Kohtuullisen hyvää elämää
Viime viikolla elämä yllätti minut jälleen. Useamman kerran. Koiranpentumme sairastui ja joutui kalliiseen operaatioon. Perjantaina autostani meni ilmajousitus. Kiireet ja ajo loppuivat siihen. Kallis remontti on tulossa ja lakko viivästyttää varaosan saantia. Ajelen sijaisautolla.
Onneksi molempiin arjen pieniin katastrofeihin oli vakuutus. Tällä viikolla olisi vielä tarkoitus lähteä pojan kanssa hiihtolomareissuun. Hotellihinnoissa on selvä lomalisä ja kulttuurimatkailukin käy kukkarolle. Muistan jälleen, miksi käyn töissä.
Kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta elän liki huolettoman hyvää elämää vailla suuria toimeentulohuolia, kuten muutkin keskituloiset keskiluokkaan kuuluvat Ajatuspaja Alkion tutkimuksen mukaan.
Maksamme veroja, suunnittelemme lomia, voimme valita kaupasta kotimaisia luomutomaatteja, juoda Valion maitoa, paistaa lähellä tuotetun naudan pihvit ja laittaa vielä verkkokaupan tilaukseen nätin Suomessa tehdyn tunikan.
Aurinkopaneelien laskukin saa tipahtaa sähköpostiin. Sekin hoidetaan ajallaan ja ollaan taas piirun verran enemmän sähköomavaraisia. Omakotitalo jää pojalleni energiatehokkaammassa kunnossa sitten aikanaan. Hurraa, keskiluokan ekososiaalinen vastuullisuus!
Kun kuuntelen tuota omaa teiniä, joka fanittaa 13-vuotiaan innolla perussuomalaisia, kuten tuoreen kyselytutkimuksen mukaan muutkin nuoret, mutta puhuu samaan aikaan ilmastonmuutoksesta, jäätiköiden sulamisesta, kulutuksen vähentämisestä ja harrastaa kavereidensa kanssa aktiivisesti kiertotaloutta, alkaa mielessäni jyskyttää: Olemme suurten muutosten kynnyksellä. Maailma ei ole enää entisensä.
Hyvinvointiyhteiskunta on murroksessa. Väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee – kuten vähitellen minäkin. Julkinen talous velkaantuu. Kasvun eväät on syöty. Yhteiskunta ja puoluekenttä polarisoituvat. Ukrainassa soditaan. Tässäkö tämä elämä nyt sitten oli?
Hetkinen – ajattele, kysy, kyseenalaista! Jokaisen meidän ja ennen kaikkea yhteiskuntamme olisi hyvä tehdä välitilinpäätös ja tarkastella omia arvojamme.
Faktaa on se, että fossiilitalouteen perustunut talouskasvumme on tullut tiensä päähän. Loppu, finito, slut ja the end! Entiseen ei ole paluuta.
Alhainen talouskasvu on tutkimusten perusteella ”uusi normaali”. On siis muutettava omia kulutustottumuksia. Faktaa on myös kestävyyssiirtymä ja pakotettu vihreä loikka – halusimmepa sitä tai emme.
Siinä ei meidän keskustalaisten pullikoinnit enää auta.
Haastetaan voitontavoittelu, kilpailu ja kulutus.
Sitra listasi vuoden alussa Ajatuspaja Alkion lailla suurimpia tulevaisuuden haasteita, niin kutsuttuja megatrendejä.
Me Alkiolla haluamme nostaa VTT Seppo Kääriäisen johdolla selvityksestämme esiin hyvinvointiyhteiskunnan elinvoimaistamisen, Sitralla päällimmäiseksi haasteeksi nousi ekologinen jälleenrakennus.
Lähemmällä tarkastelulla puhumme kuitenkin täysin samasta megahaasteesta: Miten hyvä elämä on mahdollista oikeudenmukaisuuden, kohtuullisuuden ja kriisikestävyyden rajoissa? Miten pidämme kaikista huolta?
Ajatuspaja Alkiolla on tähän idea: Meidän edistysmielisten on kyettävä rakentamaan talousmalli, jossa hyvinvointi ei ole enää riippuvainen kasvusta. Sen ratkaisun perustana ovat maapallon kantokyvyn rajat, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja demokratia.
Haastetaan voitontavoittelu, kilpailu ja kulutus. Tehdään itse, korjataan ja pistetään tavarat taas kestämään isältä pojalle. Kriisikestävyys lähtee monipuolisuudesta, omavaraisuudesta ja paikallisuudesta. Nostetaan alkiolainen ylisukupolvisuus kestävyyden synonyymiksi. Siirrytään kohtuutalouteen.
Ajatuspajamme osallistuu kohtuutalous (englanniksi de-growth) keskusteluun kaksivuotisella tutkimushankkeellaan, joka on nimetty Kolmannen tien kohtuutaloudeksi.
Päätavoitteemme on luoda kokonaisvaltainen visio uudesta yhteiskuntajärjestyksestä eli kolmannen tien kohtuutaloudesta, joka perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön ja oikeudenmukaiseen hyödyntämiseen ja tulonjakoon.
Kohtuutalouden keskiössä on hajautettu yhteiskuntarakenne ja luonnonvarat. Maaseudun näkökulmasta muutos on suuri mahdollisuus. Ensimmäinen raporttimme ilmestyy ennen kesää.
Eduskuntapuolueilla on ollut hyvä yksimielisyys kestävyysloikan tarpeesta. Vaalipopulismi ei saisi tätä nyt horjuttaa. Ratkaisun avaimet ovat tulevalla hallituksella. Enää ei riitä, että tulevaisuudessa asioita yritetään tehdä vähän paremmin, vaan on tehtävä yksinkertaisesti parempia ja kestävämpiä asioita.
Esitänkin, että seuraavan hallituksen tulee kiireesti perustaa kohtuutalouden politiikkaohjelma miettimään – ei suinkaan julkisen talouden velkaantumisen taittamista parissa hallituskaudessa – vaan kokonaisvaltaista siirtymää yhteiskuntaan, jossa kasvua ei ole, mutta hyvinvointia ja kohtuullisen hyvää elämää on senkin edestä.