Hallituksen tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vaalikauden aikana – toimet on aloitettu, mutta matkaa vielä on
Hallituksen tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vaalikauden aikana, mutta tavoitteeseen on vielä matkaa. Jotta siihen päästäisiin, hallituksen toimien pitäisi toimia nykyistä nopeammin.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n (VVA) toiminnanjohtaja Sanna Tiivola suhtautuu epäilevästi siihen, että hallituksen tavoitteeseen päästäisiin, vaikka hän toki sitä toivoo.
Suomessa oli viime vuoden lopulla 4 341 yksinelävää asunnotonta. Asunnottomien perheiden ja pariskuntien määrä oli 201. Luvut perustuvat asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn kunnille tekemään asunnottomuuskyselyyn, joten määrät ovat suuntaa-antavia.
Toissa vuonna Suomessa oli ARAn kyselyn mukaan 4 600 yksin elävää asunnotonta. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 264. Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli puolestaan 5 482 asunnotonta.
Kokonaan asunnottomuus on tarkoitus hallitusohjelman mukaan kitkeä vuoteen 2027 mennessä.
Tällä hallituskaudella asunnottomuuden vähentämiseen tähtäävä ohjelma on ympäristöministeriön erityisasiantuntija Tuula Tiaisen mukaan hyvin erilainen kuin aikaisemmat asunnottomuusohjelmat.
– Nyt painopiste on kaupunkien omissa asunnottomuuden vähentämissuunnitelmissa ja -ohjelmissa, hän sanoo.
Ympäristöministeriö käynnisti viime vuonna ohjelman, jossa mukana on 11 paikkakuntaa, joissa asunnottomuutta on eniten.
Tiaisen mukaan kaupungit sitoutuivat tekemään asunnottomuuden vähentämis- ja puolittamisohjelman, jota ne ovat tämän vuoden tammikuussa lähteneet toimeenpanemaan.
Ohjelmassa mukana olleet kunnat saivat lisäksi hakea sosiaali- ja terveysministeriöltä valtionavustusta, joka oli kohdennettu sote-palveluiden kehittämishankkeille. Rahaa oli jaossa yhteensä kuusi miljoonaa euroa.
– Se on tarkoitettu asunnottomille, jotka tarvitsevat vahvempaa tukea, jotta he voisivat saada oman asunnon ja pystyisivät myös pitämään sen, Tiainen sanoo.
Hallitusohjelmassa listataan keinoja, joilla asunnottomuutta yritetään kitkeä. Siinä muun muassa sanotaan, että asumisneuvonnasta tehdään lakisääteistä ja siihen osoitetaan riittävät resurssit.
Asiaa valmisteleva työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen keinoista, joten lausunnolle lähteneessä esitysluonnoksessa esitettiin neljää eri vaihtoehtoa.
Suurin osa työryhmän jäsenistä kannatti sitä, että asumisneuvonnasta tehdään lakisääteistä. Jokaisesta vaihtoehdosta löydettiin lisäksi kehitettävää ja osa vaatii tarkempaa selvitystä.
– On poliittisen johdon käsittelyssä, miten asian suhteen edetään, Tiainen sanoo.
Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on kehittää asunnottomuuden tilastointia. Yhtenä vaihtoehtona hallitusohjelmassa esitetään Kanta-palveluun pohjautuvaa asunnottomuuden tilastointijärjestelmää.
Tiaisen mukaan asia on työn alla.
– Se on hankala toteuttaa, koska asunnottomuuden tilastointi ei ole ihan helppoa.
Haasteita tuo muun muassa mahdollisen rekisterin pitäminen ajan tasalla – jos asunnoton ihminen saakin asunnon, niin poistuuko hän rekisteristä. Tiainen kertoo, että asiasta on neuvoteltu sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Myös ARA ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ovat mukana.
– Olemme pohtineet erilaisia etenemisvaihtoehtoja. Pohdimme edelleen sitä, miten siihen voitaisiin yhdistää laadullinen selvitys.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n Tiivola suhtautuu epäilevästi siihen, että hallituksen tavoitteeseen päästäisiin, vaikka hän toki sitä toivoo.
Tiivolan mukaan osa ohjelmassa mukana olleista kaupungeista on edennyt hyvin ja ne ovat pystyneet noudattamaan asetettuja tavoitteita. Pääkaupunkiseudulla ja etenkin Helsingissä tilanne on kuitenkin vaikea.
– Ei olla saavutettu niitä kaikkia rakennustavoitteita, hän sanoo. Ohjelmaan on kirjattu, kuinka monta asuntoa pitäisi olla rakennettu ohjelmakauden aikana.
Tiivolan mukaan etenkin tukea tarvitsevien asunnottomien tilanne on Helsingissä tällä hetkellä vaikea. Heitä on aktiivisessa jonotusvaiheessa 500.
Aiempien hallitusohjelmien mukaisten Paavo- ja Aune-ohjelmien aikana tendenssi oli, että väliaikaisesta majoituksesta pyritään luopumaan ja pitkäaikaisasunnottomat asutetaan esimerkiksi tukiasuntoihin.
Tiivola on huolissaan tavoitteen vesittymisestä, sillä kuntien rahat ovat vähenemässä. Hänen mukaansa nyt olisikin tärkeää edelleen pysyä kiinni asunto ensin -periaatteesta. Asunto ensin -periaatteella tarkoitetaan sitä, että kaikille järjestyisi mahdollisuus itsenäiseen asumiseen ja siihen liittyviin tukipalveluihin.
– Sitä väliaikaismajoitusta ei saa jatkaa. Siitä pitää päästä kokonaan pois.
Tiivola lisää, että Suomi on ollut asunnottomuuden mallimaana myös kansainvälisesti tapetilla.
– Tätä pitää miettiä maineasianakin. Ihmisten kärsimys on tietenkin ensimmäinen asia, mutta on tämä isossa kuvassa myös maineasia, jota en lähtisi vesittämään. Olisihan se noloa, jos Suomi yhtäkkiä vetäisi lipat.
Tiivola on lisäksi huolissaan siitä, millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia korona tuo asunnottomuuteen. Hän sanoo, että ne, jotka olivat pandemian alkaessa jo kadulla, joutuivat todella huonoon kuntoon, kun heidän palveluitaan rajattiin.
Lisäksi asumisneuvontaan tuli paljon enemmän kyselyitä siitä, miten toimia, kun rahat ovat loppu eikä asuntoa pysty maksamaan.
– Pitkällä aikavälillä vasta näemme sen, kuinka paljon ihmiset saivat häätöjä ja kuinka paljon asunnottomuus lisääntyi tänä aikana. Samahan se oli lamassakin, että vaikutukset tulevat vasta myöhemmin, hän sanoo.
Ympäristöministeriön Tiainen sanoo, että asunnottomien tilanne on ollut koronapandemian aikana hankala, mutta koronan alussa vallinneet pelot siitä, että asunnottomuus ja häädöt lisääntyvät, eivät ole hänen mukaansa käyneet toteen.
– Vuokranantajat ovat suhtautuneet hyvin eli koronan aikana on tehty joustavia maksusopimuksia, jos on ollut vaikeuksia maksaa vuokria. Häätöjen kokonaismäärät eivät ole lisääntyneet, eikä sitä kautta asunnottomien määrän ainakaan pitäisi olla lisääntynyt, hän sanoo.
Helsinkiläinen Henna Nyström on ollut asunnottomana lähes tauotta jo kohta parin vuoden ajan. Hän sanoo kodittomuutensa syyn loppupeleissä olevan päihteiden käyttö. Hänellä on ollut kahden vuoden aikana välillä asunto, mutta tällä hetkellä hän majoittuu hätämajoituksessa, kavereiden luona tai vihreissä vessoissa.
Suunnilleen yhtä kauan asunnottomana on ollut myös Lauri Niinimäki, joka kertoo olevansa asunnoton vapaaehtoisesti. Jan Nikkinen on puolestaan ollut asunnoton noin puolitoista vuotta
Nyströmin mukaan yksi keino vähentää asunnottomuutta olisi parempi päihdepolitiikka.
– Ei ajateltaisi, että päihteiden käyttäjät ovat huonoja ihmisiä, vaan se ajateltaisiin enemmän sairautena, hän sanoo Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskuksessa Helsingin Itä-Pasilassa.
Lisäksi Nikkisen mukaan ihmisiä pitäisi ajatella yksilöinä eikä saisi yleistää.
– Että ei ajateltaisi, että jos sinä olet nisti, niin sinä mölyät, Nyström sanoo.
Kolmikon seurassa on myös Timo Niukkanen, joka ei ole enää asunnoton. Hän sai asunnon sukulaisen avustuksella. Hän sai häädön asunnostaan vesivahingon vuoksi vuodenvaihteessa ja uuden kodin huhtikuussa.
Nyströmillä on alkamassa pian korvaushoito, ja hän uskoo, että sitten myös muut asiat helpottuvat.
– Koska sitten ei joka päivä mene aikaa niin paljon siihen kaman metsästämiseen.