Onko maallamme kykyä kasvaa?
Kysymys ’’onko maallamme kykyä kasvaa’’ on vuoden 2024 vastinpari presidentti Kekkosen vuoden 1952 kysymykselle siitä, onko maallamme malttia vaurastua.
Molemmat kysymykset luovat katseen tulevaan ja viitoittavat tietä eteenpäin.
Sodan jälkeen vastasimme vaurastumiskysymykseen ”kyllä”. Ja elimme rikastuttavaa jälleenrakennusta vuosikymmeniä. Vastatkaamme ”kyllä” myös kasvukysymykseen nyt, kun Suomi on siirtynyt Nato-jäsenyyden myötä uuteen aikakauteen.
Kasvun puute on ajanut Suomen tilanteeseen, jossa väki köyhtyy, valtio velkaantuu ja palveluita supistetaan. Kasvu on samalla mahdollisuus, joka voi vetää Suomen tästä suosta. Kovin montaa muuta tapaa tehdä sitä ei ole.
Pelkkä mahdollisuus ei kuitenkaan riitä. Kansakunta tarvitsee menestyäkseen mahdollisuuden, halun ja kyvyn. Otetaan esimerkkejä.
Läntinen naapurimme Ruotsi on vanha ja vauras pohjoismainen Pohjolan suurvalta. Ja haluaa pysytellä sellaisena. Siksi se on luonut suotuisat olosuhteet omistamiseen ja yrittämiseen Ruotsissa sekä mm. poistanut perintöveron. Ruotsalaiset kotitaloudet ovatkin jatkaneet vaurastumista. Samoin Ruotsin julkista taloutta on hoidettu tavalla, joka on pitänyt sen terveenä. Etumatka Suomeen on kasvanut dramaattisesti joka mittarilla.
Eteläinen naapurimme Viro taas on nuori ja kasvuhaluinen valtio. Siksi se on mm. luonut yrityksiä kasvuun kannustavan Viron veromallin ja ihmisiä töihin kannustavan tasaveron. Finanssikriisin jälkeen Viron talous onkin kasvanut noin 50 %, kun Suomessa on menty nollakasvua.
Laajemmassa globaalissa tarkastelussa Kiina pyrkii kasvattamaan tuhatvuotista mahtiaan. Sen keinona on valtiokapitalismi. Se yhdistää politiikkaa ja taloutta sekä käyttää kokoetuaan päämäärätietoisesti. Kiina taloudellisen ja poliittisen vallan kasvu näkyy kaikkialla.
Yhdysvallat puolestaan kilpailee markkinatalouden ja sitä tukevan kevyen verotuksen keinoin. Se on dynaamisuutensa johdosta mennyt läpi finanssi- ja muista kriiseistä länsimaista parhaiten ja nopeiten.
EU:ssakin on haluja ainakin puheen tasolla. Kuitenkin vaikuttaisi, että se on – valitettavasti – etujoukoissa sääntelyn, verojen ja uusien tulonsiirtopakettien keinoissa.
Puheen tasolla sääntelyä puretaan. Käytännössä ajetaan seuraavaa entistä suurempaa tuki-/tulonsiirtopakettia. Usko keskitettyyn Eurooppa-ohjaukseen on vahva vaikka näytöt ovat vaatimattomat.
Rohkeus uudistaa ei saa romuttua poliittisen realismin karikoissa. Lopulta kyse on kansallisesta päätöksentekokyvystä.
Suomen asema tässä on ahdas sekä osana EU:ta että suhteessa naapurimaihin. Huono tilannekuva saa kysymään, onko Suomella halua ja kykyä kasvaa?
Suomen kasvun tulee perustua sekä nopeasti vaikuttaviin että pitkävaikutteisiin toimiin. Nopeasti vaikuttavia toimia voisivat olla esimerkiksi kasvua tukeva verotus ja kasvuyritysten rahoitusmahdollisuuksien parantaminen. Pidempiaikaisia keinoja puolestaan omaleimaisen erikoisosaamisen kehittämien sekä uusien energiamurrokseen ja kiertotalouteen perustuvien toimialojen synnyttäminen Suomeen.
Kasvua ja yrittäjyyttä arvostavan kulttuurin rakentaminen on haaste johtaville toimijoille ja vaikuttajille. Oma esimerkki on johtamisen väkevimpiä voimia.
Kasvutoimissa tulee olla sekä pieniä ja konkreettisia että mittakaavaltaan rohkeita ns. systeemisiä muutoksia. Jälkimmäiset rikkovat vanhoja rakenteita ja luovat uusia.
Jokaiselle pitäisi olla päivänselvää, että pelkästään pitäytymällä 1900-luvun jälkipuoliskolla hyvin toimineisiin malleihin kasvun mahdollisuus 2020-luvulla hukataan.
Rohkeus uudistaa ei saa romuttua poliittisen realismin karikoissa. Lopulta kyse on kansallisesta päätöksentekokyvystä.
Kirjoitan tätä tiistai-iltana keskustan kasvutyöryhmän kokouksen jälkeen. Suomen tilannekuva on karu – takana on 17 vuotta nollakasvua, krooninen julkinen alijäämä ja mediassa kuvitelmia siitä, että suhdannekehitys voisi hoitaa Suomen rakenteelliset pulmat.
Tässä hetkessä kasvu onkin vain mahdollisuus, ei muuta. Jotta se toteutuisi meidän tulee kansakuntana löytää sekä laaja halu että väkevä kyky kasvaa.
Näpertelemällä näivetymme.