Matti Vanhanen – vakautta ja luotettavuutta!
Suomen noustua itsenäisyyden kynnykselle mielipiteet valtiojärjestelmästämme olivat pahasti ristissä. Kuningasmieliset saivat jo kerran tahtonsa lävitse.
Maalaisliiton johtajat ja kansanedustajat olivat eräiden muiden kanssa alusta lähtien vahvasti tasavaltalaisia. Eri vaiheiden jälkeen tasavalta itsenäisestä Suomesta myös tuli.
Ei siis lainkaan ihme, että Suomelle on valittu useampikin aatetaustaltaan maalaisliitto-keskustalainen presidentti. Lauri Relander, Kyösti Kallio ja Urho Kekkonen ovat johtaneet maataan haasteellisissa oloissa ja taanneet osaltaan sen, että olemme viettäneet juuri itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa.
Lauri Relanderin aikana Suomen asema Pohjoismaihin kuuluvana valtiona vakiintui.
Talonpoikaistaustaisen presidentti Kyösti Kallion aikana parlamentarismi vakiintui, viimeiset suuret sisäiset riidat sovittiin ja maailmanpolitiikan myrskyjen noustessa, isänmaataan puolustamassa oli yhtenäinen Suomen kansa.
Urho Kekkonen, oppinut, valistunut ja vahva johtaja oivalsi viimeistään koko maailmaa ravistelleen rujon sodan seurauksena, mikä on pienen maan asema suuren naapurina, idän ja lännen välissä.
Reaalipolitiikka – Paasikiven-Kekkosen linja –, jonka perusajatus tunnusti geopolitiikan ja joka tähtäsi rakentavaan yhteistyöhön yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten maiden väillä, toimi.
Toisin kuin monet maat meistä etelään, Suomi kykeni säilyttämään markkinatalouden ja läntisen demokratian olennaiset peruspilarit. Menestyimme, saimme tunnustusta ETYK:ssä ja nousimme köyhästä kehittyneiden maiden joukkoon.
Presidentti Kekkosen jälkeen tulleet presidentit ovat vieneet osaltaan hyvin eteenpäin Suomen viestikapulaa. Presidentin valtaoikeudet ovat vuosien varrella vähentyneet, mutta virka on edelleen tärkeä erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksissa ja arvojohtajan roolissa liki kaikessa inhimillisessä.
Tänään, jälleen kerran, maailma myrskyää ympärillämme. Poliittiset jännitteet ovat sekä lähialueillamme että koko maailmassa kasvaneet lähelle ”kylmän sodan” aikaisia lukemia. Epävarmuus lisääntyy monessa.
Samaan aikaan luonnon kestokyvyn rajallisuus ainakin ilmastoasioissa alkaa olla jokaisen nähtävissä koko maailmassa.
Näissä oloissa maan johtoon tarvitaan henkilöä, joka kykenee vakauden ja turvallisuuden takaajaksi, jolla on kokemusta, jota arvostetaan maailmalla ja jonka aatteellisesta taustasta löytyy näyttöä Suomen menestyksekkäästä johtamisesta.
Matti Vanhanen on juuri tällainen, Urho Kekkosen modernin perinnön vaalija uudessa ajassa, kokenut ja menestynyt valtiomies. Hän on toiminut pääministerinä lähes seitsemän vuoden ajan, muutaman kuukauden puolustusministerinäkin. Tänään Vanhanen toimii muun muassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.
Matti Vanhanen ei ole riskinottaja.
Matti Vanhanen ei ole riskinottaja. Hän taitaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan historian. Sen viime vuodet hän tuntee oman pääministerikokemuksensa ja nykyisten tehtäviensä ansiosta.
Matti tietää, että Nato ei ole meidän tie. Hän tietää, että terve isänmaallisuus ja kansainvälisyys eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toistensa välttämättömiä täydentäjiä.
Vaikka presidentti ei vastaakaan suoraan EU-asioista, Matti Vanhasen poikkeuksellisen mittava perehtyminen EU-asioihin, on vahvuus. Samoin se, että Matti tiedostaa sen ja ne asiat, joissa kansainvälinen yhteistyö on suorastaan välttämätöntä ja sen, missä kansallisvaltio on paras toimija.
Olen istunut useita kertoja samassa pöydässä muun muassa presidentti Putinin ja Matti Vanhasen kanssa. Samoin neuvotteluissa Kiinan presidentti Xin ja monen muun valtionpäämiehen ja Matti Vanhasen kanssa. Vaikka Matti Vanhanen ei olekaan maailman värikkäimpiä poliitikkoja, hän osaa asiansa, häneltä ei puutu rohkeutta olla asioissa kovakin.
Olen vakuuttunut siitä, että Matti Vanhanen on luotettava ja varma valinta maan seuraavaksi presidentiksi.