Putinin pelimerkit alkavat olla uhittelusta huolimatta vähissä
Toiveet nopeasta rauhasta Ukrainassa voi unohtaa. Venäjä ei halua heikosta sotamenestyksestä huolimatta tinkiä piiruakaan omista tavoitteistaan – päinvastoin.
Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti keskiviikkona osittaisen liikekannallepanon. Reserviläisjoukkojen kokoaminen alkaa välittömästi. Liikekannallepano koskee noin 300 000 aiemmin sotavoimissa palvellutta henkilöä.
Yllätyksenä Putinin ja Venäjän toimia ei voi pitää. Venäjän keinot edistää omia sotilaallisia tavoitteitaan ovat tällä hetkellä heikot.
Venäjä on joutunut luopumaan osasta aiemmin valloittamistaan alueistaan Itä-Ukrainassa. Kehno sotamenestys näkyy raskaina tappioina ja sotilaiden heikentyneenä motivaationa.
Venäjän pelätty sotilasmahti on samalla osoittanut haavoittuvuutensa. Se on fakta, jota Putinkaan ei voinut ohittaa. Jos tilanne olisi toisenlainen, Venäjä ei olisi käynnistänyt osittaista liikekannallepanoa.
PUTININ ilmoitus liikekannallepanosta herättää huolta kansalaisissa. Ilmoitusta ei voi ohittaa olankohautuksella, vaikka sillä ei ole suoraa vaikutusta Suomen turvallisuuteen.
Suunta, johon itänaapuri on kulkemassa, aiheuttaa kylmiä väreitä Suomessa ja myös muualla Euroopassa. Kukaan ei voi tietää, kuinka pitkälle Putin on valmis menemään.
Puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) mukaan syytä huoleen ei ole, sillä ”sotilaallinen tilanne Suomen lähialueilla vakaa ja rauhallinen”. Ministerin rauhoittava viesti on tässä tilanteessa tarpeellinen.
Valheiden varaan rakennettu sota ei kestä ikuisesti. Ei vaikka takana olisi kuinka vahva propagandakoneisto tahansa.
SELVÄÄ on, että Venäjä yrittää Putinin johdolla kaikin keinoin horjuttaa länsimaiden yhtenäisyyttä. Uhkailu ydinaseen käytöstä on osa tätä taktiikkaa.
Tähän peliin ei kannata lähteä mukaan.
Venäjän aggressiivinen toiminta kertoo enemmän sen omasta hädästä. Sen vaihtoehdot ovat pienentyneet merkittävästi viimeisten kuukausien aikana. Kun sotatoimet eivät ole edistyneet odotetulla tavalla, panoksia on pakko korottaa.
VENÄJÄ ei ole toteuttanut liikekannallepanoa 108 vuoteen. Tällaiseen ratkaisuun päätyminen alleviivaa tilanteen rujoutta.
Presidentti Putinkaan ei voi olla varma, miten kansa suhtautuu näin massiiviseen toimenpiteeseen. Putinkin tietää, että suhde Ukrainan sotaa kohtaan muuttuu sillä hetkellä, kun sotilaiden nimet ja kasvot muuttuvat tutuiksi.
Tällaisessa tilanteessa sodan oikeutusta ja merkitystä ei ole enää helppo perustella kansalle.
Putin ottaakin tietoisen riskin laajentaessaan ”erityisoperaation” sodaksi.
Valheiden varaan rakennettu sota ei kestä ikuisesti. Ei vaikka takana olisi kuinka vahva propagandakoneisto tahansa. Totuus Putinin toimista nousee pintaan ennemmin tai myöhemmin myös Venäjällä.
Putinin uhkailut pitää ottaa vakavasti, mutta pelolle ei saa antaa valtaa. Se on juuri sitä, mitä Putin tavoittelee.