Kuluttamisen sietämätön vaikeus!
”Saksan ihme” viittaa suuren maan taloudelliseen kykyyn luoda uudelleen nahkansa ja vaurastua.
Ihmeellä on mikrotasonsa. Viimeisen 30 vuoden aikana entiseen Itä-Saksaan on kuin tyhjästä polkaistu pienyrittäjien mikromaailma.
Kaupunkeihin ja kyliin on noussut kahviloita ja oluttupia, perheravintoloita ja pienhotelleja, pesuloita, leipomoita ja pikkuliikkeitä.
Voisi kuvitella, että eletään suoraa jatkumoa 1900-luvun alusta, ilman kommunismia. Ja mikä tärkeintä, kaikkiin puoteihin riittää asiakkaita.
Saksan ihmeen symboli on korttelileipomo. Pullapuoti tuottaa ympärilleen hyvää henkeä ja antaa työtä 4-6 hengelle. Kun hinnat ovat kohtuullisia (sämpylä 0,99 euroa), ovi käy koko ajan.
Saksalaiset kuluttavat ja käyttävät rahaa yksin, kaksin ja perhekunnittain. Iloisesti ja yhteisöllisesti.
Tukholmassa asuva serkku puolisoineen vietti viikonlopun Helsingissä. ”Missä ovat kaikki ihmiset?”, hän huudahti.
Keskustan suuressa kahvilassa oli jonoa lauantaina, mutta muuten liikkeet ammottivat tyhjyyttään.
En tiennyt mitä vastata. Mutisin, että ehkä tilaavat nettiostoksia kotona omassa sängyssään. Kommentti jäi vaivaamaan, liitin sen kuluttamisen vaikeuteen.
Luksus, tai nautintoa tuottava kuluttaminen, aiheuttaa yhä monille tuskaa.
Jo lapsille opetetaan koulussa, että kuluttaminen on erilaisten palveluiden ja tavaroiden ostamista ja käyttämistä.
Kulutustottumukset ja ostopäätökset vaikuttavat tuotteiden ja palveluiden kysyntään ja tarjontaan.
Kulutukseemme vaikuttavat elämäntyyli, tottumukset, arvostukset ja asenteet.
Mitä ovat arvostukset ja asenteet Suomessa? Mihin perinteeseen kulutuskulttuurimme liittyy? Ilman historiaa ei selvitä.
Maatalousvaltaisuus loi pohjavireen. Omavaraistalous kukoisti ja käsillä tekeminen oli osa talonpoikaista identiteettiä. Palveluita ei tarvittu, kun pyöräytettiin itse sämpylät, tehtiin peltohommat ja rakennettiin hartiavoimin talo ja sauna.
Tukea antoi kansallislaulumme ihannoitua kuvaa ankaruudesta, köyhyydestä ja karuudesta. Pelastuksen tuo aito luontosuhde ja siitä kumpuava isänmaanrakkaus.
Maalla osuustoiminta kukoisti, aatteellisuus kanavoitui nuorisoseuroihin ja työväenyhdistyksiin. Kuluttajakansalaisen kasvattaminen ei ollut kärkiteema.
Agraariromantiikkaan liittyi kapitalismin ja kuluttamisen tuomitseva ilmapiiri.
Kuluttajat asuivat kaupungissa. Porvarit ja virkamieskunta oppivat ostamaan ja olemaan palvelun kohteena.
Suuri osa varhaisista liikemiehistä, kauppiaista ja teollisuusyrittäjistä oli vierasmaalaisia tai kaupungeissa asuvia ruotsinkielisiä. Tänään palvelusektorilla toimii paljon maahanmuuttajia.
Kun suomalaiset kaupungistuivat, mukana seurasi self help –ajattelu.
Erityisen tiukkaa on tehnyt kodin avaaminen: siivouksen, ruonlaiton ja lastenhoidon palveluiden ostaminen. Luksus, tai nautintoa tuottava kuluttaminen, aiheuttaa yhä monille tuskaa.
Vasta viime vuosien aikana on koettu sellaista pien- ja palveluyrittäjyyttä, joka on Keski-Euroopassa itsestään selvää. Pitäisi vielä oppia kuluttamaan, iloitsemaan siitä, ilman syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa.
Palvelusektorin tuottamaa talousihmettä Suomikin tarvitsee!