Kansalaisjärjestö Finnwatch vaatii vaatealalta enemmän vastuullisuutta ja pitää tähänastisia toimia riittämättöminä

Vaatetuotannon keskittyminen sisältää sen verran riskejä, että edessä voi olla paluuta Eurooppaan
Vaateteollisuus

Kansalaisjärjestö Finnwatch vaatii tuoreessa raportissaan vaate- ja tekstiiliteollisuudelta enemmän ympäristöystävällisyyttä.

Ilmastotoimien välttämättömyyden vuoksi vaatetuotannon olisi oltava puhtaampaa, mutta myös kuluttajien tulisi muuttaa ostoskäyttäytymistään, Finnwatch sanoo.

Järjestö arvostelee teollisuutta muun muassa siitä, että vaatteita valmistetaan fossiilisilla polttoaineilla. Lisäksi kysynnän ennakoinnissa on ongelmia, jotka aiheuttavat hävikkiä. Myöskään vaatteissa käytetyt kuidut eivät juuri kierrä uusiksi vaatteiksi.

Päästöjen vähentäminen ja kierrätysmateriaalien käytön lisääminen ovat olleet toistaiseksi pintaraapaisuja, järjestön keskiviikkona julkistama raportti toteaa.

– Ilmastotoimissa painotus on ollut oman toiminnan suorissa päästöissä, vaikka suurimmat päästöt syntyvät vaatteiden alihankintana tapahtuvassa tuotannossa, raportissa sanotaan.

Raportin mukaan ala hyödyntää muiden teollisuudenalojen jätevirtoja, mutta tämän sijasta tulisi kierrättää käytöstä poistettavia vaatteita uusiksi vaatteiksi.

– Kierrätysmateriaalin käyttö saa paljon huomiota markkinoinnissa, mutta kyse on pääosin siitä, että vaatteissa käytettävän polyesterin raaka-aineena hyödynnetään käytettyjä muovipulloja, sanoo järjestön ilmastoasiantuntija Lasse Leipola tiedotteessa.

Raportissa todetaan, että muihin kuin muovipulloihin perustuvien kierrätysmateriaalien osuus vaate- ja tekstiiliteollisuudessa käytetyistä kuiduista arvioidaan olevan vain noin puoli prosenttia.

– Vaatteissa käytettyjen materiaalien kierto uusiksi vaatteiksi on vielä hyvin kehittymätöntä, raportti paheksuu ja moittii esimerkiksi sitä, että tuotannon hukkapalojakin jää hyödyntämättä.

Vaatealan osuus globaaleista päästöistä arvioidaan Finnwatchin mukaan 4–10 prosentiksi.

Leipola vaatii, että kuluttajien tulisi ostaa vaatteita harvemmin ja huoltaa niitä enemmän, ja tätä tavoitetta tulisi yritysten liiketoimintamallien tukea.

– Tällaista kiertotalouteen pohjaavaa liiketoimintaa kehitetään ja pilotoidaan jo, mutta sen valtavirtaistuminen vaatii muutosta niin yritysten, kuluttajien kuin julkisten hankkijoiden ajattelussa, Leipola sanoo.

Kaiken kaikkiaan Finnwatch toteaa, että vaate- ja tekstiilialan ympäristövaikutusten saattaminen kestäväksi edellyttää nopeaa ja mittavaa muutosta tuotteiden valmistustapaan sekä tuotantomäärien vähentämistä.

– Lineaarisesta taloudesta, joka perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja päätymiseen jätteeksi, tulee päästä kiertotalouteen, jossa energiaa ja materiaalia hyödynnetään tehokkaasti aiheuttamatta luonnonvarojen kulutusta tai kuormittamatta ympäristöä jätteillä tai päästöillä, jotka päätyvät ilmakehään tai vesistöihin, raportti summaa.

Finnwatch kertoo sen kyselyistä ilmenneen, että vain harvat yritykset edellyttävät alihankkijoiltaan päästöraportointia tai -vähennystoimia.

Suomen Tekstiili & Muodin toimitusjohtaja Marja-Liisa Niinikoski huomauttaa, että yritysten valmius ja kyvyt työskennellä ilmastoystävällisen tuotannon kehittämiseksi vaihtelevat, mutta osa toimijoista on tarkoin selvillä esimerkiksi käyttämiensä raaka-aineiden tuotantotavoista.

Niinikoski pitää digitaalisia ratkaisuja merkityksellisinä, kun alihankkijoiden toimintaa ja tuotantotapoja parannetaan.

– Kehitämme Teknologiateollisuuden kanssa digitaalisen tuotepassin konseptia. Hallittavaa dataa on paljon, joten digitaalinen ratkaisu auttaa, jotta pääsisimme käsipelistä todennettuun ja jäljitettävissä olevaan arvoketjuun.

Finnwatchin mukaan Kiinan osuus kansainvälisestä vaateviennistä on laskenut merkittävästi maan palkkatason kohotessa. Nousevia tuotantomaita ovat esimerkiksi Bangladesh, Turkki ja Vietnam sekä Etiopia ja Honduras.

Suomen Tekstiili & Muodin jäsenyritykset ovat teettäneet vaatteita muun muassa Baltiassa, Turkissa ja Intiassa, kertoo Niinikoski. Tuotantomaiden keskittyminen voi aiheuttaa yrityksille vaikeuksia, ja siksi tuotantoa saattaisikin siirtyä takaisin Eurooppaan, hän pohtii.

– Jos globaalisti kaikilla toimijoilla on vain tietyt tuotantomaat, tällaisissa kriiseissä, kuten koronapandemia, siihen sisältyy valtava riski. Siksi näemme tuotannon hajautumisen siirtymän. Oma arvioni on, että Euroopassa tehdään jatkossa enemmän.

Oma kysymyksensä on osaavan työvoiman riittävyys.

– Löytyisikö esimerkiksi Suomesta tarpeeksi työvoimaa vaikkapa teknisesti vaativien tuotteiden ompeluun, kysyy Niinikoski.

Vaateteollisuus on vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä sekä kahdestakymmenestä prosentista maailman jätevedestä. Tiedot pohjaavat YK:n Euroopan talouskomission Unecen vuonna 2018 julkistettuun raporttiin.

Suomessa Kuluttajaliitto kehottaa harkintaan vaateostoksissa ja pohtimaan myös vaatteiden lainaamista ja vuokraamista. Liitto muistuttaa niin ikään ostamaan vaatteet toimijoilta, jotka kertovat tuotannostaan avoimesti ja joilla on riippumattoman tahon ympäristösertifikaatteja.

Yritysten omiin vastuullisuusväitteisiin tulisi suhtautua kriittisesti ja arvioida, miten yritys perustelee väitteensä. Liiton mukaan myös laadukkaiden ja ajattomien vaatteiden ostaminen on osa vastuullista kuluttamista. Verkkokauppaostoista palautetaan varsin suuri osa, joten myös tätä kannattaisi vastuullisen kuluttajan pohtia, liitto vinkkaa.

Finnwatchin taustalla vaikuttavat muun muassa Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK, Kirkon Ulkomaanapu, Kuluttajaliitto, Maan ystävät, Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo sekä Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS.