"Me emme heitä ketään bussin alle" – Keskustaväki kypsyi hallituksen leikkauksiin
Keskustalaiset pitivät puoluekokouksessaan painavia puheenvuoroja, joissa kannettiin huolta Petteri Orpon (kok.) hallituksen politiikan vaikutuksista pienituloisiin ihmisiin sekä alueisiin. Myös keskustan oma toiminta risuja ja ruusuja.
Kainuulainen Venla Österberg vertasi Suomea taloudellisten haasteiden aallokossa kamppailevaan laivaan, joka seilaa nyt ilman todellista kapteenia.
– Aivan veneen reunoilla kovimmat pärskeet ottavat vastaan pienituloiset, työttömät perheet ja opiskelijat. Osa heistä värjöttelee veden valuessa selkää myöten, osa roikkuu reunassa viimeisillä voimillaan. Uponneita ei muistella.
Österberg sanoi, että hukkumiset pitää ennaltaehkäistä.
– Suomessa on oltava mahdollisuus nousta, kamppailla ja selvitä. Laiva pääsee rantaan vain, jos se liikkuu eteenpäin. Eiköhän viedä yhdessä Suomi kuiville maille.
Tampereen Pirkkahallissa vaadittiin myös keskustan linjan kirkastamista ja selkeää vaihtoehtoa oikeistohallitukselle.
Jukka Vihriälä Etelä-Pohjanmaalta katsoi, että hyvätuloiset iloitsevat, kun keskituloiset ja nuoret kääntävät selkänsä keskustalle.
– Alkiolaisen aatteen jaloja arvoja ei keskusta tuo riittävästi esiin arkipäivän politiikassa. Köyhän asian ajamiselle on nyt selkeä markkinarako, hän sanoi.
Vihriä totesi, että pelkkä oikeiston ja vasemmiston arvostelu ei tuo ääniä vaaleissa, vaan tarvitaan keskustalainen vaihtoehto.
– Keskustan tulee olla ihmisen arvoa korostava kansanliike. Keskustalaisen kansanliikkeen tulee nyt uudistua. Emme saa lannistua paikalleen pysähtyneiden kannatusprosenttien edessä.
Pohjois-Pohjanmaalta tulevalla Ilkka Kotajärvellä oli selvä näkemys siitä, mikä on keskustalaisuuden ydintä.
– Minusta se on sitä, että me emme keskustassa heitä ketään bussin alle.
Vesa Linnanmäki Pohjois-Savosta vastusti monilapsisiin perheisiin iskevää lapsilisien sisarkorotusten poistoa. Sitä esitti äskettäin sosiaali- ja terveysministeriön selvitys.
– Lapsiperheköyhyys näkyy harrastusten poisjäämisenä, ulkopuolisuuden kokemuksena ja heikentyneenä tulevaisuudenuskona, hän huomautti.
Kainuun Ilmari Pokela katsoi keskustan syyllistyneen paikallistasolla siihen, mitä se valtakunnallisesti vastustaa.
– Alueiden Suomi elää usein meillä juhlapuheissa, mutta paikallisella tasolla me päädymme olemaan leikkauksien pyöveleitä ja keskittämisen airueita. Vähemmän kokoomuslaista kamreerausta, enemmän kansanvaltaa ja lähipalveluita, hän opasti.
Samoilla linjoilla oli Pohjois-Pohjanmaan Kaarina Torkkola, joka peräänkuulutti vastuuta puolueen kannatuksen sulamisesta maaseudulla.
– Kun tähän keskittämisen ja suuruudenhulluuden ihannointiin ovat lähteneet myöskin keskustalaiset aluepäättäjät, niin ei ole ihme, että maaseutu tyhjenee. Samalla keskustan kannatus hiipuu. Nyt on peiliin katsomisen paikka.
Köyhän asian ajamiselle on nyt selkeä markkinarako.
Jukka Vihriälä
Monessa puheenvuorossa jaettiin huoli nuorten lannistumisesta leikkauspuheiden keskellä.
Keskustanuorten Milla Veteläinen ihmetteli, mistä tulevaisuuden menestys kumpuaa, jos politiikassa kaikesta ollaan valmiita karsimaan, eikä mihinkään panostamaan.
Hän muistutti, ettei vuosi 2050 ole nuorille mikään kaukainen tulevaisuus, vaan se on heidän työuransa keskikohta. Veteläisen mukaan politiikassa katsotaan liian usein taaksepäin.
– Ehkä meidänkin kannattaisi porukkana katsoa peiliin. Olemmeko toimineet menneen maailman edunvalvojina, kun olisi pitänyt kurkottaa jo huomista kohti?
– Jätämmekö seuraaville sukupolville enemmän mahdollisuuksia kuin itse saimme? Jos vastaus on kyllä, silloin olemme keskeisellä, valoisalla tiellä, Veteläinen sanoi.
Uudenmaan Otto Suhonen nosti myös esiin nuorten aikuisten epävarmuuden.
– Uskallanko perustaa perheen? Sitä pohtii moni nuori aikuinen tässä ajassa. Epävarmuutta elämään luovat työelämä, toimeentulo, opintovelatkin. Moni lapsi jää syntymättä, kun lapsitoiveet eivät tule todeksi.
Etelä-Hämeen Johanna Häggman suomi hallituksen keskittämispyrkimyksiä.
– Keskittäminen ei säästä, se luo vain eriarvoisuutta. Me tiedämme hajauttamisen ylivoimaiset hyödyt.
Häggman katsoi, että myös talouden ja demokratian näkökulmasta kokoomuksen suurkuntien malli on tullut tiensä päähän.
– Keskustaa todella tarvitaan. Tarvitaan piste keskittämispolitiikalle ja siirtymä kohti hajautetumpaa, inhimillistä yhteiskuntaa, jossa koko Suomi on mukana.
Saaga Sarlund Helsingistä oli sen sijaan huolissaan keskustan kannatuksesta kaupungeissa. Hän painotti, ettei kaupungeissa asuviin nuoriin voi vedota pelkällä haja-asutusalueiden retoriikalla.
– Meidän on vedottava myös nuoriin kaupunkilaisiin, olivat he lähtöisin maaseudulta tai kaupungeista. Keskustan kaupunkipolitiikka nojaa vahvasti arvoihin, elinvoimaisiin kaupunginosiin, joissa ihmisten arki toimii, hän sanoi.
Pohjois-Pohjanmaan Mirja Vehkaperä sanoi Suomen olevan ”melkoisessa konkelossa”, jossa hallitus ”vetää sammutetuin lyhdyin” talouskasvun yskiessä.
– Odotetaan vain seuraavia eduskuntavaaleja ja Suomen pelastusrengasta. Meillehän tämä tällainen meininki ei passaa.
– Nyt tarvitaan keskustalaista arvopohjaa palauttamaan tulevaisuudenusko ja luottamus maahamme, Vehkaperä sanoi.
Monet puoluekokousedustajat näkivät keskustan paikan kohtuullisuuden puolueena oikeiston ja vasemmiston välissä.
Varsinais-Suomen Lauri Salo kritisoi oikean laidan ”yksisilmäistä leikkauspolitiikkaa” ja vasemmiston veronkorotuspolitiikkaa, ”jossa yrittäjät ja hyvätuloiset nähdään tämän maan vihollisina”.
– Olisiko meillä rohkeutta lähteä ajamaan taas vahvaa maakuntien Suomea, jossa päätöksentekoa tuodaan lähemmäs ihmistä ja päätökset tehdään siten siellä, missä paikalliset olosuhteet ymmärretään?
– Olisiko meillä rohkeutta lähteä ajamaan sosiaaliturvauudistusta, jossa varmistetaan, että työnteko on aina kannattavaa, mutta jossa ihmisarvoinen elämä turvataan, vaikka elämänpolulla kompastuisi?
Jukka Kolmonen Pohjois-Pohjanmaalta sanoi, ettei keskustalainen maltillisuus tarkoita sitä, että asioita seurattaisiin sivusta.
– Se tarkoittaa sitä, että johdetaan keskeltä.
– Kateus vaanii vasemmalla, ahneus oikealla, keskustassa on maltillisuus. Taidatkos sen paremmin sanoa.
Lauantaina kuultu yleiskeskustelu osoitti, että puheenjohtaja Antti Kaikkosen puheille kohtuullisuuden palauttamisesta politiikkaan on vahvaa kaikupohjaa. Perjantain puheessaan Kaikkonen sanoi, että monilta suomalaisilta on vaadittu mahdottomuuksia leikkausten keskellä.
Kaikkonen vaati kohtuullisuustestiä kaikkeen merkittävään päätöksentekoon.
Tämä tarkoittaisi Kaikkosen mukaan sitä, että ennen isoja leikkauksia, veronkorotuksia tai palvelu-uudistuksia pitäisi arvioida, mitä päätös tarkoittaa tavallisen ihmisen arjessa.
– Miten se vaikuttaa lapsiperheeseen, pienituloiseen, yrittäjään, eläkeläiseen tai nuoreen?