Työntekijät ja työnantajat rakentavat yhdessä siltaa koronakriisin yli – ay-liike ansaitsee isänmaallisuudestaan kiitoksen
Työmarkkinajärjestöt pääsivät reilu kuukausi sitten yhteisymmärrykseen kriisipaketista, jolla ne yrittävät lieventää koronakriisin vaikutusta talouteen. Historiallista sopimusta on verrattu jopa talvisodan aikaiseen tammikuun kihlaukseen.
Paketissa sovittiin yritysten kulujen leikkaamisesta ja työmarkkinajoustojen lisäämisestä. Ammattiyhdistysliike suostui esimerkiksi yt-neuvotteluaikojen lyhentämiseen ja lomautusoikeuden laajentamiseen.
Lisäksi työnantaja saa nyt purkaa työsuhteita koeajalla myös tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Joustot ovat määräaikaisia ja kestävät vuoden loppuun saakka.
Palkansaajat ja yrittäjät ovat nyt samassa veneessä.
Työmarkkinajärjestöjen väliset sopimukset ovat yleensä jokseenkin tasapainoisia: edustaan luopuva osapuoli saa sille kelvollisen vastineen.
Tällä kertaa kokonaisuus on epätasapainoinen, sillä työnantajat saavat enemmän kuin työntekijät. Siksi sopimuksen syntyminen ei ollut itsestään selvää. Kuten SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta blogissaan huomauttaa, palkansaajat ja yrittäjät ovat kuitenkin tällä kertaa samassa veneessä: ”Konkurssien välttäminen on meidän yhteinen etumme, koska ilman yrityksiä ei ole työpaikkojakaan.”
On arvokasta, että työnantajat ja työntekijät pyrkivät yhdessä rakentamaan siltaa yli talouskurimuksen. Riitelyä ja epäsopua ei tällaisessa tilanteessa kaipaa kukaan.
Kyseessä ei suinkaan ole ainoa kerta, kun ammattiyhdistysliike osoittaa huomattavaa moraalista selkärankaa. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana lähes kaikki ammattiliitot hyväksyivät työaikaa lisänneen kilpailukykysopimuksen.
Hallituskauden aikana yli satatuhatta suomalaista sai töitä. Ilman ay-johtajien avarakatseisuutta ja harkintakykyä tätä ei olisi tapahtunut, ja moni suomalainen perhe kohtaisi nyt koronakriisin paljon surkeammassa tilanteessa.
Toki ay-liikkeen historiassa on myös hetkiä, jolloin räyhähenget ovat päässeet liittojen sisäisissä väännöissä niskan päälle. Isossa kuvassa vastuullisuus on kuitenkin lopulta aina voittanut. Siksi ammattiyhdistysliike ansaitsee isänmaallisuudestaan kiitoksen.
