Ylläpidetäänkö alueita valtion tuilla?
Suomessa ollaan totuttu puhetapaan, jossa maakuntien Suomi esitetään ikään kuin muun Suomen elätettävänä. Viimeksi näin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) toteavan, että ”kokonaisia alueita ei voida ylläpitää valtion tuilla”.
Tällä hän tarkoitti hyvinvointialueita, joiden rahoitus tulee valtiolta.
Usein tämä väite on toistettu puhuttaessa valtionosuusjärjestelmistä, maataloustuista ja infrahankkeista.
Viimeksi Garden Helsinki -hankkeen saadessa kritiikkiä oltiin kokoomuksesta kritisoitu ”perähikiöiden karjaramppeja”.
Onko todella niin, että Helsinki (ja ehkä Turku ja Tampere) elättävät muuta Suomea ja maakuntia?
Yhteiskunnallinen luonnonlaki on, että kaupungit elävät maaseudun ylituotannosta. Tämän opimme jo ala-asteen ensimmäisillä historiankursseilla; kun ihmiset lopettivat metsästyksen ja keräilyn ja ryhtyivät maanviljelyyn, syntyi ylituotantoa joka mahdollisti erikoistumisen ja näin ollen kaupungistumisen, kun osa ihmisistä saattoi hoitaa hallintoa, kauppaa ja palveluja.
Tämä tosiasiahan ei ole muuttunut miksikään – nykyään voi tosin olla niin, että se maaseutu jonka ylituotannosta kaupungit elävät, on maailmanlaajuinen. Katsotaan siis asiaa lähempää, kotimaasta käsin.
Suomen viennistä ja siis tuloista muodostuu aloilta, jotka perustuvat luonnonvarojen jalostamiseen. Tätä on käytännössä kaikki tavaravienti. Maaseudulta alkavan tuotantoketjun arvonlisä tuloutuu kuitenkin suurelta osin muualle – niin kuin toki usein pitääkin. On kuitenkin kysyttävä, onko vaikkapa merkittävää metsätaloutta pyörittävä kunta ”elätettävä”?
Entä sitten alueen asukkaiden saamat tuet? Helsinki ja muut isot kaupungit haukkaavat väkilukuun suhteutettunakin paljon enemmän esimerkiksi toimeentulo- ja asumistukia kuin vaikkapa Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa. Tämä raha päätyy paikallistalouteen ja sitä kautta kuntien ja alueiden talousarvioihin.
Osaksihan tämä selittyy esimerkiksi maakuntien korkeammalla työllisyysasteella. Valtion työpaikkojen määrä on muuten 2000-luvulla vähentynyt kaikkialla Suomessa paitsi Helsingissä, jossa se on kasvanut! Tämäkin on kaikkien veronmaksajien maksamaa epäsuoraa tukea pääkaupungille.
Tämän lisäksi on loputon lista eri toimintoja, jotka suosivat suurimpia kaupunkeja maakuntien kustannuksella. Asumislisää maksetaan suurissa kaupungeissa enemmän, samoin tuetaan enemmän rakentamista, vaikka usein maalaiskunnissa on huutava työvoima- ja asuntopula.
Tarkoitukseni ei ole pottuilla kaupunkilaisille vaan havainnollistaa, että edelleen pätee luonnonlaki maaseudun ylituotannosta. Meidän tulee huolehtia siitä, että ylituotantoa riittää jatkossakin, ja mahdollisimman kotimaista. Tarvitsemme kaikkien alueiden voimavarat, jos haluamme hyvinvointivaltiomme pelastaa.