Analyysi: Uber, ota meidät kyytiin
Naputtelen kännykkään määränpään, tilaan kyydin ja auto lähtee nytkähtelemään digitaalisella kartalla minua kohti.
Taksitolpan tylsistyneenä huojuvasta jonosta luodaan kateellisia katseita, kun hyppään Skodan takapenkille vain viiden minuutin odotuksen jälkeen.
Koulujen päättäjäispäivän iltana kyyti kotiin hoituu sormia napsauttamalla ja maksu kyydistä suhahtaa turvallisesti suoraan tililtä.
Kyyti on nopeampi ja edullisempi kuin perinteisellä taksilla.
Kaksi ja puoli vuotta kestäneen myrskyisän ristiretkensä päätteeksi kyytejä välittävä Uber-sovellus päätti lopettaa toimintansa Suomessa määräajaksi.
Uber-kyytejä tarjoavia tavallisia ihmisiä on tuomittu sakkoihin ja palvelua on syytetty niin rahanpesusta kuin verojen kierrosta.
Viimeinen pisara oli käräjäoikeuden päätös, jolla Uberin maajohtaja Joel Järvisen omaisuutta määrättiin vakuustakavarikkoon.
Taksiliiton mukaan Uber-POP-palvelu on ilmiselvää taksitoimintaa ilman liikennelupaa.
Kovan poliittisen lobbauskampanjan ohella liitto on tehnyt taksikuskeistaan ilmiantajia ja lähettänyt turvallisuusyhtiön jahtaamaan Uber-kuskeja.
Aggressiivisesti Suomen lakia tulkinnut Uber ehti tarjoilla Pohjolan perukoille esimakua maailmalla kukoistavasta jakamistaloudesta.
Taksiliiton kanssa tukkanuottasilla olleen Uberin väljä tapa tulkita lakia on syy siihen, miksi palvelu uskaltautui Suomen markkinoille.
Kirjaimellisemmin lakiin suhtautuvat uuden sukupolven kyydintarjoajat, kuten Lyft ja kaakkoisaasialainen Grab, ovat kavahtaneet taksialan tiukkaa sääntelyä.
Uber on malliesimerkki perinteistä liikenneajattelua ravistelevasta jakamistaloudesta.
Sen keskeisin idea on tuotteiden tai palveluiden käyttö ja kuluttaminen yhdessä toisten kanssa.
Omistaminen ei ole nuorelle sukupolvelle yhtä pyhä asia kuin heidän vanhemmilleen.
Esimerkiksi Suomessa autot ovat liikenteessä reilut 30 minuuttia päivässä ja kyydissä istuu keskimäärin vain 1,7 ihmistä, kuljettaja mukaan lukien.
Samalla moni autonomistaja kiristelee hampaitaan satojen eurojen liikennevakuutuslaskun kolahtaessa postiluukusta.
Omistaminen ei ole nuorelle sukupolvelle yhtä pyhä asia kuin heidän vanhemmilleen.
Digitalisaation edistyessä autoilijoiden tuskaan ovat tuoneet helpotusta suurimmissa kaupungeissa yhteiskäyttöautot, kimppakyydit ja kaupunkipyörät.
Esimerkiksi OP Ryhmä toi toukokuussa Helsinkiin DriveNow-palvelun, jossa autoa vuokrataan ajominuutteihin perustuvalla maksulla.
Vain Helsingissä toimivaa Uberin mobiilisovellusta on puolestaan ladattu jo 150 000 kertaa.
Maailmalla kymmenet miljoonat yksityiset ihmiset tarjoavat kyytejä omalla autollaan tai vuokraavat kotiaan turisteille.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) ajama liikennekaari on ajan hermolla.
Taksilupien saanti helpottuu ja niiden määrän sääntelystä luovutaan.
Uudenaikaiset teknologiat muuttavatkin liikennemarkkinoita väistämättä.
Innovaatioiden hylkiminen taksiluvan haltijoiden hyväksi olisi ollut lyhytnäköistä.
Liikennepalvelulaille asetettu vuoden siirtymäaika lienee kädenojennus Taksiliitolle, mutta digitalisaation näkökulmasta se on valitettavan pitkä aika.
Keskusteltaessa liikennemarkkinoiden tulevaisuudesta ei pidä jämähtää pelkkään Uberiin, joka on vain ensimakua tulevasta.
Valtiovallan tehtävä on luoda raamit, joiden puitteissa uuden ajan taksipalveluita tuottavat yritykset voivat tarjota suomalaisille edullisia ja turvallisia kyytejä.
On kuitenkin selvää, että liiketoimintaa harjoittavien yritysten on noudatettava Suomessa yhteisiä pelisääntöjä.
Liikenteen, kuten muidenkin sektorien, huonosta tai aikansa eläneestä sääntelystä seuraa piiloon jääviä kustannuksia.
Saamatta jäänyt kyyti, kalliin taksimatkan välttely, perustamatta jääneet edistykselliset taksiyritykset ja Suomen lainsäädäntöä kavahtavat ulkomaiset investoinnit ovat pois kuluttajalta.
Uber on pakottanut taksikeskukset ottamaan käyttöön sovelluksia, joilla kyydin tilaaminen on helpottunut.
Taksiyrittäjien paineet karsia tyhjien autojen ajattaminen minimiin, parantaa kyytien saatavuutta ja halpuuttaa taksoja ovat koventuneen kilpailun seurausta.
Suunta on oikea; on parempi omia uusia toimintamalleja kuin vastustaa niitä alan viimeiseen hengenvetoon asti.