Lukijalta: Toverit keskenään
Kauno Pietilä Kalannista kirjoitti Venäjän ja Japanin sodasta 8.2.1904–5.9.1905 sekä Tsušiman meritaistelusta 27.–28.5.1905, missä Itämerenkin laivaston tappiot Koreansalmella tuottivat lopulta Suomenlahdelle mittavan rannikkotykistön Saksan valtakunnan torjumiseksi.
Japanin keisarikunta halusi Venäjän keisarikunnan tunnustavan Japanin miehitykset ja etupiirin laajennuksen Kaakkois-Aasiassa, mihin Venäjä ei suostunut.
Suomalainen aatelisto, ammattiupseerit, myös everstiluutnantti C. G. E. Mannerheim, olivat ammatikseen Venäjän puolella, vaikka heidän sisaruksensa ja serkkunsa Suomen suuriruhtinaskunnassa toivoivat Venäjän tappiota. Suomen suuriruhtinaskunta ei ollut järjestöharvainvaltainen pakkokonsensusmaa.
Mitä tulee Ukrainan ja Venäjän dialogiiin, eurokeskusteluun, voidaan siitäkin olla montaa mieltä. Ukrainan tilanne kärjistyi, kun Itä-Ukrainan kansallinen kokoomus, Alueiden puolue, tuhoutui 2014, jolloin jäljelle jäi vain Venäjää kannattavia puolueita Krimille.
Ukrainan armenialainen sisäasiainministeri Arsen Avakov halusi verrattain heiveröisin sisäasiainministeriön joukoin Krimin autonomiaan kohdistuvia toimia. 2015–2022 Ukrainalla oli Minsk-2 -sopimus, jonka aikaansaamisessa suomalaiset ja Ranskan presidentti olivat aktiivisia.
Ukraina olisi voinut saada takaisin Itä-Donbassin, mutta se ikään kuin halusi Kriminkin takaisin. Nyt sitten Venäjä haluaa Taurian kuvernementin, Krimin tunnustamisen sekä Zaporizhzhian ja Hersonin alueet Krimin suoja-alueeksi, jolloin se voisi uhata Odes(s)aa, Ukrainan viljanvientiä ja miltei olemattomia merivoimia.
Ukrainan ja Venäjän rintamalinja on 2 000 kilometriä. Kun venäläiset aloittivat 24.2.2022, niin 170 000 venäläissotilaasta olisi riittänyt 85 kilometrille eli yksi 12 metrin välein.
”Laiton hyökkäyssota” oli Venäjän federaation asepalvelemattoman, armenialaisen Sergei Lavrovin kantaa pyytävä ilmoitus, ”demarche”. Ukrainan hallitus otti kantaa, ei paennut edes Lviviin, saati ulkomaille, vaan aloitti torjunnan.
Ukrainan ”erikoissotilasoperaatio” on kansallinen sota noin 90 prosentille 3 000 000:sta länsiukrainalaisesta; muille kyseessä on ortodoksien ja neuvostoliittolaisten jäsentenvälinen, Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan sisällisota. Tämä näkyy osapuolten valtioterrorista siviilikohteita vastaan.
Ei pitäisi kovinkaan pian kiirehtiä kuuluvansa aivan kaikkien kanssa samaan arvoyhteisöön, jonka mitta on siinä, kehtaako näyttäytyä vappumarssilla tai miltei pyhällä ehtoollisella samassa porukassa.
Ukrainan ja Venäjän uuden suhteen ovat 2014–2022 aloittaneet kaksi armenialaista ja saaneet kaksi väestöä mukaan muodostumaan sodassa kansankunniksi.
Ei pitäisi uskoa muuta kuin lisääntyviä menoja Ukrainan varustamiseksi Romaniassa, Bulgariassa, Puolassa, Liettuassa, Latviassa, Virossa, Suomessa ja Norjassa. Kannaltamme voisi Ruotsi olla kansantaloudellaan nykyistä aktiivisempi Latviassa. Sosiaalisessa mediassa kommentoimalla ei asiaa ratkaista.
31. heinäkuuta 1942 Yhdysvalloissa esitettiin laulu:”Praise the Lord and pass the ammunition” – Ylistä Herraa ja anna ammuksia.” Sanonnan uskotaan olevan Pearl Harborista 7. joulukuuta 1941.
Olemme oikeastaan kiikissä Arsen Avakovin ja Sergei Lavrovin tilannearvioiden vuoksi.
Gavrilo Principkin oli aikaansaava nuori mies Sarajevossa. Hän sai aikaan ensimmäisen maailmansodan Itävallan esikuntapäällikön ja Saksan valtakunnan ulkoasiainministerin avulla.
Ajaudumme varustelukierteeseen EMU-leikkaustilanteessa ennen kuin valtionvelkaantumista on onnistuttu hidastumaan ja onnistuttu käynnistämään talous vuoden 2009 jälkeen ensimmäistä kertaa kunnolla.
Haasteita lisää vihreä siirtymä. Suomesta tulee tietokonepalvelinfarmi, jos sähkönhinnasta saadaan joitain päätöksiä.
Olli-Jukka Paloneva
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/