"En enää koskaan sääli populisteja" – Henriksson muistelee uutuuskirjassa Sipilän hallituksen aikoja ja sen oppeja
Ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) hyppääminen Juha Sipilän (kesk.) hallitukseen oli esillä kaksi kertaa, käy ilmi tiistaina julkaistusta Annika Hällstenin kirjoittamasta kirjasta Anna-Maja Henriksson – valta ja oikeudentunto (S&S).
Ensimmäinen kerta oli marraskuussa 2015, jolloin hallitus riiteli soteuudistuksesta ja maakuntien määrästä vain puolen vuoden hallitustyöskentelyn jälkeen.
Pääministeri Sipilä kävi epävirallisia neuvotteluja hallituksen muodostamisesta ruotsalaisen kansanpuolueen ja kristillisdemokraattien kanssa. Kahden pienemmän puolueen oli määrä korvata kokoomus.
Henriksson kertoo kirjassa, ettei uskonut tai toivonut hallituksen kaatumista, vaikka RKP oli oppositiossa ensimmäistä kertaa 36 vuoteen.
– Kun Calle [Carl Haglund] soitti, hänhän oli silloin puolueen puheenjohtaja, minä sanoin, että voi hän puhua Sipilän kanssa, mutta minä en uhraisi aikaa niihin piruetteihin enkä uskonut, että hallitukseen osallistuminen toteutuisi. Voi olla, että Callella oli eri näkemys, Henriksson muistelee.
Toinen kerta tuli eteen vuonna 2017, jolloin perussuomalaiset äänestivät uudeksi puheenjohtajakseen Jussi Halla-ahon. Samana viikonloppuna RKP valitsi Henrikssonin jatkokaudelle.
Sipilä soitti hallituskuvioista Henrikssonille jo kokouksen aikana.
– Se oli hyvä keskustelu, mutta ei Sipilä kutsunut meitä vuoropuheluun. Hän halusi valmistella meitä hallituksen mahdolliseen vaihtumiseen. Mutta totta kai sellaisen keskustelun jälkeen pannaan koko koneisto käyntiin, niin kuin itse asiassa olin jo tehnytkin.
Henriksson kertoo arvanneensa, etteivät Sipilä ja kokoomuksen Petteri Orpo pysty tekemään yhteistyötä Halla-ahon kanssa. Henriksson ei taaskaan uskonut hallituksen hajoamiseen, mutta seuranneita tapahtumia hän pitää suorastaan uskomattomina.
– Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että Timo Soini eroaisi perussuomalaisista ja perustaisi uuden puolueen. Kukaan järkevä ihminen ei osannut sellaista kuvitellakaan.
Kirjan mukaan Henriksson osallistui puoluekokouksen jälkeen maanantaina presidentin järjestämiin Kultaranta-keskusteluihin. Siellä hän hän näki Soinin istuvan puistonpenkillä surkean näköisenä.
– Minun kävi häntä melkeinpä sääliksi, ja sitä tunnetta olen katunut useamman kerran. Sitä seuranneiden tapahtumien jälkeen olen oppinut, etten enää koskaan sääli populistia. Siinä puistonpenkillä istuessaan Timo Soini varmaankin jo viritteli operaatiota, joka johti siihen, että hän ja perussuomalaisten muut aiemmat ministerit jatkaisivat hallituksessa.
Henrikssonin mielestä järjestely, jossa Sininen tulevaisuus jatkoi hallituksessa viiden ministerin voimin, oli suorastaan häpeäksi demokraattiselle järjestelmälle. Hän vertaa tapausta poliittiseen tv-sarjaan House of Cardsiin.
– Hankkiudutaan eroon niistä, joita ei haluta mukaan, ja jatketaan vanhaan malliin, hän ihmettelee.
Henrikssonin mukaan muu eduskunta ei saanut mahdollisuutta neuvotella, kun Sipilä ja Soini päättivät asiasta Orpon tuella.
– Näin koko operaatioista jäi outo sivumaku. Toiminta kertoi eniten heidän tavastaan tehdä politiikkaa. Valtaan takertuminen oli tärkeämpää kuin mikään muu, Henriksson lataa.
Mikäli tilanteet olisivat edenneet pidemmälle, RKP ei olisi suin päin lähtenyt mukaan Sipilän kelkkaan.
– On päivänselvää, että me emme olisi menneet siihen hallitukseen, ellei hallitusohjelmaa olisi kirjoitettu uusiksi. Ohjelmassa oli vaikka millä mitalla sellaista mikä ei ollut lähelläkään meidän arvojamme.
Henrikssonin mukaan monet Sipilän hallituksen päätökset olivat suomenruotsalaiselle väestölle suorastaan vahingollisia.
– Sipilän hallitus toteutti paljon älyttömiä päätöksiä, kuten leikkaamalla koulutusbudjettia kaikilla tasoilla yliopistoista peruskoulutukseen. Siksi koulutuksesta tehty välikysymys oli meille niin tärkeä. Hallitus leikkasi opintotukea, yliopistojen perusrahoitusta ja peruskoulutuksen rahoitusta ja kävi ruotsin kielen kimppuun ennennäkemättömällä tavalla.
Annika Hällsten: Anna-Maja Henriksson – Valta ja oikeudentunto. S&S, 264 s.