Löytyisikö kertaerästä ratkaisu työmarkkinaneuvotteluihin?
Teknologiateollisuudessa neuvotellaan parhaillaan uusista työehtosopimuksista. Lokakuussa työmarkkinaosapuolet tavoittelivat ratkaisua ns. optiovuodesta, mutta määräaikaan mennessä sopimusta ei syntynyt. Syynä neuvottelujen kariutumiseen olivat osapuolten erilaiset näkemykset palkankorotustasosta, jotka olivat kaukana toisistaan.
Tästä syystä nyt marraskuussa neuvottelut jatkuvat normaaleina alakohtaisina työehtospimusneuvotteluina. Normaali on ehkä huono termi, sillä vuosikausia teknologiateollisuuden ratkaisut ovat määritelleet myös muiden alojen neuvotteluratkaisujen kustannusvaikutukset.
Ja tästä mallista aito liittokierros on kaukana.
Alkuperäinen idea alakohtaisista liittokierroksista sisältää ajatuksen peilata kunkin alan tilannetta vertaamatta sitä muihin. Eli jokaisella toimialalla, esimerkiksi kemian, rahoitus- ja energia-aloilla käytäisiin neuvottelut jokaisen alan omista lähtökohdista.
Palkankorotustaso voisi siis poiketa sen mukaan, mikä alan yleistilanne on ja tämä on myös ollut työnantajien tavoite. Näin kuitenkaan ei toimita, että hyvää tulosta tekevät toimialat maksaisivat enemmän kuin heikommassa taloustilanteessa olevat alat. Alkuperäinen liittokierrosmalli onkin ollut rikki jo pidempään.
Onkin mielenkiintoinen tilanne, että eläkeläisten ja asiosidonnaista työttömyysturvaa saavien ostovoima nousee tällä hetkellä eniten.
Loppuuko suomalaisilta rahat?
Palkansaajien ostovoima on laskenut merkittävästä kuluvan vuoden aikana. Tähän syynä on inflaatio, joka ei näytä hiipumisen merkkejä. Ostovoiman lasku näkyy jo nyt palkansaajien kukkarossa, puhumattakaan tulevasta talvesta. Ruuan ja energian hintataso on jopa kymmenkertainen vuoden takaiseen nähden ja polttoaineenkin hinta on kohonnut kaksinkertaiseksi.
Tänä vuonna maksetut palkankorotukset olivat keskimäärin kaksi prosenttia, mikä ei tässä tilanteessa juuri lohduta. Kotitalouksilta voi siis oikeastikin loppua rahat.
Suurimmalla osalla työssäkäyvistä ainoa palkkaa nostava mekanismi on yleiskorotus eli juuri se työmarkkinaosapuolten neuvottelema, kaikille maksettava palkankorotus. Tämä korotus ei perustu mihinkään lakiin verrattuna esimerkiksi sosiaalietuuksien ja eläkkeiden inflaatiotarkistuksiin.
Onkin mielenkiintoinen tilanne, että eläkeläisten ja asiosidonnaista työttömyysturvaa saavien ostovoima nousee tällä hetkellä eniten. Toki nämä korotukset ovat perusteltuja, mutta jokainen voi pohtia, mitä se pitkällä aikavälillä tarkoittaa.
Mallia Saksasta?
Saksassa syntyi taannoin palkkaratkaisu, jossa korotukset seuraavalle kahdelle vuodelle ovat 8,5 prosenttia ja 3000 euron veroton kertakorvaus. Maat eivät ole veljiä keskenään ja onkin vaarallista vertailla palkankorotuksia sellaisenaan, mutta siitä voi ottaa oppia.
Mitäpä, jos voisimme maltillisten yleiskorotusten lisäksi joulukuun palkanmaksun yhteydessä maksaa palkansaajille verottomana 3000 euron kertaerä?
Se toisi tarpeellista lisärahaa kotitalouksille, jolla selvitä elinkustannusten hinnannoususta ja joulun alla se varmasti toisi lisäbuustia myös suomalaiselle palvelusektorille.
Onko julkisen sektorin sopimus plussalla vai miinuksella?
Keväällä tehty julkisen sektorin sopimus sisälsi historiallisen palkkaratkaisun, mikä sai paljon kritiikkiä työmarkkinakeskustelussa. Ei niinkään korotustason vuoksi, vaan sen heijastusvaikutuksesta tuleviin neuvotteluihin. Julkisen sektorin sopimus on sidottu yksityisen sektorin alojen (teknologiateollisuus ja AKT) työehtosopimusten korotuksiin, mikä on omiaan rasittamaan yksityisen sektorin neuvotteluja.
Hyvää sopimuksessa oli perhevapaiden palkallisuuden kirjaaminen nykylain mukaisesti, mitä yksityisellä sektorilla ei ole kovista yrityksistä huolimatta saatu sovittua.
Julkisella sektorilla synnyttävälle vanhemmalle eli äidille sovittiin 40+32 päivää (noin kolme kuukautta) ja ei synnyttävälle vanhemmalle 32 päivää. Perhevapaakysymys nousi esille, kun 1.8.2022 otettiin uusi perhevapaajärjestelmä käyttöön, jossa vanhempainrahakausi on käytännössä molemmille vanhemmille jaettu tasan.
Yksityisellä sektorilla yleisin malli on äidille palkallista perhevapaajaksoa noin kolme kuukautta ja isälle kuusi päivää.
Tässä siis testataan jälleen kerran, toimiiko sopimusyhteiskuntamme vai ei.
Lakkojakin saatetaan nähdä
Keväällä julkisella sektorilla lakkoiltiin neuvottelujen vauhdittamiseksi ja yksityisellä sektorilla on lakonuhka varsin mahdollinen vuoden vaihteen tietämillä, mikäli siihen mennessä ratkaisuja ei ole löytynyt.
Lakko on aina viimeinen keino, eikä niitä mielellään kukaan järjestä, mutta jos neuvottelu- ja kompromissihalua ei neuvotteluteitse löydy, voi työtaistelut olla edessä.
Tässä siis testataan jälleen kerran, toimiiko sopimusyhteiskuntamme vai ei.
Se toimii, jos ilman lakkoja saadaan ostovoimaa tukeva, mutta samalla Suomen kilpailukyvyn turvaava ratkaisu aikaiseksi.
Se on kuitenkin varmaa, ettei hyväksyntää palkansaajilta saa, jos ennätysvoittoja takovat yritykset eivät ole halukkaita maksamaan kelvollisia korotuksia tuloksentekijöille.