Lukijalta: Entä jos suomalaiset ostaisivat sähköverkot?
Viime päivinä on uutisoitu, että Suomen suurin sähköverkkoyhtiö Caruna on siirtymässä jälleen uusille omistajille. Kauppa vaatii vielä viranomaishyväksynnät, mutta suomalaisen näkökulmasta herää yksi yksinkertainen kysymys:
Kenen sähköverkko oikeastaan on?
Tavallinen suomalainen ei voi valita sähköverkkoyhtiötään. Sähkön myyjän voi vaihtaa, mutta siirtoyhtiötä ei. Jos haluaa valot päälle, lasku on maksettava. Oli omistaja sitten suomalainen eläkeyhtiö, kanadalainen eläkerahasto tai espanjalainen energiayhtiö.
Sähköverkko ei ole tavallinen liiketoiminta. Se on yhtä välttämätön yhteiskunnalle kuin tiet, vesihuolto tai tietoliikenne. Silti Suomessa tehtiin vuonna 2013 päätös, jonka seurauksena Fortumin omistamat sähköverkot myytiin pois noin 2,55 miljardilla eurolla. Kaupan jälkeen syntyi Caruna.
Moni puolue oli päätöksessä mukana. Jälkiviisaus ei lämmitä, eikä syyllisten etsiminen tuo siirtomaksuihin alennusta. Olennaisempaa on kysyä: tekisimmekö tänä päivänä saman päätöksen uudelleen?
Uskon, että hyvin harva tekisi.
Viime vuosien tapahtumat ovat opettaneet meille jotain huoltovarmuudesta. Olemme puhuneet NATOsta, kyberturvallisuudesta, energiaturvallisuudesta ja kriittisestä infrastruktuurista. Olemme ymmärtäneet, että kaikkea ei kannata tarkastella vain sijoittajan tuottoprosentin kautta.
Jos sähköverkko ei ole kriittistä infrastruktuuria, mikä sitten on?
Mielenkiintoista on, että samaan aikaan Suomen valtio on kasvattanut omistusosuuttaan kantaverkkoyhtiö Fingridissä. Perustelu on ollut yksinkertainen: kantaverkko on strategisesti tärkeä Suomen toimintakyvylle.
Mutta eikö sama logiikka päde myös jakeluverkkoihin?
Moni kysyy, paljonko takaisinosto maksaisi.
Se on oikea kysymys.
Mutta yrittäjähenkinen ihminen ei kysy ainoastaan paljonko jokin maksaa. Hän kysyy myös, mitä mahdollisuuksia ratkaisu avaa.
Entä jos sähköverkkojen omistus palautettaisiin Suomeen uudella tavalla? Entä jos valtio tai kotimainen omistajaryhmä hankkisi määräysvallan verkkoyhtiöstä ja järjestäisi laajan osakeannin suomalaisille? Kunnille, eläkeyhtiöille, yrityksille ja tavallisille kansalaisille.
Uskon, että moni suomalainen olisi valmis sijoittamaan yhtiöön, jonka liiketoiminta perustuu välttämättömään palveluun ja vakaaseen pitkän aikavälin tuottoon. Samalla sijoittaja tietäisi omistavansa osan infrastruktuurista, jonka varassa hänen oma kotinsa, yrityksensä ja arki toimivat.
Olisiko suomalainen mieluummin sijoittajana oman alueensa sähköverkossa vai jonkin kansainvälisen sijoitusrahaston omistuksessa olevassa yhtiössä?
Monelle vastaus on varmasti selvä.
Tällainen ratkaisu voisi yhdistää kaksi tavoitetta. Toisaalta kriittinen infrastruktuuri pysyisi suomalaisessa määräysvallassa. Toisaalta kansalaiset voisivat itse hyötyä sähköverkon tuottamasta arvosta sen sijaan, että tuotot valuvat ulkomaisille sijoittajille.
Politiikka on arvovalintoja, mutta parhaimmillaan myös rohkeiden ratkaisujen etsimistä.
Jos pidämme sähköverkkoja tavallisena sijoituskohteena, nykyinen kehitys on luonnollista. Jos taas pidämme niitä osana yhteiskunnan perusrakenteita, meidän pitäisi uskaltaa sanoa ääneen, että vuoden 2013 ratkaisu oli virhe.
Virheitä tapahtuu. Niitä tekevät kaikki puolueet.
Mutta arvostusta ansaitsevat ne, jotka uskaltavat myös korjata ne.
Ehkä nyt olisi aika pohtia, voisiko Suomen sähköverkkojen seuraava omistajatarina olla sellainen, jossa omistajina ovat jälleen suomalaiset itse.
Janne Laulumaa (sd.)
Raision Vesi Oy:n hallituksen puheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/