Kuningatar Elisabetin vallassaoloa juhlitaan näyttävästi, mutta miten monarkian perintö kantaa tulevaisuudessa?
Ilo, haikeus ja epävarmuus sekoittuvat, kun kuningatar Elisabetin 70-vuotisen vallassaolon huipentava viikonloppu lähestyy. Ensimmäistä kertaa Britanniassa päästään juhlimaan sitä, että monarkki on ollut vallassa näin pitkään. Samaan aikaan ymmärretään, että suuria merkkipäiviä ei enää ole tulossa, vaan yksi aikakausi lähestyy vääjäämättä loppuaan.
Kuningatar on Britanniassa arvostettu ja suosittu. Häneen suhtautuu myönteisesti 75 prosenttia kaikista vastaajista analytiikkayritys YouGovin tuoreimmassa mittauksessa. Vertailun vuoksi: kuninkaallisen perheen pahnanpohjimmaisen prinssi Andrewin suosioluku oli kaksitoista prosenttia.
Lähestyvät platinajuhlat huipentava pitkä viikonloppu on pakattu täyteen ohjelmaa. On esimerkiksi sotilasparaatia, jumalanpalvelusta, jättikonserttia, laukkakilpailua ja piknikkejä. Platinajuhlan odotetaan yhdistävän kansaa muutoinkin kuin pelkän yhden viikonlopun ilonpidon merkeissä. Mutta millainen arki juhlan jälkeen koittaa?
Millaisen perinnön eli missä kunnossa Elisabet jättää niin kutsutun firman tuleville polville?
Hänen hallitsijakautensa pituus on historiallinen. Todennäköisesti hänet muistetaan tinkimättömästä velvollisuudentunnostaan. Työn välttelijäksi eivät kuninkaallisten tiukimmatkaan arvostelijat voi Elisabetia väittää.
Hänen ehkä merkittävin saavutuksensa on Kansainyhteisön vahvistaminen. Elisabetin vallan alkuaikana yhteisöön kuului vain kymmenkunta maata. Nyt siinä on yli 50 vapaaehtoisesti mukana olevaa jäsenmaata. Niistä melkein kaikki ovat aiempia Britannian alusmaita, jotka ovat sittemmin itsenäistyneet.
Kansainyhteisön valtioiden yhteenlaskettu väkiluku on noin 2,5 miljardia asukasta, ja yhteisön johdossa on siis kuningatar. Prinssi Charles seuraa tehtävässä äitiään.
Yhteisön jäsenmaiden joukossa ovat Australia, Etelä-Afrikka, Intia, Jamaika, Kanada, Kenia, Nigeria, Pakistan, Uganda ja Uusi-Seelanti.
Monarkian tarkoituksena on ylläpitää sekä pysyvyyttä että jatkuvuutta. Tässä Elisabet epäilemättä on onnistunut. Kruununperimysjärjestyksessä on väkeä jonoksi asti, joten siinä suhteessa mikään ei uhkaa monarkian asemaa.
Kuningatar on varovaisin askelin uudistanut kuningashuonetta niin, että sitä on tuotu lähemmäs kansaa ja sen läpinäkyvyyttä ja lähestyttävyyttä on parannettu. Julkisuuden hallinnassa käytetään muun muassa sosiaalista mediaa taidokkaasti. Tasapainottelu etäisyyden ja läheisyyden välillä vaikuttaa varsin onnistuneelta, sillä kuningatar on nähty julkisuudessa loisteliaissa juhla-asuissa mittaamattoman arvokkaine koruineen sekä kumisaappaissa ja sadetakissa. Hänen puheissaan on ollut viime vuosina henkilökohtaisempia sävyjä.
Virallisesti kuningattarella ei ole poliittista valtaa, mutta hänen viikoittaiset yksityiset tapaamisensa kulloisenkin pääministerin kanssa tuskin ovat sisältäneet vain kevyttä rupattelua säätilasta tai koirista.
Vaikka kuningatar, samoin kuin tuleva kuningas eli Charles, on riisuttu poliittisesta vallasta, voi edessä olla suuria poliittisia muutoksia.
Kuningatar on pysynyt esimerkiksi Australian, Kanadan, Jamaikan sekä Uuden-Seelannin muodollisena hallitsijana ja on kaikkiaan viidentoista valtion päämies.
Monarkiasta irtautumista ajavat äänenpainot merten takana ja varsinkin Karibialla vahvistunevat. Saarivaltio Barbados lakkauttikin jo monarkian ja siirtyi tasavaltalaiseen valtiomuotoon. Maan presidentti vannoi virkavalansa marraskuussa.
Kuningatar onnitteli maata lausunnossaan.
– Haluan toivottaa tänä historiallisena päivänä lämpimästi onnea, rauhaa ja hyvinvointia tulevaisuudessa.
On mahdollista, että paine päästä monarkiasta kasvaa sen jälkeen, kun Charlesista tulee kuningas. Näin hän saattaa jäädä historiaan hallitsijana, jonka aikana Britannian vaikutusvalta vähenee ja aiempi imperiumi vähä vähältä pienenee.
Liikehdintää on jo ollut muun muassa Bahamalla, Belizessä sekä Jamaikalla. Tämän saivat tuta prinssi William ja herttuatar Catherine maaliskuisella Karibian-vierailullaan.
Kuninkaalliset kohtasivat pitkin matkaa mielenosoittajia, jotka vaativat muun muassa kuningashuoneelta anteeksipyyntöä sen osuudesta orjuuteen sekä loppua kolonialismille. Bahamalla kuninkaallisten haluttiin esittävän virallinen anteeksipyyntö historiassa tapahtuneista rikoksista ihmisyyttä vastaan.
William ja Catherine saivat matkallaan syytöksiä orjien veren, kyynelten ja hien hyödyntämisestä. Jamaikalla prinssi pyysi anteeksi orjuuden aikaa.
– Sitä ei olisi pitänyt koskaan tapahtua ja sen tahra säilyy ikuisesti historiassamme, William sanoi.
Prinssi on myös todennut, että tekevätpä Bahama, Belize tai Jamaika minkä tahansa päätöksen valtiomuodostaan, sitä tuetaan ”ylpeydellä ja kunnioituksella”.
– Ei ole meidän asiamme kertoa, mitä kansakuntien pitää tehdä. Meidän asiamme on tukea niiden päätöksiä, sanoi William Karibian-kiertueen puheessaan, jonka sävy jo ennakoi tulevaa.
Britannialla oli keskeinen rooli orjakaupassa 1600-luvun puolivälin ja 1800-luvun alun välisenä aikana, jolloin sen laivat kuljettivat arviolta yli kolme miljoonaa afrikkalaista myytäviksi orjiksi. Osa kuoli jo matkalla.
Kuninkaallisen perheen ja monarkian asema on vahvempi vanhemmissa ikäluokissa verrattuna nuorempiin. Millenniaalien eli kolme–nelikymppisten joukossa Elisabetin suosioluku on alle 70 prosenttia ja Charlesin 40. Sen sijaan suurten ikäluokkien eli noin seitsemänkymppisten joukossa kuningattaren suosioluku on 90 ja Charlesinkin noin 60. Tiedot ovat tältä keväältä YouGovin seurannasta.
Kuningashuone pysyy vain niin kauan kuin kansa sitä kannattaa. Niinpä Charlesilla voi olla kova työ asemansa pönkittämisessä ja monarkian jatkuvuuden takaamisessa. Jää nähtäväksi, miten Charles pystyy tätä etuoikeutettua instituutiota uudistamaan niin, että britit pitävät mielekkäänä monarkiaa tulevaisuudessakin.
Ajatuspaja British Futuren tuoreessa julkaisussa todetaan, että kruunun haasteena on osoittaa, miten se voi yhdistää eripuraisia kansalaisia samalla, kun yhteiskunta pirstaloituu ja julkinen keskustelu on kärjekkäämpää kuin haluttaisiin.
Mielipidemittauksissa monarkian säilyttämistä on kannattanut noin 60 prosenttia vastaajista, kun joka neljäs kannattaa siirtymistä tasavaltalaiseen järjestelmään Elisabetin kauden päättyessä. Jakolinjat ovat selvät: Nuorissa ikäluokissa, Skotlannissa tai etnisten vähemmistöjen joukossa monarkian kannatus on selvästi vähäisempää kuin vanhemmissa englantilaisissa ikäluokissa.
Aika näyttää, miten tasavaltalainen liike onnistuu pyrkimyksissään rikkoa tuhatvuotista monarkian perinnettä. Valtiomuodon muuttaminen olisi massiivinen yhteiskunnallinen operaatio, eikä ole lainkaan varmaa, että britit loppujen lopuksi ryhtyisivät siihen. Helpommalla päästään, jos kuninkaalliset jatkavat roolissaan eräänlaisina koristenukkeina, ja varsinaiset päätökset tehdään parlamentissa ja hallituksessa.