Keskusta ja keskiluokka
Keskiluokka ei politiikassa keskusteluta ensimmäistä kertaa. Jo 1940- ja 1950-luvuilla kokoomuksella ja SDP:llä olivat ”keskiluokkatoimikunnat”, jotka tavoittelivat kaupungistunutta palkkatyön yhteiskuntaa.
Maalaisliitossa askaroitiin omaa vaihtoehtoa. Pamfletti Maaseutuhenkinen elämänkatsomus on 1940-luvun keskustalainen ehdotus keskiluokan rakentamiseksi. Harvoin kirja sellaiseksi mielletään, mutta sitä se on.
Maalaisliitossa katsottiin kauaksi ja luotiin näkemyksellistä politiikkaa. Puolueen arvo ymmärrettiin. Se oli vaikuttamisen, viestin viennin ja kansan kokoamisen tärkein työväline. Osattiin puhua politiikkaa.
Kansakunnan suuret kysymykset piti nähdä ”laajempaa taustaa, koko yhteiskunnan yhteistä hyvää vasten”.
Johannes Virolainen linjasi tässä 1949 kirjoitetussa pamfletissa kansanvallalle edellisenä vuosikymmenenä aiheutuneita ongelmia: ”Raja-, kieli- ja rotukysymykset myrkyttivät poliittisen ilmapiirin.”
Kansanvaltaan sisältyi moraalinen velvollisuus ottaa selkoa yhteiskunnan oloista, ”sillä poliittisesti valistumattomat yksilöt eivät voi pitää pystyssä kansanvaltaa, demokratiaa”.
Menneisyyttä ei pitänyt ”hyväksyä varauksetta taikka hyljätä sitä kokonaisuudessaan, vaan oli luotava tapojen ja katsantokantojen uusi yhdistelmä”. Se ei ollut vain puhetta, yhdistelmiä etsittiin.
”Jos teollisuuden tuotannon teho onkin välttämätön ihmiskunnan hyvinvoinnille ja olemassaololle, on tulevaisuudessa paljon tärkeämpää koko yhteiskunnan säilymiselle, miten suuren tyydytyksen elämä voi suoda työmiehelle.”
Maaseutuhenkisen elämänkatsomuksen linjauksessa oli uudistusmielinen pienyrittäjyyttä ja -yhteisöjä rakentava henki.
Pientilat olivat keinoa vahvistaa kansan ”kestokykyä poliittisia järkytyksiä vastaan”. Rinnalle tarvittiin sivuansiomahdollisuuksia. Yrittäjä ja työmies -yhdistelmä piti tehdä luontevaksi.
Työntekijöille työpanoksen mukaan annettavalla osuudella yrityksen voitosta lisättäisiin ”työntekijän kiintymystä yrityksen työhön ja vahvistetaan sosiaalista turvallisuutta”.
Taloudellista kansanvaltaa oli tasavertaisten lähtökohtien turvaaminen elämäntyön aloittamiselle. Tarvittiin tulojen ja omaisuuden jakamista. Valtion piti ”olla voimakas, mutta ei monipuuhainen”.
Maaseudulla piti olla sija vapaalle tutkimukselle ja uranuurtavalle, rohkealle yritteliäisyydelle. Teknologinen kehitys antoi mahdollisuuden, kun ihminen ”kotonaankin voi pysytellä maailman menon tasalla”.
Tämän ajan keskiluokka-keskustelua, kuten usein myös muuta poliittista keskustelua, sävyttää lyhytjänteinen ekonomistinen eetos. Näin käy helposti myös keskustassa.
Keskustelu keskiluokasta voisi olla näkemyksellistä, yhteiskunnan muutoksen suuntaa sekä uudenlaista elämän- ja työntapaa hahmottavaa ohjelmatyötä.
Tästä tarpeesta tarkastellen Maaseutuhenkisen elämänkatsomuksen pitäisi kuulua oppina – kieltämättä myös ojennuksena – keskustan johdon kesälukemistoon.
Se opettaa yhteiskunnallista ja poliittista ajattelua; ei menneisyyden vaan tulevaisuuden ymmärtämiseksi.