Yksi torakkalaji eksyy herkästi sisätiloihin juuri tähän aikaan vuodesta
Tähän aikaan vuodesta sisätiloissa saattaa törmätä alle sentin kokoiseen ötökkään, jolla on pitkät tuntosarvet.
Sellaisen saattaa nähdä etenkin ilta-aikaan vipeltämässä lähellä valoa, kun ulkona on jo pimeää.
Ötökkä saattaa säikäyttää. Ei kait vaan joku tuholaislaji? Kenties torakka?
Kyse voi todella olla torakasta. Se on kuitenkin merkittävää, mikä torakkalaji on kyseessä.
Suomen Lajitietokeskus kertoo, että Suomen luonnossa elävä metsätorakka saattaa eksyä etenkin syksyisin iltojen pimetessä sisätiloihin valon- ja lämmön perässä.
Suomessa elää luonnonvaraisesti kaksi torakkalajia. Metsätorakka on niistä toinen ja lapintorakka toinen.
Molemmat ovat harmittomia ulkoilman lajeja, jotka eivät pysty elämään tai lisääntymään sisätiloissa.
– Metsätorakasta ei ole mitään haittaa sisätiloissa, Lajitietokeskus tähdentää.
Lajitietokeskuksen mukaan metsätorakka elää nimensä mukaan metsissä, pääasiassa karikkeessa. Siellä se syö ravinnokseen kuollutta eloperäistä ainesta.
Metsätorakka ja lapintorakka muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Niitä on vaikea erottaa toisistaan etenkin nuoruusvaiheissa.
Metsä- ja lapintorakan tärkein ulkoinen ero on pään takana olevan etuselän kilven kuvioinnissa. Metsätorakalla kilven keskustan musta läiskä on reunoiltaan jyrkkärajainen, kun taas lapintorakalla tumma alue on rajautunut huomattavasti epämääräisemmin.
Lapintorakan selkäpuolella ja peitinsiivissä voi olla enemmän kirjavaa täplitystä.
Metsätorakka on yleinen etelärannikolta Etelä-Lappiin saakka. Laji ei esiinny Ahvenanmaalla. Aikuisia ja myöhemmin nuoria nymfejä tapaa toukokuulta syyskuuhun.
Metsätorakka talvehtiin Lajitietokeskuksen mukaan munakotelovaiheessa metsän karikkeessa.
Paljon vakavampi juttu sen sijaan on se, jos sisätiloissa näkee saksantorakan eli russakan.
Metsätorakasta poiketen saksantorakka on Suomessa haitallinen vieraslaji. Ne leviävät koteihin herkästi esimerkiksi matkatavaroiden tai käytettyjen vaatteiden kautta.
Nopeasti leviävä russakka aiheuttaa kotona merkittävän hygieniariskin: se voi pilata ulosteellaan elintarvikkeita ja levittää tauteja.
Saksantorakan ja metsätorakan erottaa helposti etuselän kuvioinnista: saksantorakalla on kaksi tummaa pitkittäistä raitaa vaalealla pohjalla, kun taas metsätorakalla on yksi yhtenäinen tumma läiskä.
Saksantorakka ei kykene lentämään, kun taas metsätorakka pystyy. Saksantorakka pyrkii nopeasti piiloon ja valolta suojaan, kun taas metsätorakka viihtyy valoisassa ja pyrkii sitä kohti.
Kooltaan saksantorakka on noin 10–15 millimetrin luokkaa, metsätorakka taas noin noin 7–12 millimetrin luokkaa.