Vaikea paikka bioenergialle
Euroopan parlamentti äänesti eilen uusiutuvan energian direktiivin muutoksesta.
Direktiivissä asetetaan tavoitteet uusiutuvan energian käytölle. Parlamentti haluaa saavuttaa 45 prosentin osuuden vuoteen 2030 mennessä. Tätä kannatin kovasti.
Suomessa uusiutuvan energian osuus on jo tänään noin 43 prosenttia.
Meillä kaikesta uusiutuvasta energiasta puubiopohjaisen energian osuus on ylivoimaisesti suurin. Jonkin verran sen lisäämiseen olisi vielä mahdollisuuksia. Tuulivoimalla sitäkin enemmän.
Koko EU:ssa bioenergian osuus uusiutuvista on lähes 60 prosenttia. Tuulienergia on EU:ssa toiseksi suurin uusiutuva.
Nyt EU:n parlamentti lähti kuitenkin käytännössä rajoittamaan puuperäisen energian käyttöä.
Parlamentin kannassa määritellään primäärinen puubiomassa. Sen käyttöä aletaan rajoittamaan niin, että asteittain yhä pienempi osa tällaisesta puusta tuotetusta energiasta laskettaisiin uusiutuvan energian tavoitteeseen.
Primäärisellä puubiomassalla tarkoitetaan tarkan lainauksen mukaan:
”kaikkea kaadettua tai muulla tavoin korjattua ja siirrettyä raakapuuta. Se käsittää kaiken siirtämisestä saadun puutavaran eli metsistä siirretyt määrät, myös luonnollisesti kuolevuuden vuoksi talteen otetun puutavaran sekä kaatamisesta ja hakkaamisesta peräisin olevan puutavaran. Se sisältää kaiken puutavaran, joka on siirretty kuorineen tai ilman kuorta, myös puutavaran, joka on siirretty pyöreänä, halkaistuna, karkeasti syrjättynä tai muussa muassa, esimerkiksi oksat, juuret, kannat ja pahkat”.
Pois sulkeminen uusiutuvaksi luettavuudesta ei tapahdu yhdellä kertaa.
Ensi vaiheessa uusiutuvaksi laskettava määrä ei saa ylittää vuosina 2017–2022 käytettyä primääripuun määrää.
Päätös ei sano, että ilman muuta kaikki primäärinen puubiomassa jätettäisiin laskematta uusiutuvaksi.
Komissio tulee kolmen vuoden sisällä kertomaan kuinka nopeasti biopohjainen energiaraaka-aine poistetaan uusiutuvaksi luettavuuden piiristä.
Käytännössä päätös tarkoittaisi heti sitä, ettei uusiutuvaksi luettavaa bioenergiaa enää voi lisätä vuoden 2017–2022 tasosta.
Käytännössä päätös kertoo myös siitä, että vuoteen 2030 mennessä uusiutuvaksi luettavan bioenergian määrä vähenee, kenties se loppuu kokonaan primäärisen biomassan osalta.
Kaikki tämä rajoittaa merkittävästi Suomen mahdollisuutta vastata energiakriisiin meille luontaisella uusiutuvalla vaihtoehdolla eli bioenergialla.
Sen käyttöä ei toki kielletä, mutta sitä mukaan kun sen luettavuus uusiutuvan tavoitteeseen vähenee, sitä mukaan siihen investoiminen pienenee, kun se jää pois julkisten tukien piiristä.
En pitänyt esitystä hyvänä. Monet muutakaan suomalaiset mepit eivät äänestäneet esityksen puolesta.
Parlamentin, neuvoston ja komission välisiin lopullisiin neuvotteluihin, trilogeihin, jää nyt paljon korjattavaa.
Ei tämä bioenergialle kuolinisku ole, mutta iso tappio kylläkin.