Lastuja talviseen maisemaan
Juhani Aho kirjoitti aikanaan ”lastuja”. Tässä vähän sivummalta katsovan arvioita epävarmasta ajastamme.
Hiljaisuus itäisen Suomen tulevaisuudesta on kuuluvaa. Viimeistään nyt, kun itäraja on suljettu, pitää kansallista huomiota siirtää siihen, mitä Venäjän hyökkäyssota, siitä luonnollisesti asetetut laajat talouspakotteet ja nyt rajan sulkeminen vaikuttavat itäiseen Suomeen Kaakkois-Suomesta Lappiin saakka.
Kanssakäyminen on vähentynyt, tavarakauppa hiipuu olemattomaksi ja turistivirta on ehtynyt. Tämä kaikki sen päälle, että EU:n talousalueella itäiset alueemme ovat kauimpana länteen vievistä satamista ja logistiset kustannukset länsikaupassa korkeimmat.
Jätti-investointeja maahamme tuova vihreä siirtymä kiertää aluetta tutkaongelmien takia ja luinpa jostain, että Länsi-Suomessa aurinkoista aikaakin aurinkovoimaa varten on viisi prosenttia enemmän kuin pilvisemmässä idässä. Sekin vaikuttaa suurten investointien saamiseen.
Suoria ja välittömiä keinoja ei ole löydettävissä liikaa. En kyennyt lukemaan vielä ensi vuoden budjettiehdotuksesta yhdenkään hallinnonalan sisäisestä rahankäytöstä, että voimavaroja siirrettäisiin budjetin sisällä tietoisesti idän suuntaan. Tällaista kuitenkin on tehtävä.
Sota on valtava inhimillinen katastrofi, johon länsimaiden on vastattava arvojensa pohjalta. Mutta maiden sisäisessä päätöksenteossa on myös katsottava, etteivät vastatoimien kielteiset vaikutukset kaadu vain pienen joukon niskaan, vaan pitää harjoittaa tasauspolitiikkaa.
Rajapolitiikassa tuen hallituksen ja eduskunnan päättäväistä toimintaa, mutta samalla on ehkä tahtomatta synnytetty alarmistista tunnelmaa, jonka vakavan sävyn toivoisi ulottuvan nyt myös vähintään maan sisäisten kehityserojen tasoittamiseen.
Talouden ennusteet eivät ole paranemassa vaan lähes jokainen ennustelaitos ennakoi ensi vuodestakin heikkoa.
Tämä johtaa todennäköisesti siihen, että hallitus joutuu päivittämään taloustietojaan. Ennakkotiedot kertovat, että vastauksena on lisäsäästökohteiden hakeminen ja nyt myös verotulojen lisääminen. Mutta vieläkään en ole havainnut pohdintaa elvytyksestä – joka hillitsisi talouden supistumista.
Viimeksi Danskebank arvioi heikentyvän näkymän johtuvan kuluttajien epävarmuuden kasvamisesta työttömyyden lisääntyessä. Talouskasvu on aina edellyttänyt tuottavuuden parantumista ja työvoiman määrän lisäystä.
Hallituksen on todella vaikeaa saada talousyhtälöään toteutumaan, ellei se muuta asennoitumistaan tärkeään työperäiseen maahanmuuttoon. Työvoima on avaintekijä sekä investointien toteuttamisessa että pärjätäksemme väestömme huoltosuhteen heikentyessä.
Nyt olisi aika viivata yli muutoshanke, jossa ulkoa tuleva työntekijä menettäisi oikeutensa oleskeluun joutuessaan yli kolmeksi kuukaudeksi työttömäksi. Moni kantasuomalainenkaan ei saa tuossa ajassa uutta työpaikkaa.
Kun Suomeen muuttava harkitsee tuloaan ja hankkii tietoja maastamme, ei kokonaisuus kuulosta houkuttelevalta: irtisanomissuojaa heikennetään, jos joudut kolmeksi kuukaudeksi työttömäksi, niin ulos maasta, kansalaisuuden saaminen venytetään kahdeksaksi vuodeksi.
Kahdeksaan vuoteen ei siis saisi jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi jos haluaa kansalaiseksi. Aika paljon vaadittu. Perusviesti on selvä: älkää tulko tänne.
Kokonaisuus pitäisi harkita uudestaan ja päinvastoin lopettaa vanha sääntelytalouden aikainen perintö työlupien tarveharkinnasta. Kyllä yritykset tietävät, millaista työvoimaa tarvitsevat ja onko sitä saatavissa kotimaasta. Heikentyvään talouskehitykseen on vastattava kasvun edellytyksiä parantamalla ja nyt maan ulkomaalaispolitiikka toimii päinvastaiseen suuntaan.
Rakennusalalla työmaat hiljenevät. Korolle emme voi mitään, mutta vanha keino käynnistää peruskorjaushankkeita olisi olemassa.
Finanssikriisin aikaan saimme nopeasti liikkeelle viiden miljardin peruskorjaushankkeet taloyhtiöissä lupaamalla 10 prosentin investointiavustuksen. Kymmenissä tuhansissa taloyhtiöissä on aina suunnitelmia olemassa ja pienikin porkkana aktivoi osan niistä.
Hieman se maksaa, mutta raha tulee rakentamisen veroina nopeasti takaisin. Ja mikä tärkeintä – se ylläpitäisi alan työllisyyttä ja pitäisi pystyssä kaiken kokoisia alan yrityksiä, jotka ovat hyvin tärkeitä koko yhteiskunnallemme ja taloudellemme. Ihmiset luottavat tulevaisuuteen silloin kun näkevät ympärillään tekemisen meininkiä.
Talouskasvun elvyttämisessä kaikkien toimien olisi suunnattava yhdessä samaan päämäärään. Tämä on sitäkin tärkeämpää tilanteessa, jossa samaan aikaan on tehtävä leikkauksia ja veronkorotuksia.
Hallitukselle ilmainen neuvo: ottakaa kiertelemättömän myönteinen kanta vihreään siirtymään ja kerätkää investointeja sen avulla. Houkutelkaa vierastamisen sijasta nuoria osaajia ulkomailta Suomeen.
Avatkaa talouden patoja, älkää sulkeko niitä.
Lähivuosien kasvun syntymiseksi suuret odotukset liittyvät uusiutuvan energian ympärille. Monet miljardi-investoinnit ketjuuntuvat vaikeasti hallittavaksi yhtälöksi.
Miten turvataan se, että tuulivoimalat, niiden tarvitsemat siirtojohdot, vetytehtaat, mineraaleja tuottavat kaivokset, akkutehtaat päästöineen jne. saavat kaikki suunnitelmansa ja lupansa ajoissa ja että investoijat uskaltavat tehdä rakentamisesta päätöksiä, niin ettei ketjusta jää mitään puuttumaan.
Lupien käsittelyt ja valitusmahdollisuudet etenevät lakien osoittamalla tavalla, mutta julkisella hallinnollakin voi olla myönteinen roolinsa asioiden sujuvoittamisessa. Tässä kaikessa Suomen on onnistuttava, jos se mielii käyttävänsä ainutlaatuisen tilaisuuden hyväkseen. Emme ole yksin kilpailemassa näistä hankkeista.
Riski siitä, että talouskehityksen heikentyessä valtion alijäämä kasvaakin ensi vuonna n. 13 miljardin tasolle ja jos sitä yritetään hillitä vain säästöillä ja veroilla hakematta ymmärrettävää kasvustrategiaa, joudumme syvenevään kierteeseen.
Oppositiosta keskustan on tuettava hallitusta sen järkevissä hankkeissa, mutta monet toimet ovat sellaisia, että niiden tukemisen ehdoksi kannattaisi edellyttää kurssin reivaamista sekä aluepolitiikassa että työvoiman saannissa.
Presidentinvaaleissa pidän tärkeimpänä ehdokkaan ominaisuutena luonteesta nousevaa harkintakykyä. Kokemusta ja asiasisältöjä useimmilla ehdokkailla on aivan riittävästi.
Olli nousee arvioissa ensimmäiseksi, kun mietitään, miten ehdokas presidenttinä maltaa kuunnella asiantuntijoita, pitää yhteyksiä, selvittää faktat ja vasta sitten ratkaisee etenemistapansa.
Sellaista presidenttiä toivon jatkossakin.