Malja ministeri Rehnille!
Malja ministeri Olli Rehnille! Mies on päättänyt ottaa ympäristöjärjestöjen ja Energiaremontti-kampanjan haasteen vastaan ja selvittää, miten Suomi voisi siirtyä kokonaan uusiutuvaan energiaan reilussa 30 vuodessa.
Selvitys tehdään osana parhaillaan valmistelussa olevaa kansallista energia- ja ilmastostrategiaa.
Tämän pohjalta päästään ehkä jo syksyllä keskustelemaan, kannattaisiko Suomessakin energiapolitiikan tavoitteeksi asettaa 100 % uusiutuvaan energiaan siirtyminen, kuten Ruotsissa ja Tanskassa on jo tehty.
Rehniä ajatus kiehtoo, kuten hänen haastattelunsa ja twiittinsä kielivät.
Eipä ihme, sillä globaali uusiutuvaan energiaan siirtyminen ja sen tuomat kehitystarpeet sähköverkoille, varastoinnille ja energian hallinnalle luovat valtavia liiketoimintamahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille ja osaamiselle, kuten Sitran, Greenpeacen ja Demos Helsingin kutsumana Suomessa vieraillut Bloomberg New Energy Financen perustaja Michael Liebreich hiljattain teroitti.
Kansainvälisessä cleantech-kilvassa pärjäävät parhaiten ne, jotka ehtivät kehittämään ja kaupallistamaan energiajärjestelmän muutoksen vaatimia ratkaisuja ennen muita – rohkeiden poliittisten tavoitteiden ja toimien siivittäminä.
Liebreich pitikin Rehnin harjoitusta 100 % uusiutuvan energian tulevaisuudesta tärkeänä, sillä se näyttää markkinoille, mikä on mahdollista ja toisaalta sen, mikä on tarpeen, jotta tällaiseen tavoitteeseen päästään.
Jos Suomen selvitys tehdään tosissaan ja oletuksin, jotka kestävät myös kriittisen kansainvälisen tarkastelun, on pelkkä skenaariotyö jo itsessään kansainvälisesti kiinnostava. Näitä kun ei kovin moni hallitus ole vielä tehnyt.
Olennaista olisikin tarkastella niitä isoja järjestelmätason muutoksia, jotka ovat edessä, kun siirrytään keskitetystä ja tuotantolähtöisestä järjestelmästä hajautetumpaan, tuotantovetoisempaan ja ketterämpään järjestelmään.
Mitä se edellyttää esimerkiksi verkkojen kehitykseltä ja hallinnalta, energian lyhyt- ja pitkäkestoiselta varastoinnilta, kysyntäjouston hyödyntämiseltä, liikenteen sähköistymiseltä, sähkömarkkinoiden pelisäännöiltä ja niin edelleen.
Ja ennen kaikkea: millaista päätöksentekoa vaaditaan, jotta siirtymä voidaan tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti ja niin, että suomalaisille cleantech-osaajille luodaan tukeva ponnahduslauta kansainvälisille markkinoille.
Rehnin visio Suomelle: energia kokonaan uusiutuvista v. 2050? #kepuvaltuusto
— Olli Rehn (@ollirehn) 23. huhtikuuta 2016
Täysin uusiutuvaan perustuva energiajärjestelmä on haastava, mutta mahdollinen.
Tyhjästä työ- ja elinkeinoministeriön ei tarvitse visiointia aloittaa, sillä akateemisella puolella asiaa on jo pohdittu.
Esimerkiksi Tekesin rahoittama, LUT:n, VTT:n ja Turun yliopiston yhteinen NeoCarbon -hanke on todennut täysin uusiutuvaan energiaan perustuvan energiajärjestelmän Suomessa haastavaksi mutta mahdolliseksi ja jopa taloudellisesti kannattavammaksi kuin muut nollapäästöisen energiajärjestelmän vaihtoehdot.
Toivoa sopiikin, että TEM tekee skenaarioharjoituksensa mahdollisimman avoimesti ja osallistavasti niin, että sekä kotimaista akateemista osaamista että käytännön toimijoiden näkemyksiä päästään hyödyntämään.