Suomi nousuun
Suomi saadaan uudelleen nousuun useilla samaan maaliin tähtäävillä päätöksillä ja niiden toteutuksella.
Hallituksen eilisellä kehysriihellä oli kaksi merkitystä.
Toisaalta se vahvisti myös ulospäin viestin siitä, että Sipilän hallitus toteuttaa ohjelmassaan antamat lupaukset julkisen talouden tervehdyttämisestä.
Ehkä tärkeämmäksi merkitykseksi nousee kuitenkin se, että näiden päätösten jälkeen hallitus voi pääministerin kuvaamalla tavalla suunnata jatkotyötään kasvun ja työllisyyden asioihin.
Esimakua saatiin jo mittavista, eri puolilla Suomea kohdistuvista ja työllisyyttä palvelevista liikennehankkeista.
Niiden yhteydessä tehtiin linjaus nopeasta junayhteydestä Turun ja Helsingin välille.
Kannatin vahvasti tätä päätöstä ja samalla teimme valinnan siitä, että kallis Helsingin Pisara-rata ei nyt etene. Jos se joskus toteutuu, on se sitten sen ajan päättäjien asia. Kasvun näkökulmasta puolustan tehtyä linjausta vahvasti.
Toinen välttämätön osa Suomen nousua on sote- ja maakuntauudistukseen liittyvä tarve virtaviivaistaa ja tehostaa julkisia palveluja.
Tänään julkistettu päätös konkretisoi marraskuussa sovittua etenkin 18 maakunnan roolista ja tehtävistä, valinnanvapauden lisäämisestä ja soten rahoittamisesta.
Uudistus on nyt raiteillaan ja se luo edellytykset kolmen miljardin euron säästöille vuoteen 2030 mennessä.
Soten sivussa syntyy koko Suomen elinvoiman kehittämisen kannalta tärkeä toinen uudistus. Maakuntauudistus toteutuu 18 maakunnan mukaisena.
Kokonaisuudella virtaviivaistetaan satojen kunta- ja valtiopohjaisten organisaatioiden viidakkoa 18 maakunnaksi. Tämä säästää rutosti byrokratiakustannuksia ja luo myös kunnollisen toimijan terävöittämään maakuntien vahvuuksia.
Maakuntiin tulee vaaleilla valittu hallinto, viiden yliopistollisen keskussairaalan ympärille muodostuvat yhteistoiminta-alueet ovat luonteeltaan teknisiä.
Viime kuukausien valtavasta urakasta unohtuu helposti, kuinka hallitus joutui käyttämään kuukausia aikaa vaikean turvapaikanhakijakriisin ratkaisemiseen.
Nopeilla toimilla kotimaassa, yhteistyöllä EU:ssa ja Venäjän kanssa tilanne on saatu ainakin väliaikaisesti asettumaan, ja hakijamäärät ovat nyt palanneet vuosien takaiselle normaalitasolle.
Yhteiskuntasopimus odottaa vielä lopullista sinettiään. Nyt on tärkeää, että liittotasolla on neuvottelurauha. Siellä tiedetään, että hallitus on vahvasti sitoutunut ratkomaan ongelmia, tervehdyttämään talouden ja luomaan kasvulle edellytyksiä.
Nämä kaikki ovat perusasioita yritysten ja työntekijöiden tulevaisuuden kannalta.
Poliittinen arvio hallituksen tähänastisesta urakasta on selvä. Hallitus on selkeästi pääministerinsä johdossa.
Koko hallitusrintama kykenee yhteisiin päätöksiin ja viemään ne myös läpi. Se toimii johdonmukaisesti luottaen siihen, että uudistamalla Suomea saavutetaan lopulta myös asetetut tavoitteet.
Hallitus kykenee tähän, vaikka kritiikki on välillä kovaa ja päätökset sattuvat myös puolueiden kannatukseen. Keskusta pärjää tässä, kunhan se pysyy uskottavasti hallituspolitiikan päälinjan tukena ja kehittäjänä.
Olin muutaman päivän ajan Itävallassa EU-Venäjä-dialogissa. Noiden päivien yksi tilastotieto hätkähdytti ja herätti.
Vuonna 2000 maailman tuotannollisista investoinneista Eurooppaan tehtiin 40 prosenttia, nyt enää 24 prosenttia. Me suomalaiset emme yksin tuskaile työn, tuotannon ja rahan kanssa, vaan ongelma on yhteinen koko vanhalle teolliselle mantereelle.
Meillä on riskinä kerta kaikkiaan hävitä tämä iso peli työn ja tuotannon jakautumisesta maailmassa, ellemme ota itseämme niskasta kiinni.