Presidentti selvensi marssijärjestystä
Presidentti Sauli Niinistö avasi tarpeellisella tavalla Suomen puolustusvoimien toimien ja ulkopolitiikan suhdetta, kun hän kertoi näkemyksiään keskiviikkona.
Presidentin ulostulo oli tärkeää siksi, että viime aikojen uutiset ovat herättäneet hämmennystä ja kysymyksiä myös kansalaisten keskuudessa eikä vain eduskunnassa ja poliitikkojen parissa.
Onkin enemmän kuin paikallaan, että samalla kun tiedonkulkua eduskuntaan päin parannetaan, myös kansalaiset pidetään ajan tasalla.
Ei kaikki ole aivan selvää ollutkaan.
Tästä kertoo se, että puolustusministeriön valmistelemat asiat ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa joutuvat tiukempaan tarkasteluun. Presidentin sanoista saattoi lukea tyytymättömyyttä nykyiseen käytäntöön.
Presidentti on siis tainnut panna puolustusministeriötä ojennukseen. Se sopiikin hänelle, puolustusvoimien ylipäällikölle.
Presidentti on tainnut panna puolustusministeriötä ojennukseen. Se sopiikin hänelle, puolustusvoimien ylipäällikölle.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan liittyvät asiat valmistelee ulkoministeriö.
Puolustusministeriön tehtävänä on huolehtia Suomen puolustamisesta ja valmistella tähän tehtävään liittyvät harjoitushankkeet.
Asiat eivät ole aina selkeitä.
Esimerkiksi Viron Ämarissa taannoin pidettyyn harjoitukseen Suomi ei lopulta osallistunut, koska se ei liittynyt Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen, presidentti perusteli.
Ratkaisu syntyi kuitenkin vasta julkisen ja sekavan keskustelun jälkeen.
Niinistö perusteli nyt kevääksi suunniteltua harjoitusta sillä, että siinä harjoitellaan teknisiä ja sotataidollisia asioita, eikä sen järjestämisellä luoda Suomen turvallisuuspoliittista linjaa.
Toivottavasti niin Venäjällä kuin USA:ssakin ajatellaan samalla tavalla.
Tästähän koko keskustelussa on ollut kysymys.
Arvostelijoiden mielestä Suomi antaa väärän ja aiemmasta poikkeavan signaalin omasta linjastaan harjoittelemalla amerikkalaisten hävittäjien kanssa ensi kertaa Suomessa ja vain lyhyen lentomatkan päässä Venäjän rajasta.
Myös rapakon takana harjoituksia saatetaan käyttää toisin kuin Suomessa nähtäisiin.
Tästä on jo esimerkkikin: Examiner-verkkolehden kolumnisti kirjoittaa otsikossaan, kuinka ”USA lähettää taisteluhävittäjiään Suomeen voimannäytöksi Venäjälle”.
Mutta tuskinpa presidenttikään nyt muuta saattoi todeta.
Kaikkein vaarallisinta olisi, jos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset toimijat ja toteuttajat ajautuisivat julkisiin kiistoihin. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka jos mikä tarvitsee mahdollisimman laajaa kansallista konsensusta tuekseen.
Marssijärjestys on kuitenkin ymmärrettävä.
Ulkopoliittista linjaa vetää tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Puolustusministeriö ei ole linjanvetäjä. Sen toimien on oltava sopusoinnussa ulkopoliittisen linjan kanssa – eikä toisin päin.