50 vuotta | Koronan jälkipyykki on jäänyt Suomessa pesemättä, sanoo poikkeusajan ministeri Hanna Kosonen
– Tuntuu tosi oudolta, kansanedustaja Hanna Kosonen (kesk.) naurahtaa syntymäpäivähaastattelun aluksi.
Kosonen täytti tämän viikon perjantaina 50 vuotta. Ja oudolta hänestä tuntuu se ajatus, että tuo numero on tätä nykyä oikeasti hänen ikänsä.
Ei siksi, että Kososesta olisi vaikea myöntää olevansa sen ikäinen kuin on. Lukema vain vaatii hieman ajatuksen jäsentämistä.
– Jotenkin ajatukseni on jäänyt siihen, että olen jotain 32-vuotias. Mutta kun rupean miettimään omaa elämääni, tajuan, kuinka valtavan paljon sen aikana on tapahtunut asioita. Silloin alkaa tuntua, että olen elänyt varmaan jo 300 vuotta, Kosonen nauraa.
– Siksi tämä ikä tuntuu oudolle ja aika uskomattomalle, hän lisää.
Puolen vuosisadan aikana Kosonen on ehtinyt elämässään moneen.
Hän on entinen huippu-urheilija, maailmanmestari, pitkäaikainen kansanedustaja, ex-ministeri sekä kahden lapsen äiti. Tällä hetkellä Kososen katse tähyää jo uusiin haasteisiin, sillä hän on kertonut jättävänsä politiikan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Kososen vuosi tiede- ja kulttuuriministerinä osui epätyypilliselle ja poikkeukselliselle ajanjaksolle. Koko maailma pysähtyi koronapandemiaan keväällä 2020.
Se oli vakavaa ja sekavaa aikaa, Kosonen sanoo nyt.
Koronan alussa kenelläkään ei ollut tietoa, millainen virus oli kyseessä. Uutisissa näkyi vain Pohjois-Italian arkkupinot. Ne vetivät mielet synkiksi.
– Siltä pohjalta lähdimme hallituksessa tekemään päätöksiä, jotka puuttuivat vahvasti ihmisten perusoikeuksiin, Kosonen huokaisee.
Jälkikäteen sitä kaikkea on helppo arvostella, Kosonen myöntää. Hän kuitenkin tähdentää, että tuskin kukaan olisi siinä tilanteessa ja niillä tiedoilla tehnyt erilaisia päätöksiä kuin mitä Marinin hallitus koronan alkuvaiheessa teki.
Kososen mukaan jokainen päätös punnittiin tarkasti perustuslaillisesta näkökulmasta, että mitkä Suomen kansalaisten oikeuksista menevät minkäkin oikeuden edelle.
– Me painotimme terveysturvallisuutta ja ihmishengen suojelua. Siinä tilanteessa se oli perusteltua.
Onko silti jotain, mitä Kosonen jättäisi nykytiedon valossa keväältä 2020 tekemättä?
– No kyllä minä olisin pitänyt pienimmät lapset kouluissa ja olihan se Uudenmaan sulkukin varmaan vähän liioittelua, hän vastaa.
– Mutta kuten sanoin, tällaisessa jälkiviisastelussa ei ehkä ole järkeä, hän lisää.
Jälkiviisastelussa on kuitenkin pointtinsa siksi, että virheistä voidaan aina oppia.
Kosonen myöntää, että koronan jälkipyykki on jäänyt Suomessa monelta osin pesemättä ja perkaamatta.
Hän sanoo yllättyneensä pandemian alussa siitä, ettei hallitukselle oltu tehty valmiiksi mitään selkeää sapluunaa, miten prosessin kuuluisi sellaisessa poikkeustilanteessa mennä.
– Epäilen, ettei sellaista ole tehty kunnolla vieläkään. Tai ainakaan minulla ei ole siitä tietoa.
Kosonen huomauttaa, ettei myöskään esimerkiksi tartuntatautilakia ole päivitetty koronan jälkeen, vaikka siinä olisi saatujen oppien perusteella paljon parannettavaa.
– Olisi tärkeää, ettei näihin samoihin asioihin törmättäisi taas seuraavalla kerralla uudelleen.
Ei ministeriaika kuitenkaan ollut pelkkää koronaa, vaikka se valtaosan huomiosta veikin.
Kosonen luovutti ministeripestin äitiyslomalta palanneelle Annika Saarikolle elokuussa 2020.
Kosonen sanoo olevansa erityisen tyytyväinen siihen, että hän sai ministeriaikanaan edistettyä harrastamisen Suomen mallia, joka takaa harrastamisen mahdollisuuksia kaikille lapsille ja nuorille kodin varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta.
– Siitä on nyt tullut valtavan hyviä tuloksia, hän kehuu.
Tyytyväinen Kosonen on myös korkeakoulujen perusrahoituksen ja aloituspaikkojen lisäämisestä. Erityisesti hän mainitsee psykologian koulutuksen ulottamisen Oulun yliopistoon.
– Siitä tulee edelleen paljon kiitosta, koska Pohjois-Suomessa psykologian koulutukselle oli ihan valtava tarve, mutta jostain syystä aikaisemmat ministerit eivät olleet suostuneet sitä Oululle antamaan.
Vuodet politiikassa ovat Kososen mukaan koulineet häntä monella tapaa.
Tärkeää on tieto siitä, miten politiikassa voi parhaiten vaikuttaa. Monesti sitkeä vaikuttamistyö ja todellinen päätöksenteko ei näy julkisuuteen.
Kosonen sanoo oppineensa myös ihmisenä paljon. Ennen kaikkea hän osaa määrittää nykyisin paremmin omat rajansa.
– Kun tulin politiikkaan, olin ehkä liiankin kiltti ihminen. Minun on täytynyt löytää rajat sille, miten annan itseäni kohdeltavan.
Millaiset tilanteet siihen ovat pakottaneet?
Kosonen ei anna suoraa esimerkkiä. Hän sanoo, että kansanedustajillakin on vuorokaudessa samat 24 tuntia kuin muillakin. Sen vuoksi poliitikkojen on tehtävä jatkuvasti valintaa, mille voi antaa aikaansa ja mille ei.
– Haluan antaa aikaani sellaisille asioille, jotka edistävät tavoitteitani ja itselleni tärkeiden asioiden edistämistä parhaiten.
Politiikka vaatii myös jonkinlaista itsensä kovettamista.
– Alkuun minua monesti hirvitti, että pystynkö tähän, koska olen aika herkkä ja tunteva ihminen. Olen vuosien myötä oppinut olemaan välittämättä asioista, joille en voi mitään, Kosonen muotoilee.
– Ja samalla olen oppinut käyttämään voimavarana sitä, että minulla on herkkyyttä ja vahvaa tuntemuskykyä, hän jatkaa.
Niihin teemoihin liittyy osaltaan se, miksi Kosonen aikoo reilun vuoden päästä sulkea Arkadianmäen ovet takanaan.
Hän olisi monessa mielessä halunnut myös jatkaa. Työ kansanedustajana on mielenkiintoista, merkityksellistä, mukavaa ja arvokasta.
Mutta politiikan maailmaan kuuluvat muut lieveilmiöt alkoivat mennä Kososella yli. Mieltä oli vaikea pitää enää kirkkaana.
– En halua menettää uskoani hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen. Siksi ajattelin, että minun on parempi poistua näyttämöltä, hän sanoo.
Helmikuun alussa Kosonen moitti Helsingin Sanomien haastattelussa nykyistä poliittista ilmapiiriä ja eduskunnan valiokuntatyöskentelyä. Hän arvosteli Orpon hallitusta totuuden vääristelystä ja hallituspuolueiden kansanedustajia ikävien tosiasioiden sivuuttamisesta valiokunnissa.
Se herätti kysymyksen demokratian ja parlamentarismin toimivuudesta. Onko niistä Kososen mielestä syytä olla Suomessa huolissaan?
Ei vielä toistaiseksi, Kosonen vastaa. Suomi on hieno maa ja järjestelmä toimii erinomaisesti. Mutta mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä, hän tähdentää.
– Me näemme, mitä tapahtuu Atlantin toisella puolella. Puolitoista vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että tällainen olisi edes mahdollista. Siksi Suomessakin on syytä koko ajan huolehtia, että tietyistä perusperiaatteista pidetään jatkuvasti kiinni.