Luonteella on väliä – Olli Rehn presidentiksi
Presidentillä pitää olla hyvä harkintakyky eikä juuri tarvetta tai pyrkyä rientämään ensimmäisenä esittämään mielipidettään.
Toiseksi presidentillä on mielestäni oltava laaja-alainen kokemus valtiosta ja kansainvälisestä yhteisöstä. Ja kolmanneksi on eduksi jos presidentillä on sydämen sivistystä ja ymmärrystä koko maasta.
Päätöksenteossa presidentti ei päätä linjakysymyksiä yksin vaan yhdessä hallituksen kanssa.
Eteen tulevat yllättävät tilanteet ovat usein taustaltaan monimutkaisia ja päättäjillä – presidentti tässä mukana – on riitettävä malttia kuunnella faktoja ja arvioita sekä kotimaasta että liittolaisilta. Tarvitaan paineensietokykyä ja malttia työskennellä siten, että ollaan toimintalinjasta yhtä mieltä.
Kyse on asenteesta ja luonteesta. Pitää olla tervettä itsetuntoa niin, että ei tarvitse alleviivata omaa asemaa vaan kykyä toimia yhdessä.
Näen pienenä riskinä sen, että meille on syntymässä keinotekoinen raja EU-päätöksenteon ja Nato-päätöksenteon välille.
Helposti ajatellaan, että EU-politiikka kuuluu hallitukselle ja pääministerille ja Nato-politiikka presidentille, vaikka kummankin tärkeän liittosuhteemme päätöksenteon juuren on oltava eduskunnassa.
Eteemme tulee vielä kokouksia Natossa, joissa ministeri tai päämiestasolla pääaihe liittyy esim. jäsenmaiden puolustusbudjettien kasvattamiseen, tekoälyn rooliin aseteknologioiden kehittämisessä tai jäsenmaiden rooliin Ukrainan jälleenrakentamisessa.
Nämä ovat esimerkkejä aiheista, joissa Suomesta kokoukseen osallistuvat tahot tarvitsevat jo kokouksen valmisteluvaiheissa selkänojan eduskunnasta.
Yhteistyön presidentin ja hallituksen kanssa on oltava saumatonta ja hallituksen tehtävänä on oikea-aikaisesti informoida eduskuntaa aivan siitä riippumatta, kuka kulloinkin eritasoisiin kokouksiin osallistuu.
Olli Rehn on myös minun ehdokkaani seuraavaksi presidentiksi.
Hänen kokemuksensa on presidentin tehtävää ajatellen poikkeuksellisen laaja-alainen. Korostaisin hyvin tunnettujen taustojen sijasta etenkin kolmea taustatekijää.
Ollilla on koeteltua paineensietokykyä. Kun Barroso kokosi toista komissiotaan, hän halusi Ollin talouskriisistä vastaamaan.
Tarjolla olisi varmasti ollut jäsenmaiden entisiä pääministereitä ja valtiovarainministereitä, mutta Olli oli herättänyt luottamuksen ensimmäisellä kaudellaan.
Finanssikriisin ja eurokriisin handlaaminen ilman valmista kriisinhoitovälineistöä oli laajaa yhteistyötä ja näkemystä vaativa urakka. Vähäinen ei ollut myöskään Ollin panos Sipilän hallituksen aikaisen kilpailukykysopimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Toinen erittäin arvokas piirre liittyy hänen kokemukseensa kansainvälisestä taloudesta.
Tosiasia on se, että maailmanpolitiikka on aina kytköksissä talouteen. Syy- ja seuraussuhteita on kyettävä analysoimaan. Monet hyvistä presidenteistämme omaavat laajan talouskokemuksen. Kallio, Ryti, Paasikivi, Kekkonen, Koivisto ja Niinistö kuuluvat tähän ryhmään.
Juuri nyt, kun valtakunnan hallituspolitiikka vaikuttaa muistavan korostetusti eteläisen rannikkoseudun, presidentti voisi kansan tuntojen tulkkina muistuttaa Itä- ja Pohjois-Suomen pärjäämisen merkityksestä myös turvallisuuspolitiikan kannalta.
Kolmas vaikeammin sanoitettava argumentti liittyy ehdokkaamme ymmärrykseen koko Suomesta.
Olisi mahdollisuus pitkästä aikaa saada presidentti, joka juurtensa puolesta tuntee syvästi etelän suurten kasvukeskusten ulkopuolisen Suomen ja kuitenkin samaan aikaan työ- ja elämänkokemuksensa kautta ymmärtää kaupunkien sykkeen merkityksen hyvinvoinnillemme.
Juuri nyt, kun valtakunnan hallituspolitiikka vaikuttaa muistavan korostetusti eteläisen rannikkoseudun, presidentti voisi kansan tuntojen tulkkina muistuttaa Itä- ja Pohjois-Suomen pärjäämisen merkityksestä myös turvallisuuspolitiikan kannalta.
Varsinkaan Itä-Suomeen ei saa päästää syntymään kehitystyhjiötä. Nato-jäsenyyden luonnollisena seurauksena pitäisi pikemmiten olla se, että itäisistä alueista kehitetään vaurasta kasvualuetta.
Ei liene tarvetta erikseen korostaa Ollin koulutustaustaa, joka täydentää hänen työkokemustaan eikä asevelvollisuuden suorittaminenkaan ole huono tausta ylipäällikölle.
Näin sanoessani muistutan, että asevelvollisuus ei luo osaamista ylipäällikkyyteen, mutta se kertoo elämänmittaisesta asenteesta suhteessa yleiseen asevelvollisuuteen.