Iivana Julma – Josif Stalin – Adolf Hitler – Vladimir Putin – x?
Moskovalainen Iivana Julma (Iivana IV) oli Venäjän ensimmäinen tsaari. Hän hallitsi Venäjää diktatorisesti ja väkivaltaisesti 1547–1584. Hän oli vainoharhainen, julma ja äkkipikainen. Kun Iivanan vaimo Anastasia myrkytettiin, Iivana teloitutti muutaman kilpailijansa. Hän perusti vakituisen armeijan, loi Venäjästä suurvallan ja alisti kirkon valtiolle.
Iivana Julma oli Josif Stalinin idoli. Stalinin hirmutekoja voi lukea mm. Kommunismin mustasta kirjasta (2010). Stalinin vainot olivat poliittisia vainoja. Pahimmat vuodet olivat 1936–1938. Satojatuhansia ihmisiä tapettiin aika summittaisesti lähinnä epäiltyinä mm. kansanvihollisuudesta.
Venäjän hallintoa voi yrittää ymmärtää myös maan historian kautta. Perinteitä löytyy: yksinvaltius, pitkät diktatuurit, hallinnon puolijumaluus, julmuus ja valloitussodat. Kansan enemmistön käsitykset ylimmän hallinnon moraalista (hyvyydestä) ällistyttävät.
Adolf Hitler, Saksan diktaattori 1933–1945, hänkin vainoharhainen ja sotarikollinen potenssiin kaksi. Hitlerin mielestä johtajan tuli olla ”nopea kuin vinttikoira, sitkeä kuin nahka ja kova kuin Kruppin teräs”. Führerille mikrofoni oli terävämpi kuin miekka. Valheet olivat osa natsihallinnon kulttuuria.
Diktaattorit kautta aikain paljastavat jotain olennaista ihmisyydestä: vallanhalu, ahneus ja valehtelu. Mikään ei lopulta riitä. Tuskinpa vieläkään on mitään uutta auringon alla.
Unkarin kansannousun 1956 perussyy oli tyytymättömyys Neuvostoliiton tukemaa kommunistihallintoa vastaan. Neuvostojoukot tukahduttivat kansannousun väkivaltaisesti. Veri virtasi Budapestin kaduilla. Uudistaja, pääministeri Imre Nagy teloitettiin hirttämällä 1958.
Tšekkoslovakian johtaja Alexander Dubček käynnisti 1968 poliittisia uudistuksia, mutta jo 1969 Varsovan liitto miehitti maan. Uudistukset peruttiin. Neuvostoliitto sotkeutui sitkeästi myös mm. Puolan ja Itä-Saksan asioihin. Vapauden janoa ja esiinmarssia se ei kyennyt patoamaan.
Perinteitä ja malleja hirmuhallinnolle on siis yllin kyllin.
Vladimir Putinin, ”Vladimir II Julman”, pitkän valtakauden työnäytteitä ovat olleet mm. toinen Tšetšenian sota, Georgian sota, Itä-Ukrainan kriisi, Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014 sekä brutaali hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022.
Malesialaisen lentoyhtiön kone syöksyi maahan Itä-Ukrainassa Donetskin alueella 2014. Kone räjähti ilmassa. Kaikki koneessa olleet kuolivat. Kansainvälisen tutkimusryhmän mukaan koneen pudottanut Buk-ohjus kuului Venäjän asevoimille. Venäjä syytti asiasta Ukrainaa.
USA:n senaatin mielestä Vladimir Putin on sotarikollinen. Senaatin enemmistöjohtaja Chuck Schumer sanoi, että Putin pitäisi saattaa vastuuseen julmuuksista Ukrainassa. Esimerkiksi päätös hyökätä Ukrainaan on saatettava Haagin kansainvälistä rikostuomioistuimen tutkittavaksi.
Yhteiskuntakriitikot tulilinjalla
Putinin leppymätön kriitikko, juristi Aleksei Navalnyi viruu nyt IK-2-rangaistussiirtolassa Pokrovissa. Häntä murretaan valvottamalla. Hänet myrkytettiin 2020, mutta selvisi Saksassa. Nyt syyttäjä vaatii Navalnyille 13 vuoden lisätuomiota. Maan tapa – eliminointi – tuntee Venäjän historiassa selityksen: ”Menehtyi tuntemattomissa olosuhteissa.”
Nousukiidossa ollut poliittinen tähti, fysiikan tohtori Boris Nemtsov ammuttiin Moskovajoen ylittävällä sillalla 2015. Nemtsov oli kertonut julkaisevansa ”Putin ja sota” -raportin Venäjän osuudesta Donbassin sotaan. Tämä voi olla kohtalosi, jos vastustat Venäjän valtaapitäviä (IS 2015).
Britannian tiedustelupalvelussa työskennellyt entinen venäläinen Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julija Skripal myrkytettiin Englannissa novitsok-hermomyrkyllä 2018. Skripalit selvisivät. Pääministeri Therese Mayn mukaan Venäjän korkein johto tai Vladimir Putin oli hyväksynyt teon.
Entinen Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n agentti, eversti Aleksandr Litvinenko myrkytettiin poloniumilla Lontoossa 2006 – hänkin Putinin valtakaudella.
Putinia kärkevästi arvostellut, Tšetšenian sotien rajuista ihmisoikeusrikkomuksista raportoinut Novaja Gazetan toimittaja Anna Politkovskaja ammuttiin kotinsa hississä 2006. Politkovskaja yritti edistää inhimillisiä totuuksia.
Entinen oligarkki ja öljy-yhtiö Jukosin suuromistaja Mihail Hodorkovsky muutti ulkomaille istuttuaan 10 vuotta vankilassa ja työleirillä. Hänen mielestään Putin teki ratkaisevan virheen hyökätessään Ukrainaan.
Suursijoittaja Bill Browder, ehkä aikanaan Putinin pahin vihollinen, ajautui välirikkoon Putinin kanssa 2000-luvulla. Browder sai porttikiellon Venäjälle ja viranomaiset kaappasivat hänen yhtiönsä. Browderin verojuristi Sergei Magnitski tapettiin vankeudessa vuonna 2009.
On siis todisteita, että Venäjän nykyjohdon vastustajille tapahtuu hämmentävän usein karmeita asioita. Putinin aikana moni kriitikko Venäjällä on vankilassa, tapettu tai myrkytetty.
Putin – valheitten ja veritekojen arkkitehti
Venäjän asiantuntija Pekka Lehtonen (AL 16.3.) luonnehtii Putinia valehtelun suurmestariksi. Turvatakuiden pyytäminen Natolta oli peitetarina, läpinäkyvä vale. Putin tiesi vastaukset takuupyyntöihin. Luottamuksen rakentaminen lännessä Venäjän hallintoon vie vuosikymmeniä.
Venäjä siirsi joukkojaan ennen sotaa Ukrainan rajoille. Putin oli tunnustanut Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat Itä-Ukrainassa ja siirtänyt niihin sotilaitaan. Venäjä miehitti 2014 Krimin ja antoi aseellista tukea Donetskin ja Luhanskin separatistialueille.
Venäjä ei hyökkää! Tuohon megaluokan valheeseen ei uskottu. Väite Venäjän erikoisjoukkojen rauhanturvatehtävästä Ukrainassa yllätti naiviudellaan. Väite, ettei Venäjä pommita siviilikohteita, oli sekin luokaton vale. On pommitettu raskaasti kerrostaloja, sairaaloita, kouluja, Mariupolin teatteria, jossa oli yli 1000 siviiliä pommisuojassa, pakenevia kansalaisia jne.
Putin haluaa ainakin tätä: Ukraina on alistettava Venäjän ehdottomaan määräysvaltaan. Kaukotavoite on palauttaa Venäjän yhteyteen pääosa entisistä NL:n neuvostotasavalloista.
Yksi Kremlin ajattelun outoja piirteitä on pitää yllä viholliskuvaa lännestä. Se ei kykene katsomaan peiliin, miten paljon se on itse antanut aihetta epäluuloihin. Globaalin viestinnän ansiosta osa Kremlin valheista paljastuu ajantasaisesti.
Venäläiset sijaiskärsijöinä – vapaakin maailma sodan maksajaksi
Nyt Venäjällä sodanvastaiset mielenosoitukset tukahdutetaan, kansalaisjärjestöjä lakkautetaan, vapaiden tiedotusvälineiden totuuspuhe leimataan ulkomailta johdetuksi. Kreml tarjoaa asiasta vain yhtä totuutta. Sananvapaudelle ei ole tilaa. Virallinen propaganda puree. Netin kautta nuoret pysyvät kuitenkin parhaiten ajan hermolla. Veljeskansan tappaminen ja omien syyttömien sotilaiden tapattaminen koettaneen myös Venäjällä valtioterrorismina. Sota on vailla syytä!
Kun sota loppuu, seuraako siitä Venäjällä uusia leirejä, kansan kurjistumista ja toisinajattelijoiden vainoja? Julmuuden jäljet pelottavat, jos historia toistaa itseään. Tavallinen Venäjän kansa tuomitsee varmasti sydämessään sodan sekä haluaa tehdä rauhassa työtä perheidensä ja kansansa eteen – ei osallistua kuviteltujen natsien – oikeasti veriveljiensä ja heidän kotiensa – tuhoamiseen.
Onko edes valonpilkahdusta tunnelin päässä? Vaihtuuko valta Kremlissä? Tiedustelu-upseeri Martti J. Kari (2018) mainitsee esimerkkeinä prinssiehdokkaista Putinin jälkeen poikkeustilaministeri Jevgeni Zinitsevin ja Tulan pormestari Aleksei Djuminin. Vettä virrannee paljon Djeprissä sitä ennen. Pikaisen rauhan toivossa ”etsintäkuulutetun” nimeä mainitsematta.
Humanitäärinen hätä Ukrainassa on hirvittävä. Avuntarve on välitön, suuri ja kaiken kattava.
Esko Korkeakoski
Dosentti