40-vuotias | Antti Kurvisella on keskustalle vakava viesti – "Vain isoa kuunnellaan"

Henkilö

Antti Kurvisen mittariin tipahtaa tulevana tiistaina uusi tasaluku, kun hän täyttää 40 vuotta. Kauhavalainen kansanedustaja suhtautuu asiaan härmäläisellä särmällä.

– Laskennallisesti on vielä puolet jäljellä. Suomalaisten miesten elinajanodotehan on yhä se 78–79 vuotta.

Kurviselle on kerrottu, että 40 on paras ikä. Silloin on jo kokemusta, mutta myös nuoruuden energiaa jäljellä. Nuorena häntä pitää tosin enää Turkin parlamentin puhemies, joka Kurvisen ja muutamia muita kohdattuaan kertoi tavanneensa nuoria kansanedustajia.

Elämään pitää suhtautua lahjana, Kurvinen kokee. Ihmisiä ympäriltä on lähtenyt hyvinkin nuorena.

– Kun olin teini-ikäinen, yhdessä autokolarissa meni kaksi luokkakaveria. Lapsuuden omakotialueelta Ylihärmästä on mennyt tuttuja kahdessa onnettomuudessa ja yksi oman käden kautta.

– Ei kenellekään ole luvattu huomista päivää. Se on oikeastaan vapauttavakin ajatus. Vaarallista on jäädä murehtimaan liikaa, tärkeää on mennä myös eteenpäin.

Kurvinen toteaa olevansa positiivinen luonne ja saaneensa elämältä paljon.

Kansanedustajana hän on toiminut jo yli kymmenen vuotta. Valtioneuvoston jäsen hän on ollut kahdessa tehtävässä, tiede- ja kulttuuriministeri vuosina 2021–2022 sekä maa- ja metsätalousministeri vuosina 2022–2023.

Tällä kaudella hän on ollut keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Ennen ministeriyttä hän hoiti samaa vakanssia vuosina 2019–2021.

Jo vähän päälle parikymppisenä Kurviselle luotettiin keskustan opiskelija- ja nuorisojärjestöjen puheenjohtajuudet. Ylihärmän ja kuntaliitoksen jälkeen Kauhavan valtuustossa Kurvinen on vaikuttanut jo 18-vuotiaasta asti, ensimmäisen vuoden varasijalta.

Koulutukseltaan Kurvinen on juristi. Hän on valmistunut Lapin yliopistosta ja ehtinyt ennen eduskuntauraansa työskennellä asianajotoimistossa.

Lainopillisesta koulutuksesta on ollut politiikassa hyötyä.

Kurvinen sai keväällä nimikkoliukumäen. Hän oli ministerinä järjestänyt rahat Kuortaneen uimahallia varten, ja kiitoksena tästä Kuortaneella päätettiin nimetä vesiliukumäki Kurviseksi.

Rahoitusta ei ehkä olisi tullut ilman Kurvisen laintuntemusta.

– En halua itseäni kehua, enkä vikoja ja puutteita vähätellä, mutta ehkä parhaat puoleni kiteytyivät siinä.

– Käytännössä virkamiehet puhuivat puuta heinää. Mukamas tällainen rahoituksen määräys olisi ollut laiton, ja minä sitten kysyin, että kerrotko sen pykälän, jonka mukaan tämä on laitonta. Sitten alkoi tulla semmoista kummelitekstiä, ja minä sanoin, että ei pidä paikkaansa. Kun ministeri haluaa, että uimahallille tulee rahaa, niin sitä tulee. Osaamiseni sekä eteläpohjalainen jästipäisyys olivat siinä parhaassa käytössä, Kurvinen naurahtaa.

Kurvisen kuten kenen tahansa poliitikon uraan mahtuu niin huippuhetkiä kuin aallonpohjiakin.

Politiikassa on voittoja ja tappioita. Kurvinen toteaa, että molempia tulee vastaan politiikan arjessa, ei vain vaaleissa. Voitto voi olla se, kun asia menee toivotulla tavalla, ja tappio, kun asia menee toisin kuin olisi halunnut.

Hallituksessa ollessa voi joutua painamaan jaa-nappia hampaat irvessä.

– Tämä on hyvä muistaa, kun oppositiossa on saatu rönsyillä.

Ministerinvalan vannomista Kurvinen pitää uransa hienoimpana hetkenä.

– Käsi Raamatulla kristillisen perinteen mukaisesti vannotaan virkavala ja luvataan kohdella ihmisiä oikeudenmukaisesti ja edistää kaikkien tasa-arvoista kohtelua. Siitä siinä on viime kädessä kysymys, töitä tehdään ihmisiä ja Suomea varten.

Myös eduskuntaan valinta oli hieno hetki. Kun vaali-iltana 2015 laskentatilanne alkoi olla selvä, Kurvinen sanoi äidilleen, että pojastasi tulee nyt kansanedustaja.

Hienoa oli myös valinta keskustanuorten puheenjohtajaksi 2009. Tämän pestin Kurvinen katsoo olleen politiikan kiihdytyskaista ja ”jatko-opinnot”.

Pahimmat aallonpohjat Kurvinen katsoo tulleen, kun asiat ovat olleet solmussa, ja politiikka on tuntunut pikkusieluiselta ja turhauttavalta.

Tappiot reiluissa kisoissa eivät ole jääneet vaivaamaan, kuten tippuminen keskustan varapuheenjohtajan paikalta Sotkamon puoluekokouksessa 2018. Silloin Kurvista jäi harmittamaan se, miten tippunutta kohdeltiin.

– Se oli ikävä kokemus, kun ei annettu mahdollisuutta pitää kiitospuhetta. Puoluejohdostakaan ei tullut kiitoksen sanaa kuluneesta kaudesta. Siitä jäi arpi.

Monesti palavimmat tunteet roihuavat tukijoukoilla, ei itse ehdokkaalla. Tukijoiden toppuuttelu voi olla vaativaakin.

– Politiikka on asiaosaamista, mutta myös tunteita ja psykologiaa.

Kurvinen valitsi keskustan puolueekseen paljolti aluepolitiikan takia. Sittemmin keskustassa alkoivat inspiroida monenlaiset muutkin asiat. Oma ajattelu on jalostunut puolueessa, mutta puolue ei sanele, miten on pakko ajatella.

Hän kertoo sanoneensa nuorille usein, että omilla aivoilla ajattelua ei tarvitse lopettaa, kun liittyy puolueen jäseneksi.

– Eihän kukaan ole täysin samaa mieltä oman puolueen kanssa kaikesta. En usko, että (puheenjohtaja Antti) Kaikkonenkaan on keskustan kaikista kannoista samaa mieltä, Kurvinen heittää.

Kurvinen sanoo suoraan erään mielipiteen, joka on monen aateveljen ja -sisaren korvissa kirosana.

– Minulle keskusta on porvaripuolue.

Porvarius ja pohjalaisuus sopivat Kurvisen mielestä monella tapaa yhteen. Hän näkee, että ihmisestä itsestä on aika paljon kiinni.

– Työnteko, ponnistelu, yrittäjyys, luovuus ja vapaus ovat tärkeitä arvoja minulle.

– Samalla tiedetään, etteivät nallekarkit mene tasan. Keskustassa yhdistetään porvarillinen maailmankuva köyhän asiaan. Yhteiskunnan mittari on se, miten se kohtelee heikoimpiaan.

Keskusta on Kurvisen mielestä ”Party of Finland”, Suomen puolue. Kansainvälisesti voidaan nimetä monia puolueita, joilla on ollut kaikkein keskeisin rooli maansa kehittämisessä.

Keskustalla on ollut kyky nähdä, mitä Suomi kussakin ajassa tarvitsee. Se on pitänyt puolueen hengissä, Kurvinen arvioi. Puolue on pystynyt tarvittaessa tekemään myös 180 asteen käännöksiä kannoissaan.

– Jos puolue lopettaa ajan merkkien lukemisen ja ennakoinnin, tulee loppu. Nostalgia ei elätä. Välillä olen huolissani, onko meistä tullut nostalgia- ja tunnelmointiporukka.

– Heittoni puolueväelle on, että emme olisi pysyneet 120 vuotta Suomen puolueena, jos olisimme jämähtäneet emmekä olisi kyenneet muuttamaan kantojamme. Siinä on haastetta, että osaa katsoa eteenpäin, Kurvinen terävöittää.

Keskusta on jo mennyt pahimmista luvuistaan parempaan suuntaan, mutta tietyt ongelmat ovat pysyneet.

– Olemme vain ”ihan kiva” tällä hetkellä.

Imagotutkimuksissa keskusta on kärkipäässä. Tämänkin Kurvinen muistuttaa olevan nyt eri tavalla kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.

– Voisimme olla naurunalainen tai inhokki, hän painottaa.

– Ongelma on, että olemme liian harvalle ykkössuosikki. Monet ovat sitä mieltä, että keskusta on hyvä puolue ja tärkeä osa Suomen poliittista karttaa, ja keskusta tarvitaan hallitukseen, mutta äänet menevät aina fanituksen kohteelle. Ihan kivalle ei ääntä enää riitä. Nyt on vakuutettava ihmiset siitä, että tärkeintä on keskustan voitto, muu tulee sen jälkeen.

Keskusta on tällä hetkellä yhtenäinen, ja mikä tärkeintä, luontevalla tavalla yhtenäinen. Kurvinen muistuttaa, että erilaisia painotuksia on, ja näin pitääkin olla.

– Kun puolue kasvaa, mielipiteiden kirjokin kasvaa. Nyt on ollut mentaliteettia, että voi voi, kun on erilaisia kantoja ja väittelemme keskenämme. Mutta se on politiikan ominaisuus. Isossa puolueessa väännetään sisäisesti paljon.

– Väittelyä pitää sietää. Jos ei siedä, sitten pitää päättää olla pienpuolue. Minä en tätä halua, ja tiedän, ettei kenttäväkikään halua. Pitää olla enemmän suvaitsevaisuutta.

Keskusta ei voi olla pelkkä maakuntien Suomen puolue. Tämän eteläpohjalainen Kurvinen haluaa sanoa äärimmäisen painokkaasti.

– Haluttiin tai ei, Suomen väestö on keskittynyt Etelä-Suomeen. Ei meillä voi olla yhden prosentin kannatuksia siellä. Ilman kannatusta etelässä emme voi olla suuri puolue.

”Projekti Etelä-Suomi” on myös idän ja pohjoisen etu.

– Jos halutaan vahvaa aluepolitiikkaa, sitä tekee vain keskusta. Jos haluaa vahvaa aluepolitiikkaa ja maaseudun asian ajamista, tarvitaan etelässä ja kaupungeissa kannatusta juuri keskustalle. Meidän maaseudulla asuvien pitää tämä ymmärtää.

– Vain siten olemme iso ja vain isoa kuunnellaan. Politiikassa on kyse myös valtataistelusta ja asemista. Ajaudumme pieneksi apupuolueeksi, jos olemme heikkoja etelässä.

Kurvinen johtaa eduskuntaryhmää, joka on aiempaan verrattuna pieni, mutta se on yhä monipuolinen. Ammatillista ja osaamistaustaa on monenlaista, ministeripäiviäkin keskustan ryhmästä löytyy tuhansia. Kurvisella itsellään niitä on takana 755.

Kurvinen on salikeskusteluissa näkyvä hahmo ja hänen retoriikkansa herättää huomiota.

– Totta kai julkisuudessa olo herättää tunteita. Opposition kuuluu haastaa hallitusta, olen oppositioryhmyri. Parlamentarismin ideassa on opposition velvollisuus tarjota vaihtoehto ja kritisoida, ettei hallitus voi tehdä mitä haluaa, vaan joutuu perustelemaan politiikkaansa.

– Käytän värikästä kieltä. Mielestäni en koskaan loukkaa ketään, olen tarkka, etten mene henkilökohtaisuuksiin. Isken lujaa politiikalla.

Palautetta Kurvinen saa laidasta laitaan, ja palaute kuuluu asiaan. Törkypalaute voi tuntua pahalta.

– En minäkään ole teflonia. Mutta täytyy ajatella, että osalla ihmisistä on paha olla, ja on parempi, että paha olo puretaan haukkumispostina meille kuin että se purettaisiin vaikkapa väkivaltana perhettä kohtaan.

Somessa heräävät välillä trolliarmeijat ja bottitilit. Niiden tarkoitus on vaientaa keskustelu.

– Olen todennut, että mitä enemmän herättää bottien vihaa ja maalitusta, sitä voimakkaammin oma asia pitää ottaa.

Eduskuntaryhmän puheenjohtajuuden Kurvinen kokee olevan kaltaiselleen yleispoliitikolle mitä parhain pesti, ”luksuspaikka”.

– Se on ihmisten kanssa tekemistä, ikään kuin henkilöstöjohtajuutta. Tehtävä on pitää huolta kansanedustajistamme monella tavalla, että jokainen saa mielekkäitä tehtäviä, tähtihetkiä ja äänensä kuuluviin, ja ryhmä toimii joukkueena.

Erityisen kiinnostavana Kurvinen pitää sitä, että ryhmän vetäjänä pääsee muodostamaan keskustan laajempia kantoja. Ministerinä piti pitää huoli omasta sektorista. Haastetta on siinä, että keskusta on vasta toiseksi suurin oppositioryhmä.

– Asetelma on se, että ensin kysytään istuntosalissa ja mediassa hallituksen ja sitten SDP:n kanta. Sitten vasta ehkä meiltä.

Keskustan pitäisi olla rohkeampi viestinnässään.

– Viestin pitäisi olla yksinkertaisempi, kirkkaampi. Meillä on taipumusta ettäjottakoskakunsuljunmuljun-sivulaiseisiin. Olemme tunnollisia ja asiakeskeisiä, jolloin tekee pahaa kärjistää viestiä, mutta pidän sitä välttämättömänä, Kurvinen linjaa.

– Etätyö on hyvä esimerkki. Ei se tietenkään sovi kaikille aloille, mutta ei meidän kannanottoihin tarvitse laittaa sivulauseita tästä. Keskusta saattaa sanoa puolustavansa etätyötä, ja sitten laittaa sivulauseeseen, että ymmärrämme, ettei etätyö sovi kaikkeen. Tämä on malliesimerkki siitä, kuinka vajoamme tunnolliseen ja varovaiseen tekstiin viestinnässä.

Orpon hallitus joutaa keskustan ja Kurvisen mielestä mennä.

– Hallitus ei ole päässyt mihinkään tavoitteeseen, jonka se on itselleen asettanut.

– Ja kun on vedottu, että kansainvälinen tilanne on vaikea, niin kyllä se oli vaikea viime kaudellakin.

Ministerin tärkein päätös on, kenet valitaan avustajaksi ja valtiosihteeriksi.

Kurvinen hyppäsi ministerinä liikkuvaan junaan kaudella, jolloin päällä oli ”kriisinhoitomoodi”, mutta ehti kohtalaisen paljon. Hän katsoo pärjänneensä kohtalaisen hyvin, ja suuri kiitos tästä kuuluu omalle esikunnalle.

– Ministerin tärkein päätös on, kenet valitaan avustajaksi ja valtiosihteeriksi.

Kokemuksen kautta Kurvinen näkee yhä paljon kehitettävää sektoreilla, joita hän tiede- ja kulttuuriministerinä sekä maa- ja metsätalousministerinä hoiti. Molemmissa pesteissä hän koki olleensa alkutuottajan asialla.

– Jos oli poliittisen valinnan paikka, menin tuottaja ja taiteilija-kulttuuriammattilainen edellä.

Kulttuuripuolella hän toivoisi edistettävän uudenlaisia ansaintalogiikoita, kuten kulttuuriyrittäjyyttä. Luovien alojen vientiä ei pidä Kurvisen mukaan aliarvioida.

Keskustan rootelissa hän näkee paljon puolustettavaa, kuten taiteen perusopetuksen säilyttämisen koko Suomessa.

Alueellinen korkeakoulutus on myös sekä puolustettava että kehitettävä asia. Kurvinen pitää tärkeänä yhteistyön vahvistamista korkeakoulujen sekä yritysten ja ympäröivän yhteiskunnan välillä.

Maataloudessa S- ja K-ryhmien duopoli on suuri haaste, jota pitää pohtia ehkä kilpailulainsäädännön kautta. Ruokavientiä tulisi Kurvisen mielestä vahvistaa, sillä se toisi koko ketjuun lisää euroja. Viljelijä voisi erikoistua alusta asti tuotteisiin, joita viedään maailmalle.

Metsätaloudessa tarvitaan ex-ministerin mielestä kannustimia, että metsät saadaan hoidettua paremmin.

– Hoitorästejä Suomen metsissä on paljon. Metsätilojen omistusrakenne on vähän liian pirstaloitunut. Miettisin verokannusteita, että kuolinpesiä purettaisiin, jotta hehtaareja voisi myydä sellaisille tahoille, jotka ovat kiinnostuneita metsän hoitamisesta.

Tuleva vaalikausi alkaa alle vuoden päästä. Kurvinen pitäisi avoinna monenlaiset yhteistyökuviot.

– Pidän huonona sellaista kulttuuria, jossa joitain puolueita julistetaan pannaan. Epäilen, että ensi vaalien jälkeen joudutaan tekemään lopulta laajapohjaista yhteistyötä, ja siihen on keskustalaistenkin varauduttava.

Esimerkiksi vasemmistoliiton hallituskelpoisuutta on epäilty, kun puolue jäi pois muiden allekirjoittamasta velkajarrusta. Kurvinen ei kuitenkaan pidä vasemmistoliiton manööveriä kovin vakavana.

– Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet velkajarrun periaatteisiin. Myös vasemmistoliitto on kuitannut EU:n finanssisäännöt, jotka ovat Suomen nykytilanteessa tiukat.

Kysymys on enemmän toimeenpanon tavoista. Keskustan rooli tulee Kurvisen mukaan olemaan siinä, miten toteutuksessa huomioidaan alueellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

– Se on kuitenkin iso saavutus meidän poliittiselta järjestelmältä, että tällainen sopu on löytynyt. Antaa uskoa, että puolueet eivät ole päätöksentekokyvyttömiä.

Kurvinen toivoo puolueilta ja poliitikoilta enemmän yhteishenkeä myös kulisseissa. Kurvisen perspektiivi eduskunnan toimintaan alkaa jo nuorisopoliitikkoajoilta, ja kansanedustajanakin hän on vielä ehtinyt nähdä vanhojen aikojen hyvät puolet, ”ventileerauksen”.

– Edustajien yhteisöllisyys on vähentynyt koko ajan. Ennen edustajat viettivät paljon aikaa yhdessä. Tämä kulttuuri oli jo hiipumassa, kun tulin eduskuntaan, ja korona teki tietysti pahaa tuhoa.

– Arvostusta ja kollegiaalisuutta on yhä, mutta se on vähentynyt, että aikaa vietettäisiin yhdessä yli puoluerajojen, Kurvinen harmittelee.

Kurvinen kokee saaneensa paljon, mutta ahkeruutta ja vaivannäköäkin se on vaatinut.

Hänen harrastustaustansa on pesäpallossa ja teatterissa, ja siksikin hän kuvaa elämäänsä ja luonnettaan sekä urheilu- että teatteritermein.

– Jos ei ahkeruutta ja kanttia olisi ollut vuosien varrella, kaikki olisi jäänyt telineisiin.

– Pienellä huumorilla suhtaudun elämään. Monesti parhaat komediat ja farssit ovat sellaisia, että niissä on surullinen pohjavire. Itku ja nauru ovat hyvin lähellä toisiaan ihmisen elämässä. Ehkä elämä on tragikoomista.

Näille harrastuksille ei ole ollut aikaa juuri muuten kuin katsomon puolella, mutta ministerinä Kurvinen kävi pelaamassakin Vimpelissä.

– Yksi lyöty ja yksi tuotu.

Teatteriharrastuksen suhteen Kurvinen vihjaa, että jotain voisi olla tulossa.

– Voisin kokeilla pitkästä aikaa. Katsotaan, täyttyykö toive. Tiettyjä tunnusteluja on ollut.