme ole ulkomaisen tuonnin varassa myöskään kasvu- ja kuivikepuolella.
Lauri Nikula pohti sitä, miten hakkeesta saataisiin ratkaisuja turpeen jälkeiseen aikaan energia-alalla.
– Hakkeen laivaaminen maailmalta ei ole hyvä kehitys. Voisiko kotimaisen energiapuun korjuun kannattavuutta parantaa ilman, että tukkipuuta palaa? Voisivatko turvetuottajat nähdä mahdollisuuden energiapuun korjuussa?
Muutamassa puheenvuorossa haluttiin nostaa esille keskustan roolia kestävän kehityksen takaajana. Taloudellinen, inhimillinen ja luonnon kestävyys eivät sulje toisiaan pois.
– Näiden on pysyttävä tasapainossa. Ongelmia tulee, jos yhtä pilaria vahvistetaan muut sivuuttaen, kuten on käynyt liian monesti. Talouden kestävyyteen keskityttiin pitkään, ja sitten inhimillistä puolta saatiin vahvistettua hyvinvointivaltion luonnilla. Luonnosta on saatu vauraus, mutta sen kestävyys unohtui liian pitkään. Toisaalta ilman talouskasvua tiede ja innovaatiot eivät kehity kunnolla. Ja kun inhimillinen kestävyys unohtuu, ihmiset turvautuvat jopa ääriliikkeisiin. Keskusta jos jokin on kestävän kehityksen kaikkien pilarien puolue, Matti Leiviskä määritteli.
– Omienkin joukosta on kuulunut erikoisen paljon puheenvuoroja siitä, että ympäristöarvot muka tuhoavat talouden. Mutta ei kestävän kehityksen tarvitse sattua. Lukuisat ratkaisut tukevat sekä ympäristöä että taloutta, ja tässä voittavat kaikki, Ari Veikko Puska painotti.