Ympäristöministeri Tiilikainen: Tarvitaan tiekartta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi – Maaraportin mukaan määrätietoista työtä on tehty, mutta luonnon köyhtyminen ei ole pysähtynyt
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mukaan tarvitaan tiekartta toimista, joiden avulla voidaan pysäyttää luonnon köyhtyminen.
Suomen laaja biodiversiteettityöryhmän raportin mukaan Suomessa on tehty määrätietoista ja koordinoitua työtä monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi, mutta vuoden 2020 tavoitetta luonnon monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi ei tulla saavuttamaan.
Tiilikainen muistuttaa, että luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on ilmastonmuutoksen kanssa suurimpia ympäristöongelmiamme.
– Suomi onkin muiden maailman maiden kanssa sitoutunut pysäyttämään monimuotoisuuskadon vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoitetta ei saavuteta. Suomen maaraportti luonnon monimuotoisuudesta yhdessä tuoreiden Suomen lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioiden kanssa antavat hyvän tietopohjan sille, mihin panostaa seuraavaksi. Pitkän tähtäimen tiekartta luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle on nyt tarpeen.
Perjantaina hyväksytty Suomen 6. maaraportti luonnon monimuotoisuudesta kuvaa suomalaisen luonnon suojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Siinä arvioidaan Suomen luonnon monimuotoisuusohjelmaan sisältyvän 105 toimenpiteen toteutusta.
Arvion mukaan jokaisella ohjelman osa-alueilla on tapahtunut edistystä, mutta toimintaa täytyy edelleen tehostaa.
Maailmanlaajuisen niin kutsutun Aichi-tavoitteen saavuttamisen osalta raportissa todetaan, että Suomi on toteuttanut 20 tavoitteeseen liittyvät hallinnolliset toimet, mutta toimintatapojen muutos on toistaiseksi ollut riittämätöntä.
Monimuotoisuusstrategia ja Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi -toimintaohjelma on ollut tärkeä työkalu, jolla on edistetty luonnon monimuotoisuuden huomioimista Suomessa kaikilla tasolla.
Biodiversiteettisopimus (Convention on Biological Diversity) on yksi kolmesta Rion sopimuksesta, joista osapuolet päättivät Rion ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992.
Biodiversiteettisopimus on ensimmäinen maailmanlaajuinen sopimus, jolla pyritään suojelemaan kattavasti koko luonnon kirjoa: lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta.
Suomi ratifioi sopimuksen heinäkuussa 1994.
Sopimus edellyttää, että osapuolet laativat kansalliset biodiversiteettistrategiat ja -toimintaohjelmat, joihin kirjataan tavoitteet ja keinot sopimuksen toimeenpanemiseksi. Tavoitteena on, että luonnonkirjo valtavirtaistetaan yhteiskunnan kaikkiin sektoreihin ja toimiin.