Suomen nielutavoite on haastava, mutta saavutettavissa
Suomen metsät ovat suuri hiilinielu pitkäjänteisen ja kestävän metsien hoidon ja käytön ansiosta. Olemme ylläpitäneet suuren metsäalan ja kaksinkertaistaneet puustomme määrän 1950-luvun jälkeen. Joka vuosi metsä kasvaa enemmän kuin sitä hakataan. Metsämme ovat terveitä ja kasvukykyisiä.
Siksi on hyvä, että EU:n komission esitys uudesta mallista hiilinielujen laskentaan perustuu vihdoin Suomen toivomalla tavalla metsien todellisiin nieluihin. Alustavan arvion perusteella esitys mahdollistaa jatkossakin metsien kestävän hyödyntämisen.
Nyt voimassa oleva metsiä ja muuta maankäyttöä koskeva LULUCF-asetus perustuu monimutkaisiin laskentamalleihin, joissa nielun suuruudelle on asetettu kattoluku. Mallin ongelmia kuvaa hyvin, että joissain tilanteessa Suomen metsät voitaisiin laskea päästöksi samaan aikaan, kun ne todellisuudessa sitovat runsaasti hiiltä.
Uusi LULUCF-asetus perustuu metsien, viljelysmaan ja kosteikkojen kasvihuonekaasujen ja nielujen luonnontieteelliseen lasketaan.
Malli siis tunnustaa Suomessa tehdyn pitkäjänteisen työn metsien hyvän hoidon eteen ilman keinotekoisia rajoitteita. Tällainen laskentatapa on läpinäkyvä ja kannustaa pitämään jatkossakin metsistä hyvää huolta. Muutos on Suomen pitkäjänteisen vaikuttamistyön tulosta.
Uusi malli astuu esityksen mukaan voimaan vuosille 2026–2030. Siihen asti mennään nykyisellä laskentamallilla. Siksi on tärkeää, että Suomen aiemmin neuvottelema nielujousto säilyy esityksessä tähän asti.
Komission esitys on vasta lähtökohta neuvotteluille, joiden aikana Suomen on valvottava tiukasti etuaan.
Komission esitys sisältää myös nielutavoitteen vuoteen 2030 kullekin jäsenmaalle. Suomelta odotetaan 17,8 miljoonan hiilidioksiditonnin nettonielua. Jäsenmaiden tavoitteet perustuvat vuosien 2016-2018 nettonielun keskiarvoon, joka Suomella on 13,8 miljoonaa tonnia.
Tavoite ei ole vaatimaton. Se tarkoittaa lähes kolmanneksen hiilinielun kasvua vertailuvuosiin ja on EU:n keskiarvoa selvästi korkeampi. Suomi tekee siis osansa tälläkin saralla.
Uskon, että tavoite on saavutettavissa ilman, että se vaarantaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Suomen hiilinielut vahvistuvat aktiivisen ja kestävän metsänhoidon avulla. Olemme käynnistäneet useita toimia nielujen vahvistamiseksi, esimerkiksi tukemalla metsitystä ja metsien kasvun lisäämistä tuhkalannoituksella ja hoitamalla turvemaita kestävämmin.
Jatkovalmistelussa on tärkeää, että tavoitetta ei lasketa vain yhden vuoden perusteella. Metsänielu vaihtelee metsien markkinaehtoisten hakkuiden seurauksena. Esimerkiksi viime vuonna nettonielu oli 23 miljoonaa hiilidioksiditonnia, kun taas puukaupan huippuvuonna 2018 se oli alle 10 miljoonaa tonnia.
Suomi on pitänyt johdonmukaisesti esillä, että metsiämme ei voi käyttää muiden maiden päästöjen kattamiseen. Nämä huolet eivät onneksi uudessa esityksessä toteutuneet.
Valmistelun aikana väläytelty yhteinen ”nielureservi” jää vapaaehtoiseksi. Jokainen maa vastaa siis omista päästöistään ja nieluistaan itse. Tämä on oikeudenmukaista ja varmistaa, että kukin tekee osansa.
Komission esitys on vasta lähtökohta neuvotteluille, joiden aikana Suomen on valvottava tiukasti etuaan.
On pidettävä huolta, että EU:n ilmastopolitiikassa päästöjen alasajo on ensisijaista ja päätösvalta metsistä säilyy jäsenmailla. Ilmastonmuutoksen hillinnässä metsät eivät ole vain hiilivarasto, vaan puulla korvataan fossiilisia raaka-aineita.
Siksi kestävä metsien hoito ja käyttö on osa ratkaisua.