Lapsien tehtävä oli etsiä nauloja
Evakkojen liputuspäivää vietetään tänään maanantaina Suomessa. Kyse ei ole virallisesta liputuspäivästä, vaan Karjalan Liiton käynnistämästä liputuksesta. Ensimmäisen kerran liputettiin vuosi sitten.
Tapa näkyy yleistyvän nopeasti ja myös sosiaalisessa mediassa on runsaasti päivityksiä, jossa eri yhteisöt ja myös yksityiset ihmiset huomioivat päivää. Moni kertoo oman sukunsa evakkoaikojen historiasta.
Luovutetun Karjalan lisäksi myös Petsamo sekä osia Sallan ja Kuusamon pitäjistä menetettiin Neuvostoliitolle.
Evakkoaika kosketti myös muiden seutujen asukkaita, esimerkiksi koko Lappi evakuoitiin Lapin sodan jaloista. Osa evakoista päätyi Ruotsiin, mutta suurimmalle osalle toiset suomalaiset avasivat kotinsa.
Taannoin heräsin pohtimaan myös oman sukuni evakkotaipaleita. Juureni ovat syvällä Lapin mullassa, joten esivanhempieni ei pitänyt lähteä kauas.
Pohdin kuitenkin, miten esivanhempani ikäisenäni ottivat lapset ja karjan matkaansa ja kävelivät Ruotsiin.
Kotiin palatessa, oli vastassa vain savuavat rauniot. Se kenellä pirtti oli pystyssä majoitti muita, mutta väliaikaisina asumuksina toimivat navetat. Lapsien tehtävä oli etsiä tuhkasta nauloja uutta taloa varten.
Rauhanehdot olivat raskaat, mutta niissä olosuhteissa välttämättömät, jotta Suomen yhteiskunnan olemassaolo voitiin turvata. Tiedämme, mikä oli esimerkiksi Baltian maiden tai monen muun Itä-Euroopan maan kohtalo sodan jälkeen.
Evakuoitu väestö asutettiin pienentyneen maan rajojen sisäpuolelle. Operaatio oli valtava asutustilojen perustamisineen.
Kokonaisuutena onnistuttiin kuitenkin melko hyvin, kaiken sen aineellisen puutteen ja henkisten haavojen keskellä. Sadattuhannet olivat menettäneet kotinsa ja omaisensa. Silti Suomi selvisi.
Ehkä moni konflikti maailmalla olisi vältetty, jos sotien seurauksena kotinsa menettäneiden ihmisten uusien kotien ja uuden elämän rakentaminen olisi toteutettu yhtä hyvin kuin meillä.
Evakkosukupolvi on jo iäkästä. Moni jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. Näiden vuosien tarinaa on kuitenkin kerrottava eteenpäin niin yksittäisissä perheissä ja suvuissa kuin koko kansakuntana.
Se opettaa meitä olemaan kiitollisia rauhasta ja omasta kodista – se saattaa asioita myös oikeisiin mittasuhteisiin, kun miettii, minkälaisten vaikeuksienkin keskeltä tämä kansa on selvinnyt.