EU-aluekehitysmiljardeista leimahti kova kiista – Elinkeinoministeri Katri Kulmuni toppuuttelee maakuntien välistä kilpalaulantaa
Vääjäämättä lähestyvä päätös miljardien eurojen aluekehityspotin jakamisesta kuumentaa tunteita kaikissa ilmansuunnissa.
Alueiden välillä kytevä kiista nousi kertaheitolla otsikoihin, kun Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen vaati Ylen haastattelussa rakennerahojen ohjaamista haja-asutusalueiden sijaan Etelä- ja Länsi-Suomeen.
Idässä ja pohjoisessa ruuhka-Suomen avaukset eivät ole saaneet vastakaikua, vaan maakunnat ovat vastanneet ulostuloihin ärhäkästi.
Keskustalainen elinkeinoministeri Katri Kulmuni on paljon vartija tasapainoillessaan osapuolten välissä. Puoluejohtajan on nimittäin määrä tehdä valtioneuvostolle esitys siitä, miten aluekehitysvarat jaetaan tulevina vuosina.
Kalabaliikin ymmärtää, sillä rahoitusta voivat hakea esimerkiksi yritykset, korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja yhdistykset.
Kyse on siis työpaikoista, kilpailukyvyn vahvistamisesta ja innovaatioiden rahoittamisesta – sanalla sanoen alueiden elinvoimaisuudesta.
Suomi saa EU:lta tukea kahdesta rakennerahastosta: Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastosta (ESR).
EU-komissio esittää budjettiehdotuksessaan, että Suomelle myönnettäisiin rakennerahoitusta seuraavalle seitsenvuotiselle ohjelmakaudelle noin 1,6 miljardia euroa. Korotusta nykyiseen tulisi siis noin 100 miljoonaa euroa.
Kun myös kansallista rahaa lyödään tiskiin noin 1,6 miljardia euroa, rakennerahastovarojen kokonaissumma noussee noin 3,2 miljardiin euroon.
Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) aluekehitysjohtaja Johanna Osenius kuitenkin kehottaa suhtautumaan lukuihin varauksellisesti, sillä neuvottelut Euroopan unionin monivuotisesta budjetista ovat vielä pahasti kesken.
Elinkeinoministeri, keskustan puheenjohtaja Kulmuni toppuuttelee suuralueiden kinastelua, vaikka Suomen saanto näyttää edelleen lupaavalta.
– Toivon malttia keskusteluun. Aina ennenkin alueet ovat lopulta päässeet hyvään yhteisymmärrykseen. Nyt tehdään työtä ratkaisun löytämiseksi, Kulmuni kertoo Suomenmaalle.
Hänestä on tärkeää, että valtakunnallisia alueellisia kehityseroja pyritään kaventamaan.
Ministeri muistuttaakin, että Pohjois- ja Itä-Suomen alueet saavat myös jatkossa kehittämisvaroja, jotka niille luvattiin Suomen liittyessä EU:n jäseneksi.
EU:n perussopimuksen artikla 174 on taannut sen, että maaseutu-, saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueiden pärjäämiseen on kiinnitetty kaikkialla unionissa erityistä huomiota.
Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutut alueet ovat täyttäneet unionin tiukat rahanjakokriteerit.
Niistä tärkeimpiin lukeutuvat ostovoimakorjattu bruttokansantuote, työllisyysaste, koulutustaso ja asukastiheys.
Näillä mittareilla alueet ovat onnistuneet kirimään kiinni muuta maata.
Rahanjakokriteereitä on alettu pitää etelässä ja lännessä epäoikeudenmukaisina.
Ohjelmakautta 2021–2027 suunnitellaan kansallisesti kahden suuralueen voimin: Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Perinteisiä rahanjakokriteereitä on kuitenkin valmistelun edetessä alettu pitää etelässä ja lännessä epäoikeudenmukaisina.
– Tässä on kyse miljardiluokan tulonsiirrosta etelästä ja lännestä itään ja pohjoiseen, Hämeen liiton maakuntajohtaja Anna-Mari Ahonen kuvaili nykytilaa happamana Helsingin-Sanomien haastattelussa.
Paljon palstatilaa saanut maakuntajohtaja Savolainen puolestaan esitti, että Etelä- ja Länsi-Suomen tulisi saada lisätukea esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamiseen.
Lisäksi hän huomautti, että työttömyys ja nuorten syrjäytyminen eivät ole ainoastaan Itä- ja Pohjois-Suomen vitsauksia.
Elinkeinoministeri Kulmuni kertoo, että komissio valmistelee parhaillaan uutta kriteeristöä varojen jakamiseksi.
Sen on määrä ottaa aikaisempaa paremmin huomioon esimerkiksi niiden alueiden tarpeet, joihin kohdistuu eniten maahanmuuttoa.
– Kaupunkien sisälle ei saa syntyä epätasa-arvoisuutta. Erityisesti metropolialueella kannattaisi kiinnittää siihen huomiota, Kulmuni toteaa.
EU:n aluekehitysvarojen tarkoitus on sekä korjata alueiden välistä epätasapainoa että vahvistaa kilpailukykyä.
TEM:n Oseniuksen mukaan Suomen hallitus voi EU:n asetusten puitteissa suunnata rahoitusta parhaaksi näkemällään tavalla.
Se voi päättää rahoituksen alueellisesta jaosta pääosin parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ohjenuoraksi hallitus ainakin kaivanee esille hallitusohjelman kirjauksen: ”Aluekehitysrahoituksen taso ja harvaan asutun Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema turvataan”.
Veteraanipoliitikko Seppo Kääriäisen mukaan EU-rahoituksen merkitys korostuu idässä ja pohjoisessa, koska kansallinen rahoitus valuu TEM:n, Business Finlandin ja Finnveran kautta etelään ja länteen.
Itä- ja Pohjois-Suomen neuvottelukunnan puheenjohtaja kantaakin huolta siitä, että rakennerahat eivät mene jatkossa sinne, minne EU on ne tarkoittanut.
Myös Lapin liiton maakuntajohtaja Mika Riipi on käärmeissään kehityksestä.
Hän syyttää Ylellä Etelä- ja Länsi-Suomen maakuntia ”häikäilemättömästä käymisestä pohjoisen ja idän EU-aluekehitystukirahojen kimppuun”.
Jo viime neuvotteluissa osuuttaan kasvattaneiden maakuntien siivu rahoituksesta on nimittäin alustavien laskelmien perusteella taas kasvamassa.
Rahanjaon kriteerit päättävä EU-komissio tuskin lotkauttaa korvaansa Suomessa kansallista valmistelua tekevien suuralueiden kilpalaulannalle.
Niiden ulostulot kuitenkin kielivät siitä, että lobbaaminen on puolin ja toisin täydessä vauhdissa.
– Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnat esittävät, että tulevalla EU-ohjelmakaudella Suomessa on yksi yhteinen rakennerahasto-ohjelma, joka ohjaa varat tasaisemmin koko maahan. Aluepolitiikassa on aika korostaa koko Suomen etua ja alueiden kehittämisen kansallisia tavoitteita, Uudenmaan liitto perustelee tiedotteessaan.
Itä- ja Pohjois-Suomen suuralue puolestaan liputtaa kahden erillisen valtakunnallisen ohjelman puolesta, koska se pelkää tukiosuutensa puolesta.
TEM:n virkamiehet kannattavat aluekehitysjohtaja Oseniuksen mukaan yhden ohjelman mallia käytännön syistä: Suomen jakaminen kahtia haittaisi eri alueiden välisen yhteistyön syventämistä monin tavoin.
Itä- ja Pohjois-Suomi ovat edelleen muuta maata jäljessä taloudellisessa kehityksessä, vaikka EU-tason aluepolitiikka on kaventanut eroja.
Kiistelyn kohteena oleva Suomen 3,2 miljardin euron rahapotti voi kuulostaa isolta summalta, mutta on hyvä muistaa, että se jaetaan seitsemän vuoden ohjelmakaudelle.
Vertailun vuoksi esimerkiksi EU:n tutkimusta ja innovaatioita rahoittavassa Horisontti 2020 -ohjelmassa on vuosille 2014–2020 jaossa kaikkiaan lähes 80 miljardia euroa.
Lisäksi on hyvä panna merkille, että Itä- ja Pohjois-Suomi ovat edelleen muuta maata jäljessä taloudellisessa kehityksessä, vaikka EU-tason aluepolitiikka on kaventanut eroja.
Ei siis ihme, että kipeimmin aluekehitysvarojen tarpeessa olevilla hajaseuduilla ruuhka-Suomen vaatimukset koetaan epäoikeudenmukaisina.
Kahmaisevathan Etelä-Suomen kasvukeskukset valtaosan esimerkiksi Business Finlandin ja Finnveran rahoituksesta.
Taloudellisesti jälkeenjääneiden alueiden virkistämiseen ja vivuttamiseen tarkoitettujen varojen ohjaaminen metropolialueelle olisikin käännekohta rakennerahastojen jakamisessa.
Se kielisi siitä, että EU:n harjoittama aluepolitiikka olisi kääntymässä päälaelleen.
