Ranskan presidentinvaaleista tulossa taas Macronin ja Le Penin välinen taistelu – Istuvalle presidentille ennakoidaan selvää voittoa
Ranskassa ensi viikon sunnuntaina pidettävät presidentinvaalit eivät näytä gallupien perusteella kovin suurelta jännitysnäytelmältä. Istuva presidentti Emmanuel Macron on saamassa ensimmäisellä kierroksella noin 25-30 prosenttia äänistä, ja toisella kierroksella hänelle povataan melko selvää voittoa kenestä tahansa vastaehdokkaasta.
Viisi vuotta sitten Macron keräsi ääniä olemalla uusi voima ja vaihtoehto vanhalle, nyt hän esiintyy vahvana valtiomiehenä.
– Macron on hyötynyt siitä, että ranskalaisenkin politiikan painopiste on siirtynyt näihin ulkopoliittisiin kysymyksiin, joissa hän on hyvin vahvoilla. Hän edustaa selkeästi Eurooppa-myönteistä linjaa. Ja varsinkin tässä Venäjän sodan yhteydessä tämä kannatus on selkeästi kokenut nousupiikin, sanoo akatemiatutkija Timo Miettinen Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta.
Vastavoimana Macronille ovat erityisesti äärioikeiston ehdokkaat, joita gallupien kärkijoukoissa on kaksi.
Heistä suositumpi on jo kolmatta kertaa presidentinvaaleissa ehdolla oleva Kansallisen liittouman puheenjohtaja Marine Le Pen, jonka gallupkannatus on parinkymmenen prosentin tuntumassa.
Viisi vuotta sitten vaalien toinen kierros käytiin hänen ja Macronin välillä, ja sama asetelma näyttää nytkin todennäköiseltä.
Toinen äärioikeiston ehdokas, Reconquete-liikeen (Takaisinvaltaus) Eric Zemmour ei yllä vastaaviin kannatuslukemiin, mutta hän on France Inter -kanavan tutkimuksen mukaan yksi näkyvimmistä ehdokkaista sosiaalisessa mediassa.
Aiemmin vihapuheestakin tuomittu Zemmour on viime päivinä muun muassa puolustanut Macronia solvaavia kommentteja huutaneita kannattajiaan ja arvostellut mediaa. Ranskassa näyttääkin olevan hyvin tilaa kahdelle äärioikeiston ehdokkaalle.
– Yleisesti tällainen kansallismielinen ja konservatiivinen lähestymistapa on Ranskassa yllättävänkin suosittu, ja se puhuttelee monia. Siinä on paljon sellaisia globalisaatiokriittisiä elementtejä, ja usein Ranskan asemaa maailmassa jäsennetään tällaisen hyvin vahvan kansallisen kehyksen kautta, Miettinen arvioi.
Ranskan perinteisten puolueiden menestys vaaleissa näyttää sen sijaan heikolta.
Keskustaoikeistolaisen Les Republicains –puolueen (Tasavaltalaiset) ehdokas, Pariisin seudun aluejohtaja Valerie Pecresse oli vielä muutama kuukausi sitten vaalien ennakkosuosikki, mutta nyt hänen gallupkannatuksensa on noin kymmenessä prosentissa.
Sosialistipuolueen ehdokkaalla, Pariisin pormestari Anne Hidalgolla menee vielä heikommin: kannatusta on vain pari prosenttia. Moni ennakoikin kasvavaa menestystä erilaisille kansanliikkeille, sillä vanhat puolueet eivät näytä enää tavoittavan ihmisiä.
– Nähdään, että siellä on lahjontaa, eikä ole oikein tulevaisuutta, sanoo Ranskan politiikkaan perehtynyt väitöskirjatutkija Laura Parkkinen.
Hän huomauttaa, että Ranskan tuleva suunta ei kokonaisuudessan selviä vielä presidentinvaaleissa, sillä kesäkuussa maassa järjestetään parlamenttivaalit. Viime vaaleissa Macronin La Republique en Marche (Tasavalta liikkeelle) –liike sai enemmistön myös parlamenttiin, mutta nyt tilanne näyttää toisenlaiselta.
– Macron saa aika hajanaisen, jakautuneen ja vähän haasteellisen maan johdettavakseen, koska hänellä ei ole sitä omaa puoluetta vahvana takana edustamassa parlamentissa. Ja se vaikuttaa presidentin asemaan.