Susikeskustelussa tunteet jyräävät järjen – ja siksi päätösten tekeminen on poikkeuksellisen vaikeaa
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) haluaa käynnistää suden kannanhoidollisen metsästyksen ensi vuoden alussa. Esitys 20 suden kaatoluvasta on parhaillaan lausuntokierroksella.
Ministerin toimet susikannan hillitsemiseksi ovat synnyttäneet odotetusti kiivaan keskustelun. Susikannan rajoittamista puoltavat ovat kiitelleet esitystä, ja sen vastustajat ovat kritisoineet avausta.
Leppä muistuttaa, että metsästys on tärkeä osa suurpetokannan säätelyä ja vahinkojen ehkäisyä. Susimäärän kasvun myötä kannanhoidollisen metsästyksen tarve on kasvanut.
Ministerin mukaan susien metsästykseen tarvitaan oikeudellisesti vahva malli. Tällä hetkellä ihmisarkuutensa menettäneiden, vahinkoa ja vaaraa aiheuttavien susien poistaminen on mahdollista vain poliisin ja riistahallinnon poikkeusluvilla.
”Viranomaisten tehtävä on huolehtia ihmisten turvallisuudesta. Susi kuuluu Suomen luontoon, muttei ihmisten pihoihin.”
Hallituspuolueista vihreät ovat ilmaisseet suorasukaisesti tyytymättömyytensä maa- ja metsätalousministeriön susiesitykseen. Vihreiden mielestä ministeriön arvio Suomen susikannasta on väärä, ja sen oikeudellinen perusta ei ole kestävä.
Ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr.) mukaan ministeriön pitäisi vetää esitys pois Luonnonvarakeskuksen (Luke) virheellisten tietojen takia. Luke on ilmoittanut, että sen susilaskelmista on paljastunut virhe. Tiedossa ei ole, laskeeko vai nostaako havaittu virhe susien arvioitua määrää.
Ministeriö on ilmoittanut, että se ei vedä susiasetusta pois, vaan korjaa ainoastaan siihen liittyvää tausta-aineistoa.
Kaupunkien keskustoista on helppo huudella, että sudet eivät aiheuta vaaraa ihmisille, eikä niitä tarvitse pelätä.
Susi on erittäin uhanlainen laji. Siihen liittyy paljon poliittisia intohimoja. Huomionarvoista on, että susien vastustajat ja kannattajat eivät ole yhtä mieltä edes susien määrästä.
Valtaosa suomalaisista suhtautuu maltillisesti susikeskusteluun. Monille asia on kuitenkin elintärkeä ja elämää suurempi asia.
Ihmisille, jotka asuvat susien vaikutuspiirissä, ministeriön esitys ei ole yhdentekevä. Alueilla, joissa susien läsnäolo tuntuu arjessa, ymmärrys susien suojeluintoa kohtaan ei ole korkealla. Kun oma tai lapsen turvallisuudentunto on koetuksella, puheet alhaisesta susikannasta eivät lämmitä yhtään – päinvastoin.
Susikannan vahvistumisesta kertovat jotain myös metsästyskoirien kuolemat. Vuonna 2020 susien hampaisiin joutui ennätysmäärä koiria. Maa- ja metsätalousministeriö maksoi 54 koirasta korvauksia yli 200 000 euroa.
Ruotsiin verrattuna metsästyskoiria päätyy Suomessa suden kitaan moninkertainen määrä. Länsinaapurissa susi tappaa keskimäärän kymmenen koiraa vuodessa.
Koulutetun metsästyskoiran menettäminen voi tuntua vähäiseltä vahingolta, mutta sitä se ei ole. Koirat ovat metsästäjälle korvaamaton apu ja osa perhettä.
Susi kuuluu luontoon, mutta ei pihoille. Liian suureksi kasvanutta kantaa on pystyttävä pienentämään laillisin keinoin.
Jos viranomaiset eivät ota vakavasti kansalaisilta tulleita viestejä, kynnys ryhtyä laittomiin toimenpiteisiin kasvaa. Tällaiseen tilanteeseen ei saa ajautua.
Kaupunkien keskustoista on helppo huudella, että sudet eivät aiheuta vaaraa ihmisille, eikä niitä tarvitse pelätä. Susien vaikutuspiirissä asuvien ihmisten korvissa tällaiset puheet kuulostavat ylimielisiltä.
Osapuolten välistä ymmärrystä on vaikea lisätä. Susikeskustelussa tätä tarvittaisiin kuitenkin kipeästi.