Tavoitteena energiapolitiikan napakymppi

Nyt jännittää. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia julkaistaan torstaina.

Tällä kertaa mukana on myös tarkastelu siitä, mitä kokonaan uusiutuvaan energiaan siirtyminen voisi Suomelle tarkoittaa. Vastaavia harjoituksia on tehty aiemmin Tanskassa ja niitä tehdään parhaillaan Ruotsissa.

Uutta on myös se, millaisiin haasteisiin strategian pitää vastata. Alan toimintaympäristö muuttuu parhaillaan nopeasti ja radikaalisti.

Globaali energiamurros pakottaa uudelleenarvioimaan vanhoja totuuksia, kun tuuli- ja aurinkosähkön läpimurto haastaa markkinoiden vanhat pelisäännöt pysyvästi; fossiileista on luovuttava; ydinvoiman kannattavuus laskee; kaukolämmön kannattavuus heikkenee; kilpailu biomassasta ja toisaalta keskustelu sen kestävyydestä kiihtyy ja niin edelleen.

Tiedämme, miten tehdä energiapolitiikkaa, joka ylläpitää vanhaa ja hyödyntää sitä, jonka jo osaamme. Vaikeampaa on tehdä energiapolitiikkaa, jolla rakennetaan uutta ympäristössä, jonka fundamentit ja toimijakenttä muuttuvat nyt nopeasti ja osin vaikeasti ennustettavasti. Juuri sitä nyt olisi opittava, jos meinaa pärjätä.

Strategian onkin tarjottava eväät energiapolitiikkaan, joka ennakoi rohkeasti tulevaa, pitää Suomen energiainfrastruktuurin kilpailukykyisenä sekä synnyttää työtä ja vientimahdollisuuksia, kun maailma siirtyy uusiutuvaan energiaan.

Kun strategia torstaina julkaistaan, tulen käymään läpi seuraavaa muistilistaa toivoen, että saan mahdollisimman monta rastia ruutuun.

1. Strategia tunnistaa aurinko- ja tuulivoiman keskeisen roolin globaalin energiamurroksen moottorina.

2. Huomio nousee yksittäisistä teknologioista järjestelmämuutoksen hallintaan, missä sekä uhkat että mahdollisuudet kiteytyvät.

3. Polkuriippuvuudet tunnistetaan. Vuoden 2050 energiajärjestelmää rakennetaan jo tänään, joten hiilineutraliuustavoitteen on ohjattava investointeja jo nyt.

4. Suomen valintoja ei tarkastella kuplassa vaan osana mm. Pohjoismaita, jotka kaikki tavoittelevat hiilineutraaliutta – ja osa myös 100 % uusiutuvaa energiaa.

5. Energiapolitiikka ottaa roolin cleantech-viennin strategisena veturina.

6. Tukia ja muita taloudellisia ohjauskeinoja tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, huomioiden mm. ETLAn ja VATT:n jyrkän kritiikin turhista energiatuista raskaalle teollisuudelle.

7. Strategia analysoi myös muuttujia, joita on vaikea mallintaa perinteisin työkaluin, mutta joiden muutosvoima on ilmeinen (kuten akkuteknologian läpimurto, älyverkot ja kuluttajien muuttuva rooli).

8. Strategia huomioi oikeudenmukaisen siirtymän ja reilun työn tarpeet. Myös aloille, joille hiilineutraali tulevaisuus näyttäytyy uhkana, on löydettävä motiivit olla muutoksessa mukana.

9. Tutkijoiden laaja-alainen kritiikki hallituksen biotaloustavoitteita kohtaan on kuultu ja huomioitu.

10. Strategia puhuu suoraan ja visionäärisesti kaikille, jotka muutokseen tarvitaan mukaan (ml. kunnat, yritykset ja kansalaiset).

Globaali energiamurros avaa suomalaiselle osaamiselle valtavia mahdollisuuksia. Toivottavasti uuden strategian myötä Suomenkin energiakeskustelu siirtyy uhkista mahdollisuuksiin.

10/10 riviä odotellessa!