Analyysi: Tiedustelu kaipaa uusia konsteja, mutta annammeko pelolle liikaa valtaa?
Säätytalolla maalattiin keskiviikkoaamuna synkkää kuvaa suomalaisen tiedustelun nykytilasta.
Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) sanoin ”olemme totaalisen jälkijunassa” verrattuna muihin Euroopan maihin.
Krimin valtaus ja yhä lähempänä jysähtelevät terrori-iskut velvoittavat hänen mukaansa lainsäätäjää ryhtiliikkeeseen.
Sisäministeri Paula Risikon (kok.) mukaan tarve uudistaa tiedustelua on kirkastunut viimeisten parin vuoden aikana.
Suomi onkin asiantuntijoiden mukaan vieraiden valtioiden vakoiluyritysten armoilla ja apua joudutaan pyytelemään länsinaapurista.
Tänään julkaistut lakiluonnokset antaisivat suojelupoliisille ja puolustusvoimille kättä pidempää sekä Suomessa että rajojen ulkopuolella.
Nykykonsteilla viranomaiset eivät saa seulottua rikollisten viestejä tietoliikennekaapeleissa juoksevan datan seasta.
Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tavoitteena on vaalia kansallista turvallisuutta hankkimalla tietoa jo ennen kuin rikos on tapahtunut.
– Kun joku kaappaa kuorma-auton, silloin on jo liian myöhäistä, suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari kuvailee nykyvaltuuksien heikkoutta IS TV:n haastattelussa .
Kansallinen turvallisuus nousi esille moneen otteeseen lakiehdotusten julkistuksen yhteydessä.
Siitä huolehtiminen on valtion tärkeimpiä tehtävä.
Tukholman iskujen jälkimainingeissa kansallinen turvallisuus käsitteenä tuo mieleen terroristien juonilta suojautumisen.
Vaikka elämme hybridiuhkien ja silmittömän terrorismin maailmassa, kannattaa tiedusteluoikeuksien laajentamiseen suhtautua kriittisesti.
Kielivätkö uudistukset siitä, että terroristit ovat onnistuneet kaventamaan länsimaista vapautta?
Juhlapuheissa aina muistutellaan, ettei pelolle pitäisi antaa valtaa.
Siviili- ja sotilastiedustelua pohtineet työryhmät ovat hahmotelleet liudan uusia tiedonkeruumenetelmiä.
Skeptisesti uuteen lakiin suhtautuvat ovat huolissaan siitä, että viranomaiset voisivat urkkia Matti Meikäläisen puheluita ja sähköposteja.
Monet ovat havahtuneet viime vuosina siihen, että digitalisaation mullistamassa maailmassa yksilön tietoturva on olematon.
Esimerkiski Yhdysvaltain NSA on tullut globaalisti tutuksi tiedusteluelimeksi syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, kun sille myönnettiin lähes rajattomat valtuudet kerätä tietoa.
Tänään julkaistut ehdotukset eivät sallisi tietoliikenteen massavalvontaa, vaan suojelupoliisin harjoittaman tiedustelun tulisi olla tiukasti rajattua.
Suomi on verrokkimaidensa kummajainen, sillä se ei ole vielä säätänyt uutta tiedustelulakia.
Se että moni EU-valtio hyväksyy tietoliikenteen syynäämisen, ei kuitenkaan ole yksinään hyvä peruste Suomen lakien muuttamiselle.
Painavampi syy löytyy Ruotsista, jossa onnistunut tiedustelu on puolustusministeri Niinistön mukaan paljastanut lukuisia terroristien suunnitelmia.
Uuden tiedustelulain sorvaaminen asettaa kansalaisen turvallisuuden ja yksityisyydensuojan puntariin.
Keskustan viimeisin eduskuntavaaliohjelma oli ajan hermolla sivutessaan kyberturvallisuuden ja yksityisyyden suojan välisestä suhdetta.
Ohjelmassa linjattiin, ettei kybertuvallisuutta parantavilla järjestelyillä saa loukata kansalaisen yksityisyyttä.
Yksityisyyden kunnioittamisesta oltiin jopa tekemässä kilpailuvalttia.
Toisten valtioiden vakoiluohjelmien kopioiminen olisi ohjelman mukaan vahingollista ja lyhytnäköistä.
Työryhmien laatimat lakiluonnokset eivät ole ihan linjassa keskustalaisen kyber-ajattelun kanssa.
Perusoikeuksien suoja on pidettävä Suomessa vahvana myös uuden tiedustelulainsäädännön aikana.
Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Google ja Facebook keräävät käyttäjistään lähes kaiken mahdollisen datan.
Yksityisyyden suojaaminen on liberaalidemokraattisen yhteiskunnan peruskiviä.
Uusi lainsäädäntö edellyttääkin uutta tiedustelun laillisuuden valvojaa.
Ehdotukset tiedusteluvaltuutetun tehtävän perustamisesta ja toiminnan parlamentaarisesta seurannasta ovat tervetulleita.
Tiedustelulain on tarkoitus suojella suomalaista yhteiskuntaa ja demokratiaa – ei uhata sitä.
On kuitenkin pidettävä huoli, ettei tiedustelusta muodostu kansalaisen oikeusturvaa kaventavaa mekanismia.
Perustuslakiin niitattavan tiedustelulain uudistamista ei pidäkään hoputtaa.
Keskeisempää on hioa sen sisältö yhteensopivaksi suomalaisen oikeusjärjestyksen ja -tajun kanssa.