Mitä meiltä oikein odotetaan?
EU:n luonnon ennallistamisasetus on osa Green Dealia eli EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa. Se on yksi suuresta määrästä EU-lainsäädäntöä, jolla unioni vastaa maailmanlaajuiseen ilmastohaasteeseen ja turvaa luonnon monimuotoisuutta.
Asetuksen käsittely on edennyt pitkän tien sekä jäsenmaiden hallituksia edustavassa ministerineuvostossa että nyt myös Euroopan parlamentissa. Molempien hyväksyminen tarvitaan.
Neuvostossa enemmistö jäsenmaista on jo löytänyt jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Sen sijaan parlamentin valmistelusta vastaavassa ympäristövaliokunnassa äänet menivät tasan ja se esittää asetuksen hylkäämistä. Lopullinen ratkaisu jää täysistunnon päätöksen varaan.
Ennallistamisasetusta ei voida mitenkään hyväksyä, vaikka siihen saataisiin aikaan vielä pieniä muutoksia. Kun näin sanon, todistan samalla, että Suomi on kyllä jo ottanut kontolleen huomattavasti kokoaan suuremman vastuun koko Green Dealista.
Suomen velvoitteet päästöjen vähentämiseksi ovat kolmen muun maan kanssa koko EU:n suurimmat, samoin uusiutuvan energian lisäämisen velvoitteet. Suomi on itse päättänyt olla hiilineutraali ensimmäisenä maailmassa eli jo vuoteen 2035 mennessä, kun koko EU:n tähtäin ulottuu vuoteen 2050. Suomen osuus koko EU:n 310 miljoonan hiilidioksiditonnin hiilinieluvelvoitteesta on 17,8 miljoonaa tonnia eli noin 6 prosenttia.
Suomi myös suojelee. Meillä on enemmän tiukasti suojeltuja metsiä, kuin koko muussa EU:ssa yhteensä. Meillä on Naturaa viisi miljoonaa hehtaaria ja 40 kansallispuistoa, joissa on yhteensä runsaat miljoona hehtaaria. Näiden lisäksi on suuri määrä muita erityisiä suojelualueita. Ja hyvä näin.
Meillä on suojeltuja alueita enemmän kuin monen EU-maan koko pinta-ala.
Tämän kaiken päälle EU on nyt ajamassa ennallistamisasetusta, joka tavoittelee metsien, peltojen ja rantojen tilaa suunnilleen sellaiseksi kuin ne olivat 50 vuotta sitten. Yksityiskohtiin menemättä, esitykseen liittyy paljon hyvääkin. Rantojen ja sitä kautta vesien kunnostamisessa ja kaupunkivihreyden kohentamisessa onkin syytä panna nykyistä paremmaksi.
Asetuksen mukaisten toimien ja toimeenpanon hinta olisi komission alkuperäisen arvion mukaan Suomelle 930 miljoonaa euroa vuodessa. Koko toimeenpanokaudella Luonnonvarakeskuksen mukaan lähinnä maanomistajien maksettavaksi tuleva hinta olisi noin 13-16 miljardia euroa. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että EU:n asukasluvusta runsaan prosentin siivua edustavan Suomen kustannukset olisivat 12,6 prosenttia koko EU:n ennallistamiskustannuksista.
Asukasta kohti hintalappu olisi kahdeksankymmentäkolme kertaa suurempi kuin Saksassa. Useimmat Keski-Euroopan maat ovat hävittäneet metsänsä ja turmelleet luonnon moninaisuutta jo satojen vuosien ajan.
Meppejä houkutellaan nyt kiivaasti äänestämään asetuksen puolesta ja tarjolla on joukko pieniä korjausehdotuksia.
Viime hetken ”hatusta vedetyt” tarkennukset eivät riitä. Parasta onkin, että parlamentti äänestää tämän ennallistamisasetuksen kumoon ja kehottaa komissiota rakentamaan uuden taloudellisesti oikeudenmukaisemman ja velvoitteiltaan tasapuolisemman esityksen.
Uusi esitys siis tarvitaan. Sen tulee olla Suomen intressi. Sen esityksen tulee löytää ennallistettavaa myös Keski- ja Etelä-Euroopasta. Valtavista golf-kentistä voitaisiin siellä aloittaa!