Tokion olympialaiset on henkisesti tärkeä osoitus siitä, että ihmiskunta pystyy selviämään koronapandemiastakin, mutta vain yhdessä
Kun Tokion olympialaisten ensimmäiset kilpailut toivottavasti käynnistyvät tiistain ja keskiviikon (21.7.) välisenä yönä, alkaa tavallistakin merkittävämpi ihmiskuntaa yhdistävä olympiatapahtuma.
Kisojen järjestäminen on nyt toivon merkki. Se kertoo, että ihmiskunta selviää koronaviruksen aiheuttamasta pandemiastakin.
Vuosi sitten kisoja päätettiin siirtää. Neljän vuoden pituista järjestämisperiodia rikottiin neljännen kerran.
Aiemmin olympialaiset on jätetty kokonaan pitämättä vuosina 1916, 1940 ja 1944. Syynä oli maailmansota.
Nyt maailmansotaa ei ole. Silti moni asiantuntija on pitänyt olympialaisten järjestämistä yhä virheratkaisuna. Tokiossa päädyttiin kuitenkin kompromissiin. Kisat pidetään, mutta tyhjin katsomoin.
Päätös tuo jättimäiset tappiot. Myös epidemiologisesti ajatellen kisoja olisi ehkä pitänyt lykätä vieläkin. Peruuntumisen uhka kummitteleekin kisojen alkuun asti.
Järjestämisratkaisu silti on oikea ja kunniaksi Tokiolle ja Japanille. Pandemian kukistamiseen tarvitaan ennen muuta lääketiedettä, mutta myös henkistä rohkeutta.
Ihmiskunta ei voi olla ikuisesti yhtä varuillaan kuin se on runsaan vuoden ollut. On löydettävä keinoja, jotka auttavat elämään riittävän turvallisesti, vaikka viruksesta ei olekaan saatu vielä niskalenkkiä. Niiden varassa Tokiossakin nyt toimitaan.
Pandemian kukistamiseen tarvitaan ennen muuta lääketiedettä, mutta myös henkistä rohkeutta.
KISOJEN avausseremonia pidetään perjantaina (23.7.), tyhjille katsomoille sekin. Yleisön puuttuminen viekin jotain tärkeää kisatapahtumista.
Suurimmat katsojajoukot ovat kuitenkin aina television, nettiyhteyksien, radion ja painetun median ääressä. Urheilijoiden onnistumisia maailmalla seurataan, ei katsomon värikkyyttä tai suosionosoitusten pauhua.
Jalkapallon miesten EM-kisat osoittivat, että koronan henkinen paine unohtuu kotikatsomoissa. Huippuunsa viritetyt suoritukset vievät mennessään, ja piinaava virus jää toiseksi.
OLYMPIALAISTEN järjestäminen on myös vetoava symboli. Samalla tavoin, kun kisat kokoavat maailman kansakuntia, samalla tavoin myös pandemian hoidossa tarvitaan kaikki kansakunnat huomioivaa yhteistyötä.
Jokainen on jo nähnyt, että virusta vastaan on taisteltava jokaisessa maassa erikseen, mutta turvassa siltä ei olla, ennen kuin virus on voitettu kaikkialla.
Siksi vauraiden kansakuntien on autettava köyhien maiden rokotusohjelmissa. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä vähemmillä virusmuunnoksilla selvitään.
OIKEASTAAN olympialaiset pitäisi räjäyttää hajalle ja aloittaa alusta.
Kisat ovat paisuneet mammuttimaisiksi. Vain suuret valtiot ja diktatuurit pystyvät rahoittamaan niitä. Niinpä olympialaisten alkuperäinen henki harhailee neuvottomana rahan ja maineenkiillotuksen varjossa.
Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani käynnisteli suomalaista keskustelua juhannuksen alla (Suomenmaa 24.6.). Hän ehdotti jopa Tokion olympialaisten perumista, vaikka kisojen alkuun oli vain kuukausi.
”Urheilun tulevaisuuden kannalta olisi toivottavaa, että enää ei järjestettäisi yksiäkään nykymuotoisia olympialaisia – ei etenkään KOK:n kaltaisen, alkujaan kauniista olympia-aatteesta täysin vieraantuneen organisaation johtamana”, Itani sanoi.
Keskustelu saisi laajeta muidenkin suurten urheilutapahtumien järjestämiseen.
Jalkapallon MM-kisat Qatarissa tai jääkiekon MM-kisat Valko-Venäjällä ovat vastenmielisiä esimerkkejä siitä, miten urheiluaate on joutunut rahamaailman ja diktatuuripolitiikan hyväksikäyttämäksi.
Suomen kannattaa olla tässä keskustelussa aktiivinen, yhdessä muiden samanmielisten kanssa.