Kasvua, mutta millä hinnalla?

Blogi

Kasvu on usein nähty ihmiskunnan menestyksen mittarina. Talous kasvaa, teknologia kehittyy ja yhteiskunnat laajenevat. Silti kaikella kasvulla on rajansa – ja näiden rajojen ymmärtäminen on elintärkeää.

Luonnonvarat ovat yksi kasvun konkreettisimmista rajoista. Maa tarjoaa rajallisen määrän raaka-aineita, kuten mineraaleja, vettä ja metalleja, sekä elintilaa ihmisille ja muille lajeille. Liiallinen kulutus ja ympäristön kuormitus johtavat ekosysteemien romahtamiseen, ilmastonmuutokseen ja lajikatoon. Talouskasvu, joka ei huomioi näitä rajoja, on kestämätöntä.

Myös sosiaaliset ja inhimilliset tekijät asettavat kasvulle rajat. Yhteiskunnan kapasiteetti vastaanottaa muutoksia, kuten kaupungistumista tai väestönkasvua, ei ole rajaton. Liiallinen paine voi aiheuttaa eriarvoisuutta, sosiaalista stressiä ja poliittisia konflikteja. Kasvun on oltava tasapainossa ihmisten hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden kanssa.

Poliittisessa keskustelussa kasvusta puhutaan liian usein pelkkinä prosentteina tai lukuina. Kasvu ei ole vain BKT:tä, verotuloja, työllisyysastetta ja investointeja. Kasvu on myös sitä, miten hyvin ihmiset voivat, millaisia työpaikkoja syntyy, kestääkö luonto ja pysyvätkö alueet elinvoimaisina.

Viime hallituskaudella olin harmissani, kun keskustaa syytettiin jotenkin luontovastaiseksi puolueeksi ja edelleen sellaisia luonnehdintoja kuulee. Eivät vihreät ole ainoa puolue, joka kantaa huolta ympäristöasioista ja luonnon tilasta. Keskustan arvomaailmaan kuuluu syvänvihreys ja se on meihin sisäänrakennettuna. Ajatus siitä, että ihminen ja luonto elävät tasapainossa. Kun luonto voi hyvin, niin myös ihminen voi hyvin.

Jos talous kasvaa mutta luonnon kantokyky heikkenee, se ei ole tulevaisuutta vaan velan ottamista tulevilta sukupolvilta. Jos kasvu lisää eriarvoisuutta tai uuvuttaa ihmiset, se ei ole hyvinvointia. Jos kasvusta hyötyy vain osa Suomea, se ei ole keskustan arvojen mukaista.

Lappi porskuttaa tällä hetkellä Suomen kasvun veturina. On rikkaat uusiutuvat luonnonvarat, korkea työllisyysaste ja valtava investointipotentiaali eri toimialoilla. Kiinnostus maakuntaa kohtaan on valtava.

Näin ei ole aina ollut. Ei ole kauaa, kun puhuttiin, että etelä elättää pohjoista. Nyt vuosikymmenten ajan tehty pitkäjänteinen ja sinnikäs työ on alkanut kantaa hedelmää. Toki monet ikävätkin tapahtumat maailmalla ovat saaneet aikaan sen, että katseet ovat kääntyneet pohjoiseen.  

Vaikka lehdestä on voinut lukea, että Lappi on uusi etelä, niin emme me oikeasti uudeksi eteläksi halua ajatella itseämme. Etelässä on omat vahvuutensa ja erityispiirteensä, kuten jokaisessa Suomen maakunnassa. Olemme sama Lappi kuin ennenkin.

Lapin maakunnan vahvuus oli aiemmin kolme M-kirjainta: metsät, malmit ja matkailu. Rinnalle on tullut neljäskin, maanpuolustus. Jokainen kivijaloistamme on positiivisella kasvun uralla ja siitä hyötyvät sekä erilaiset yritykset että paikalliset ihmiset. Leipää saa kotiseudulta, eikä Maalaisliitto-Keskustan vanhaa vaalimainosta lainatakseni enää vaadita pakkolähtöjä kotiseudulta.

Emme halua saada aikaan tilannetta, jossa toimisimme raaka-ainereservaattina maailmalle ympäristömme kustannuksella.

Kautta historian olemme pystyneet sekä keskustassa että myös paikallisesti yhteensovittamaan erilaisten ihmisten ja elinkeinojen tarpeet. Hyvänä esimerkkinä on keskustan johtama Kittilä, jossa sekä matkailu että kaivostoiminta mahtuvat vieri viereen.

Jokainen muutos ja jokainen uusi hanke vaativat vahvaa yhteistä tahtotilaa, keskustelua paikallisten ihmisten kanssa ja erilaisten näkemysten huomioimista. Ilman sosiaalista hyväksyntää on kovin vaikea saada yhtään hanketta eteenpäin.

Viime aikoina Lapissa on noussut entistä vahvemmaksi keskustelu luonnonvaroista ja niiden käytöstä. Emme halua saada aikaan tilannetta, jossa toimisimme raaka-ainereservaattina maailmalle ympäristömme kustannuksella.

EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen myötä kiinnostus Lapin maaperään tulee entisestään kasvamaan. Myös pumppuvoimalat ja jokien käyttö vesivoiman lähteenä puhututtavat nimenomaan luonnon kantokyvyn näkökulmasta.

Matkailun ennätysmäisen kasvun myötä kysymykseen on tullut, kuinka ympäristömme kestää suuria ihmisvirtoja ja niiden mukana tuoman infran ja ympäristön kuormituksen. Vaikka arktinen luontomme on herkkä, olemme tähän saakka onnistuneet verrattain hyvin luomaan edellytyksiä erilaisten elinkeinojen kasvulle ja kehittymiselle Lapissa.

Samaan aikaan meillä on mitattu maailman puhtain ilma useaan otteeseen ja määrällisesti eniten suojeltu luonto.

Kasvun on oltava kestävää – ekologisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti.

Olen iloinen, että keskusta on virkistynyt politiikassaan ja esitellyt kasvulistansa sekä oman vaihtoehtonsa hallituksen ajamalle politiikalle. Erityisen iloinen olen, että keskusta on pystynyt tuomaan näkyväksi, miten keskusta haluaa olla parantamassa keskituloisten asemaa. Eivät vasemmistopuolueet ole ainoita, jotka puolustavat tavallisia palkansaajia.

Keskustan tavoite talouskasvun tuplaamisesta kertoo uskosta Suomen potentiaaliin – työhön, yrittäjyyteen, alueelliseen elinvoimaan ja kotimaisiin luonnonvaroihin. Se myös luo toivoa paremmasta.

Kasvun mukana puhutaan paikallisuudesta, omavaraisuudesta ja hajautetusta kasvusta. Se tunnistaa vihreän teknologian, biotalouden ja kiertotalouden mahdollisuudet ja korostaa yrittäjyyttä ja työtä – ei vain investointeja ja veroja.

Mutta keskustan kasvutarina voisi olla vielä vahvempi, jos se sanoisi selkeämmin: Kasvun on oltava kestävää – ekologisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti. Meidän pitäisikin kasvutavoitteiden ohella pysähtyä pohtimaan, miten kasvu voidaan tuplata ilman, että ekologiset ja sosiaaliset rajat ylittyvät?

Keskusta pitäisi olla vahvempi poliittinen voima, joka yhdistää kasvun, kestävyyden ja suomalaisen elämäntavan – ilman vastakkainasettelua.

Kasvun rajat eivät ole este, vaan viesti siitä, että Suomi voi kasvaa viisaammin, tasapainoisemmin ja pidempään. Jos jonkun puolueen käsiin sopii ajatus kasvusta, joka ei unohda luontoa, yhteisöä eikä perinteitä, se on keskusta.