Cava, prosecco vai samppanja? Kuohuviineissä on yllättävän isoja eroja
Vapun juomista sima on ehkä olennaisin ja perinteikkäin, mutta monelle kuplivan kuohuviinin nautiskelu kevään ja työväen juhlassa on vielä tärkeämpää.
Kuohuviinien kuningatar on itseoikeutetusti Ranskan Champagnen maakunnassa valmistettava samppanja, jota tehdään valkoisista Chardonnay- sekä punaisista Pinot Noir- ja Pinot Meunier -viinirypäleistä.
Väriltään samppanja on yleensä valkoista, sillä rypäleiden kuoret poistetaan nopeasti ennen käymistä. Menetelmän kehitti ranskalaismunkki Dom Pérignon (1638–1715).
Samppanja valmistetaan kaksinkertaisen käymisen avulla, ja välissä siihen lisätään sokeria. Kuohuminen ja poreilu saadaan aikaan toisen käymisen aikana, kun hiilidioksidi liukenee juomaan.
Dom Pérignon havaitsi, että pullottaminen säilytti viinin paremmin kuin tynnyrissä säilytys. Hän pyrki kuitenkin estämään viiniään kuplimasta, vaikka tekikin viimeisinä vuosinaan kokeiluja myös kuohuvalla samppanjalla. Kuohuva samppanja nousi suosioon kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Munkki Dom Perignon kehitti samppanjan valmistusmenetelmän. (Wikimedia Commons)
VALMIIN samppanjan alkoholipitoisuus on 12 prosenttia. Suurin osa samppanjasta on nykyisin kuivaa, mutta niin ei ole ollut aina: vielä 1800-luvulla samppanja juotiin aina makeana.
Ranskalaiset juovat puolet kaikesta tuotetusta samppanjasta. Samppanja oli kauan kuninkaallisten suosima juoma, ja hinnallaan se erottuu yhä muista kuohuviineistä.
Samppanjan evoluutioon ovat osallistuneet myös englantilaiset, jotka kehittivät aiempaa lujemman viinipullon ja alkoivat tehdä 1600-luvulla maahan tuodusta samppanjasta poreilevaa lisäämällä siihen pullotuksen yhteydessä sokeria toisen käymisen käynnistämiseksi. Ranskassa Ludvig XV salli samppanjan myymisen poreilun mahdollistavissa pulloissa vasta 1728.
Vielä 1800-luvulla heikot pullot räjähtelivät sisäisen paineen johdosta usein ja aiheuttivat jopa kuolemantapauksia.
Vuonna 1836 apteekkari André Francois keksi 1836 menetelmän, jolla viinin sokeripitoisuus voitiin mitata luotettavasti. Keksinnön myötä pullojen räjähtelyongelma katosi lähes kokonaan ja poreilun muodostuminen saatiin hallintaan.
Muun Ranskan kuohuviinejä kutsutaan nimityksellä crémant. Ne ovat samppanjaa edullisempia, ja niihin käytetään paikallisia rypälelajikkeita, minkä vuoksi niiden luonne vaihtelee alueittain.
Suurin crémantin tuottaja on Alsacen alue, jossa ranskalainen kulttuuri yhdistyy saksalaisiin perinteisiin. Crémantit tehdään aina perinteisellä samppanjamenetelmällä. Méthode champenois -termin käyttö kiellettiin kuitenkin 1980-luvulla muiden kuin Champagnen alueen viinien etiketeissä.
MUISTA kuohuviineistä espanjalainen cava ja italialainen prosecco eroavat toisistaan niin maultaan kuin valmistustavaltaankin.
Cavan kotiseutua on Katalonia. Tarhojen perinteinen ydinalue sijaitsee Penedèsin kukkuloilla lähellä Barcelonan kaupunkia, Välimeren ja Katalonian vuorten välissä.
Proseccon tuotantoalue sijaitsee puolestaan Koillis-Italiassa Veneton ja Friuli-Venezia-Giulian maakunnissa. Tarhat levittäytyvät laajalle alueelle Adrianmeren sekä Dolomiittien vuorten väliin
Prosecco on pääsääntöisesti happotasapainoltaan lempeä ja runsaan tuorearominen viinityyppi, cava taas tiukemman hapokas, ja kypsytys saa antaa sen aromeihin sävyjä.
Cava valmistetaan perinteisellä samppanjamenetelmällä ja prosecco tankkikäymisellä. Cavan valmistuksessa toisen käymisen astiana on siten sama pullo, jossa viini tulee aikanaan myyntiin. Kypsytysaika on vähintään yhdeksän kuukautta, joskus jopa vuosia.
Cavan kotiseutua Kataloniassa. Taustalla Montserrat -vuorijono. (Wikimedia Commons)
Proseccossa toisen käymisen astiana on suljettu painetankki, jossa viini viivähtää vain muutamia viikkoja- Kun viini on saanut kuplansa, se pullotetaan pienen sokerilisäyksen kanssa ja on jo pian valmis myyntiin.
Proseccoa valmistettaessa viini säilyttää rypäleistä tulevan tuoreen ja hedelmäisen luonteensa. Viinin ei ole tarkoituskaan maistua paahteiselta tai ikääntyneeltä.
SAKSALAISEN kuohuviinin eli sektin raaka-aine eli viini tuodaan yleensä Espanjasta, Italiasta tai Ranskasta ja tuotetaan samalla tankkikäymismenetelmällä kuin italialainen prosecco. Saksalaisista rypäleistä tehty sekt on harvinaisempaa.
Saksalaisista kuohuviineistä kenties maineikkain on itäsaksalaista perua oleva Rotkäppchen eli ”Punahilkka”, joka selvisi yhtenä harvoista DDR-tuotteista Saksojen yhdistymisestä ja jopa markkinajohtajaksi omassa maassaan.
EU-jäsenyyttä edeltäneessä Suomessa kuohuviinejä juotiin nykypäivään verrattuna suhteellisen vähän. Vielä vuonna 1990 ulkomaiset kuohuviinit olivat vain noin kymmenesosa kaikista Suomessa myydyistä kuohuviineistä.
Ylivoimainen markkinajohtaja oli kotimainen valkoherukoista tehty Elysée. Vuonna 1953 markkinoille tullut Elysée oli myös ensimmäinen suomalainen kuohuviini.
Juttu on julkaistu Suomenmaassa aiemmin 30.4.2024.