Millaista Suomea haluamme?
Orpon hallituksen aikana Suomea on murennettu. Suomalaista hyvinvointivaltiota on ajettu pala palalta alas. Sen ei pitäisi sopia keskustalaisille.
Keskustan linjan pitää olla selvä. Me emme tue hallituksen harjoittamaa ennätysmäistä keskittämispolitiikkaa. Emmekä hyväksy kaikista heikommassa asemassa olevien kovia leikkauksia, kun samaan aikaan kaikista rikkaimmille annetaan verohelpotuksia ja muita porkkanoita.
Minun omassa ajattelussani kaikille pitää luoda mahdollisuuksien tasa-arvo. Jokaiselle annetaan samat lähtökohdat pärjätä elämänpolulla, mutta on sitten ihmisestä itsestään kiinni, miten hän käyttää tämän mahdollisuuden elämänsä aikana.
Se on keskustalaista ajattelua, joka eroaa oikeistolaisesta ”kaikki ovat oman onnensa seppiä” -ajattelusta ja vasemmistolaisesta ”kaikki valtion piikkiin” -ajattelusta.
Mutta olen huolissani. Hallitus on leikannut kovalla kädellä sote-palveluista, sosiaaliturvasta ja monesta muusta tärkeästä asiasta, jotka ovat toimineet monien ihmisten viimeisenä turvaverkkona.
Suomalaisen hyvinvointivaltion pitäisi huolehtia kaikista suomalaisista. En halua yhteiskuntaa, joka on kylmä ja laskelmoiva ja jättää ihmiset oman onnensa nojaan.
Hallituksen arvovalinnat ovat kuitenkin käyneet selviksi. Hyvinvointivaltiota nimeltä Suomi halutaan riisua ja asiaa perustellaan, kun maailman kriisit vaikuttavat rajusti. Todellisuudessa kaikissa verrokkimaissa Euroopassa menee paremmin.
Suomen tilanne on seurausta hallituksen harjoittamasta huonosta politiikasta. Talous-, työllisyys- ja velkapolitiikka ovat vain yksiselitteisesti olleet vääriä. Kasvuun ei ole panostettu, leikkauksia ja sopeutuksia on tehty osin vääristä paikoista. Lopputuloksen nyt näemme.
Meillä on ennätystyöttömyys, kun 300 000 suomalaista on ilman töitä. Konkurssien määrät ovat 2000-luvun ennätyslukemissa. Nuorisotyöttömyysluvut ovat karmeita, kun noin 80 000 nuorta on vailla töitä eli joka viides nuori.
Kaikista pahinta on kuitenkin hallituksen rakentama kuva toivottomuudesta ja näköalattomuudesta. Ei sanomaa paremmasta, ei rakenneta tulevaisuuden uskoa suomalaisille. Vaikka näin ei tietenkään ole.
Suomi on haastavassa tilanteessa, mutta tästä noustaan. Tarvitaan vain oikeanlaisia toimia talouden ja työllisyyden osalta. Ja näitä toimia keskustalla on tarjota roppakaupalla.
Hallitus on epäonnistunut täysin kaikissa sen omissa tavoitteissaan. Viimeinen epäonnistuminen tapahtui hallituksen kehysriihessä, jossa Suomen suuntaa ei saatu käännettyä.
Nyt olisi pääministeri Petteri Orpon aika myöntää, että hallitus on tiputtanut hanskansa ja luovuttanut. Orpon on aika marssia tasavallan presidentin luokse ja jättää hallituksen eronpyyntö.
Keskusta on antanut koko oppositiokauden aikana toimivia vaihtoehtoja talouden suunnan muuttamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi, mutta ne eivät ole hallitukselle kelvanneet.
On toki totta, että keskusta pitää vielä entisestään kirkastaa linjaansa ja sanomaansa, mutta perusasiat ovat kunnossa. Linjan pitää olla kristallinkirkas ja tulevaisuuteen tähtäävä.
Suunta Suomelle -ohjelmapaperin myötä nämäkin kirkastuvat, ja keskustalla on entistä vahvempi vaihtoehto Suomen tulevaisuudelle.