"Kuka haluaa olla häviäjä?" – Vihreä siirtymä saattaa pilata saavutuksensa, jos se ei ole reilu
Jos sosiaalinen erkaantuminen johtaa poliittisten äärilaitojen vahvistumiseen ja suunnanmuutokset ovat entistä suurempia, vaikeuttaa se pitkäjänteistä poliittista päätöksentekoa, Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Paula Lehtomäki toteaa. Tämä haittaa myös yritysten pitkäjänteistä, ennakoitavaa toimintaympäristöä.
Entinen keskustan kansanedustaja ja ministeri puhui Vihreämpään yhteiskuntaan -seminaarissa Nurmeksessa viime viikon torstaina. Tilaisuuden toteuttivat Maaseudun Sivistyliitto ja Nurmeksen kaupunki, jonka YouTube-kanavalta tilaisuus on nähtävissä.
Seminaari järjestettiin keskustanuorten vihreän aallon sukupolven tapaamisen hengessä. 50 vuotta sitten keskustanuoret juhlivat 30-vuotista taivaltaan Nurmeksessa. Paikalla oli yli 8000 osallistujaa, muiden mukana tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Tapahtuman puuhamiehinä olivat emerituspäätoimittaja Lauri Kontro sekä ex-pääministeri Esko Aho.
Reitti vihreämpään yhteiskuntaan -paneelikeskustelussa puhuivat Lehtomäen lisäksi tutkija, tohtori Susanna Myllylä Ajatuspaja Alkiosta sekä talouselämän vaikuttaja, tohtori Ilkka Herlin.
Kaikki allekirjoittavat viestin, että vihreä siirtymä pitää tehdä sekä ennustettavassa toimintaympäristössä että sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.
– Vihreä siirtymä tapahtuu teknologian ehdoilla. Samalla puuttuvat areenat, joilla asioita käsiteltäisiin. Siirtymistä on sanottu, että niissä on aina voittajat ja häviäjät. Kuka haluaa olla häviäjä? Yhteiskuntapoliittinen näkökulma on saatava paremmin mukaan, Myllylä linjasi.
– Ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa laskemaan elintasoa maailmanlaajuisesti. Suomessakin pitäisi nähdä tässä valossa, että vihreän siirtymän tulisi tuottaa suhteellista hyötyä. Suomestakin pitäisi viedä teknologiaa, joka tasoittaa eikä lisää ongelmia, Herlin korosti.
Teknologia saattaa paitsi tuoda myös viedä monia työpaikkoja. Näiltä matalan koulutustason aloilta ei noin vain siirrytä toisille.
– Vihreän siirtymän alkutuotantopuolella pitää aina muistaa se, että siihen osaan tuotantoketjua liittyy paljon työpaikkoja, jotka eivät vaadi korkeakoulutusta, Lehtomäki totesi.
Alustuspuheenvuorossaan Susanna Myllylä pohti välineitä, joilla uuden siirtymän aikaa käsitteellistetään. Ilmastonmuutos ja luontokato muuttavat perusteellisesti aivan perustavanlaatuisia käsityksiä.
– Voidaan väittää, että valtavirtataloustieteen aika alkaa tulla loppupisteeseensä, koska sen tarjoama kulutuskeskeinen ihmiskäsitys ja oletukset talouden asemasta yhteiskunnassa eivät ole relevantteja nykyisessä maailmassa. Taloustieteen teoriat malleineen eivät riittävästi tunnista, että elämme monikriisin aikakautta.
Hän kommentoi, että jo nyt energiakriisin aikana on nähty syntyneen vihreän segregaation ilmiö, jossa väestö alkaa erkaantua sosioekonomisesti.
– On muodostunut energiaköyhyyden ilmiö. Ihmiset sinnittelevät korkeiden sähkölaskujensa kanssa. Myös sähköauton hankinta on monen talouden ulottumattomissa.
– Näin ollen myös vihreästä siirtymästä nousee tarve kartoittaa uutta talousjärjestelmää ja vaihtoehtoista talouskäsitystä, Myllylä arvioi.
Tulevaa ympäristöllisesti kestävää yhteiskuntajärjestelmää panelistit visioivat useasta eri näkökulmasta. Herlin muistutti, että nautatalous nurmipeltoineen ja sen sienirihmastot ovat merkittävä osa hiiltä sitovaa maataloutta. Metsäteollisuuden Lehtomäki kertoi alan kehityksestä, kuinka monimuotoisuus huomioidaan aivan arkipäivän metsätaloustyössä esimerkiksi jättämällä lahopuuta ja monipuustoisuutta maastoon.
Päivän eräs merkittävä teema oli Itä-Suomen tulevaisuus.
Itärajan mentyä kiinni rajamaakunnilla on ollut vaikeuksia taloudessaan. Toisaalta idässä on lukuisia mahdollisuuksia.
– Ei olla ainakaan mikään (raaka-aine)reservaatti. Täällähän on erilaista teollisuutta, elinkeinoelämää, tiedettä. Uskon, että näin on jatkossakin. Itä-Suomen kannalta on tärkeää, miten uusiutuvan energian käyttöä voidaan merkittävästi lisätä, Lehtomäki pohti.
– Kyllä se on kestävä luontosuhde, mikä tulevaisuudessa ratkaisee. Näillä seuduilla pitäisi olla siihen kaikki mahdollisuudet, Herlin korosti.
Hän loi katsetta jo globaalipoliittisesti parempiin aikoihin.
– Täytyy varautua siihenkin, että yhteistyö (Venäjän suuntaan) alkaa jonakin päivänä. Esimerkiksi Mannerheim piti toisessa maailmansodassa koko ajan silmällä sitä, että yhtenä päivänä joudutaan kuitenkin Neuvostoliiton kanssa neuvotteluihin. Hän ei katkaissut Muurmannin rataa eikä hyökännyt Leningradiin vaan esti nämä toimenpiteet ajatellen, ettei se niin itsestäänselvää ole, kuka tämän sodan voittaa. Nyt ollaan tietyssä mielessä samankaltaisessa tilanteessa.