Professorit ymmärtävät älähdyksen kokoomuslaisen kohunimityksestä – "Kelpoisuusvaatimuksissa on menty väljempään suuntaan"

Politiikka

Poikkeuksellinen, mutta laillinen valinta. Näin arvioivat STT:n haastattelemat professorit kokoomustaustaisen Jori Arvosen nimitystä Suomen EU-edustuston päälliköksi ohi diplomaattiuralla kokeneempien hakijoiden.

Arvosen valintaa on arvostellut erityisesti Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistys, koska hän ei täytä viran kelpoisuusvaatimuksia. Häneltä puuttuvat diplomaatin tehtäviin perehdyttävä kansainvälisten asioiden valmennuskurssi (kavaku) ja vaadittava kielitaito.

Professorit toteavat STT:lle, että valtioneuvoston päättämät korkeiden virkamiesten nimitykset ovat usein poliittisia, oli vallassa mikä puolue tahansa. Ongelmaksi se muodostuu, jos poliittisilla ansioilla ohitetaan räikeästi virka-ansiot.

Arvosen lisäksi virkaa haki kuusi henkilöä, joilla on kokemusta ulkoministeriön eri tehtävistä.

Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että Arvosen nimityksen laillisuus on varmistettu ennakolta. Valtioneuvoston yleisistunnossa päätettävät asiat käyvät oikeuskanslerin ennakkotarkastuksen läpi, ja siinä olisi tullut esiin, jos kelpoisuusvaatimuksissa olisi ollut huomautettavaa.

– Oikeuskanslerin virastossa katsotaan myös perusteet ja se, millä tavalla hakijoita on vertailtu, että perusteet kestävät laillisuuskritiikin. Oma asiansa on poliittinen kritiikki, siihen oikeuskansleri ei ota kantaa, Voutilainen sanoo.

Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta pitää Arvosen nimitystä poikkeuksellisena ulkoministeriön virkanimitysten joukossa. Hänen mielestään näyttää siltä, että poliittisilla ansioilla todennäköisesti ohitettiin virka-ansioita.

– Siinä mielessä tässä mielestäni voidaan puhua poliittisesta nimityksestä. Minä en pysty arvioimaan sitä, onko Arvonen substanssiosaamiseltaan riittävän pätevä tehtävään, mutta joka tapauksessa diplomaattisen kokemuksen osalta hän todennäköisesti oli muita hakijoita vähemmän kokenut.

Ruostetsaari ja Voutilainen muistavat molemmat ulkoministeriön aiemmin tekemiä poliittisia sivurekrytointeja, kuten kokoomuksen Pertti Salolaisen, joka nimitettiin poliittisen uransa jälkeen suurlähettilääksi Lontooseen, RKP:n Ole Norrbackin, joka oli poliittisen uransa jälkeen suurlähettiläänä Norjassa ja Kreikassa, ja kokoomuksen Jari Vilénin, joka oli kansanedustaja- ja lyhyen ministeriuransa jälkeen muun muassa suurlähettiläänä Unkarissa ja Puolassa.

– Arvosen tapaus on siinä mielessä poikkeava, että hänet nimitettiin poliittisen avustajan uralta suoraan suurlähettilääksi ja EU-edustuston päälliköksi ilman, että hänellä oli perinteistä ministerin taustaa. Ministerinä hankitaan merkittävää johtamiskokemusta, joka usein painaa korkeissa virkanimityksissä, Ruostetsaari sanoo.

Ruostetsaaren mielestä on myös huomionarvoista, että EU-edustusto on Suomen etujen valvonnan kannalta poikkeuksellisen merkittävä ja nimitys sen johtoon merkittävämpi kuin monet tavalliset suurlähettiläsnimitykset.

– EU-edustuston päällikkö edustaa Suomea pysyvien edustajien komiteassa (Coreper), joka valmistelee ministerineuvostojen kokouksissa käsiteltäviä asioita, eli se on Suomen edunvalvonnan kannalta hyvin tärkeä paikka, ja se on ymmärtääkseni henkilöstömäärältään suuri lähetystö.

Kumpikaan professori ei kiistä, etteikö Arvonen olisi perehtynyt EU-asioihin, mutta he ymmärtävät ulkoministeriön henkilöstöjärjestön älähdyksen. Yleensä edustuston päälliköksi edetään Ruostetsaaren mukaan vasta pitkän virkauran jälkeen.

– Ulkoministeriön ammattijärjestö nostaa asian tietysti esiin, koska se edustaa diplomaattiuralla vuosia porras portaalta edenneitä virkamiehiä. Se, että joku menee niin sanotun ruokintajärjestyksen ohi ja pääsee erivapauksien kautta tiettyyn tehtävään, voi aiheuttaa muille uralla mutkan ennen kuin he pääsevät eteenpäin, sanoo myös Voutilainen.

Voutilaisen mielestä olisi kiinnostavaa tietää, millä tavalla valtioneuvosto on hakijoita arvioinut. Sillä on laaja harkintavalta siinä, millä tavalla se painottaa valinnassa erilaisia kriteereitä.

– Arvosellakin on selvää EU-taustaa olemassa, joten ei nimitystä ihan ilman pohjaakaan ole tehty, mutta harkintavallan käytössä tulee tietysti jossain vaiheessa rajat vastaan. Jos henkilöllä ei olisi mitään taustaa, niin sitten nimitys voisi olla jossain määrin ongelmallinen, Voutilainen sanoo.

Jori Arvonen on työskennellyt muun muassa ulkoministerin erityisavustajana, valtioneuvoston kansliassa EU-asioiden alivaltiosihteerinä, EU-sihteeristön apulaispäällikkönä ja Eurooppa-asioiden alivaltiosihteerinä valtioneuvoston kansliassa.

Valtioneuvoston nimitysmuistion mukaan hän on siten saavuttanut ulkoasiainneuvoksen viran edellyttämän tiedon, taidon ja kokemuksen.

Korkeisiin virkoihin on nimitetty maailman sivu hallituspuolueiden edustajia, vaikka oppositiossa niitä kukin puolue vuorollaan vastustaa.

– Hallitukset haluavat varmistaa ja vahvistaa ministeriöiden poliittista ohjausta, koska korkeissa asemissa olevat virkamiehet käyttävät merkittävää valmistelu- ja toimeenpanovaltaa, Ruostetsaari sanoo.

Seuraava poliittisuudesta kritiikkiä saava virkanimitys saattaa olla perussuomalaisen sisäministerin Mari Rantasen poliittisen valtiosihteerin nimittäminen suojelupoliisin päälliköksi.

Usein on niin, että poliittiset ansiot saattavat vaikuttaa muiden virka-ansioiden ohella. Aika harvoin tapahtuu kovin räikeitä nimityksiä siten, että poliittisilla ansioilla ohitettaisiin kokonaan muut hakijat, joilla paljon kovemmat virka-ansiot.

– Poliittisten virkanimitysten kitkeminen on osoittautunut vaikeaksi, eikä siihen ole ollut haluakaan. Tasa-arvon kannalta on kuitenkin negatiivinen asia, jos politiikassa toimimisesta tulee ohituskaista korkeisiin virkoihin ja virka-ansiot painavat nimityksessä vähemmän, Ruostetsaari sanoo.

Hänestä Arvosen nimitys osaltaan osoittaa, että poliittisten avustajien eli poliittisten valtiosihteereiden ja erityisavustajien tehtävistä on tullut yhä merkittävämpiä herra- tai rouvahissejä, joiden kautta noustaan merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin.

Voutilainen sanoo, että ulkoasiainhallinnon kelpoisuusvaatimukset on säädetty asetuksessa, jolloin valtioneuvoston yleisistunto voi myöntää tällaisessa tapauksessa erivapauden säädetyistä vaatimuksista.

Hänen mielestään olisi ehkä syytä arvioida koko ulkoasiainhallintoasetus uudelleen siltä kannalta, ovatko kelpoisuusvaatimukset tässä muodossa edes tarpeellisia.

– Sinänsä erivapaudet ovat ihan turhaa byrokratiaa, jos ne pääasiallisesti kuitenkin myönnetään. Ehkäpä kelpoisuusvaatimukset pitäisi muotoilla uudestaan niin, että kelpoisuuden voi hankkia muullakin tavalla kuin käymällä jokin koulutusohjelma läpi.

Ruostetsaaren mielestä on vaikea sanoa, pitäisikö kavaku-koulutusohjelma poistaa kelpoisuusvaatimuksista. Hän ei usko, että siitä ollaan valmiita luopumaan.

– Sehän on ymmärtääkseni merkittävä ammatillisen koulutuksen putki, joka johtaa diplomaattiuralle. Yleisesti kelpoisuusvaatimuksissa on menty väljempään suuntaan. Tänä päivänä melkein virkaan kuin virkaan riittää ylempi korkeakoulututkinto, jopa pelkkä korkeakoulututkinto, kun takavuosina oli ministeriökohtaisesti spesifimpiä vaatimuksia.