Eihän se Jaakko heittänyt kylmää kiveä taaskaan – vanha kansa tiesi silti, mistä puhui
Jaakko heittää kylmän kiven, sanotaan aina 25. heinäkuuta. Sanonta tarkoittaa sitä, että Jaakon nimipäivästä lähtien uimavedet alkavat viiletä.
Höpö höpö, eiväthän ne vedet taaskaan muuttuneet suuntaan tahi toiseen.
Tilastollisestikin on selvästi nähtävissä, että vesien viileneminen alkaa vasta elokuun alkupäivinä. Jaakonpäivän tienoilla ilma tosin alkaa jo viiletä, mutta vesi jäähtyy hitaammin.
Sanonta Jaakosta ja kylmästä kivestä on vanha. Se tulee Pyhästä Jaakobista, jonka pyhiinvaellukseen liittyen kiven heittämisen katsottiin vertautuvan syntitaakan pois heittämiseen.
Pyhän Jaakobin päivän eli Jaakonpäivän aikoihin tehtiin vuosittain Ruotsissa ja Suomessa havainto, että uimavedet alkoivat kylmetä. Jaakko siis heitti syntikiven, joka aiheutti vesien viilenemisen.
Havainto veden viilenemisestä Jaakonpäivän aikaan oli aivan oikea, mutta ajankohta on ymmärrettävä omana asianaan.
Ruotsin valtakunnassa, johon nykyinen Suomenkin alue suurimmalta osaltaan kuului, luovuttiin juliaanisesta kalenterista ja siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753.
Juliaaninen kalenteri perustui Rooman valtakunnassa Julius Caesarin (100 eaa.–44 eaa.) aikana yhtenäistettyyn ajanlaskuun. Kalenteri havaittiin kuitenkin hieman epätarkaksi, ja korvaajaksi kehitettiin katolisessa maailmassa 1500-luvulla gregoriaaninen kalenteri. Kalenterin nimi tulee sen käytöstä määränneen paavi Gregorius XIII:n nimestä (paavina 1572–1585).
Juliaaninen kalenteri ”jätättää” 11 minuuttia vuotta kohden. Sen pienestä virhelaskelmasta kertyy 128 vuodessa vuorokauden mittainen jälkeenjäänti. Keskiajalla huomattiinkin, että luonnolliset vuodenajat ja kalenteri eivät kulje oikeassa tahdissa keskenään. 1500-luvulla jätätystä oli 10 vuorokautta, vuonna 2100 juliaaninen jää gregoriaanisesta kalenterista jälkeen jo 14 vuorokautta.
Jaakonpäivän perinne perustuu juliaanisen kalenterin ajanlaskuun.
Kun 1700-luvulla siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin, Jaakonpäivän kylmän kiven tarulta alkoi pudota pohja, mutta sanonta on elänyt silti tähän päivään asti.
Venäjällä juliaaninen kalenteri oli käytössä vuoteen 1918. Kun Suomi oli osa Venäjää, maassa käytettiin kahta kalenteria rinnakkain, ja Jaakonpäivän saattoi siten tulkita myös vanhalla tavalla. Juliaaninen kalenteri oli tosin käytössä vain virallisissa yhteyksissä, kansa eli gregoriaanista aikaa.
Juliaaninen Jaakonpäivä vastaa nykykalenterin elokuun 5. päivää eli Salmen ja Sanelman päivää. Keskimäärin juuri noihin aikoihin vedet alkavat viiletä nykyaikanakin. Jaakonpäivän kylmä kivi on siis todenperäinen asia, jos lasketaan juliaanisen kalenterin mukaan.
