Viimeiseksi jäänyt ruokauhri ja muut uudet löydökset tarjoavat pysäytyskuvan Pompeijin viimeisistä hetkistä

Leipomo oli ollut jo hetken aikaa poissa käytöstä, kun Vesuviuksen purkaus vuonna 79 jälkeen ajanlaskun alun hautasi Pompeijin alleen. Lähestyvä tulivuorenpurkaus oli aiheuttanut maanjäristyksiä, joiden tuhoja oltiin parhaillaan korjaamassa.

Siellä täällä on siististi kasattuja pinoja kattotiiliä ja muita rakennustarvikkeita. Laastikasassa erottuvat yhä kuokan jäljet. Viereisessä huoneessa ovat sängyn palaneet jäänteet.

– Tässä on pala patjaa, arkeologi Gennaro Iovino sanoo ja poimii kätensä hiiltyneen kimpaleen.

Leipomon seinällä on focacciaa esittävä fresko, ja kotialttarilta löytyivät viimeiseksi jääneen ruokauhrin jäänteet. Uunin läheltä arkeologit löysivät kolme purkauksen uhria.

– Kaksi naista ja lapsi olivat todennäköisesti piiloutuneet tuhkasateelta portaiden alle, kun välikatto romahti. Heillä oli laastikaton palasia iskeytyneenä keskelle rintaa, Iovino kertoo.

IX-alueella sijaitseva kortteli 10 on osa Pompeijin uusimpia kaivauksia. Niiden aikana esiin nousseet musta juhlasali, sinisenä hehkuva pyhäkkö ja muut arkeologiset aarteet ovat herättäneet ihastusta ympäri maailmaa.

Uudet löydökset ovat vahvistaneet monia arkeologien aiempia teorioita Pompeijista. Samalla ne ovat antaneet uutta tietoa tuhka- ja lapillisateen, maanjäristysten ja pyroklastisen virran vaikutuksista kaupunkiin.

– Aiemmin meillä oli stereotyyppinen käsitys purkauksesta. Todellisuudessa saman kaupungin sisällä oli paljon eroja, ja samassa talossakin purkauksella oli eri huoneisiin erilainen vaikutus, arkeologi Saverio De Rosa kertoo.

De Rosa kaivaa esiin Insula dei Casti amanti -korttelia, jossa tehtiin kaivauksia viimeksi 2000-luvun alussa. Sen seiniltä on löytynyt muun muassa lasten tekemiä piirustuksia gladiaattoreista, metsästyksestä ja nyrkkeilystä.

Seinässä erottuvat hiilellä piirretyt käden ääriviivat, jotka tutkijat ovat arvioineet noin 8-vuotiaan lapsen tekemiksi. Huoneen toisella puolella on okralla piirrettyjä veneitä ja kuva, jossa kalastajan pyydykseen tarttuu falloksia.

– Tämän tehnyt ei ollut enää lapsi. Siitä näemme, miten seksuaalisuus oli läsnä pompeijilaisten arjessa, De Rosa kertoo.

Yhtäkkiä De Rosan viereen putoavat aurinkolasit, ja yläilmoista kuuluu vuolasta anteeksipyytelyä. Insula dei Casti amantin yläpuolelle avattiin toukokuun lopussa kävelysilta, jolta käsin kävijät pääsevät seuraamaan arkeologien työskentelyä.

Pompeijissa ja sen lähialueilla on kaivaukset, restaurointi ja kunnossapito mukaan lukien lähes 30 yhtäaikaista työmaata. Suomen Rooman-instituutin johtajan, Pompeiji-tutkija Ria Bergin mukaan kaivauksissa oli resurssipulan vuoksi vuosikymmenten tauko, sillä ilman restaurointia ja kunnossapitoa uudet löydökset alkavat haalistua ja tuhoutua.

Neljän miljoonan vuosittaisen kävijän kohteessa arkeologiset aarteet voivat altistua myös ilkivallalle. Pompeijissa otettiin kesäkuussa kiinni turisti, joka oli kaivertanut nimensä talon seinään.

– Esiin kaivaminen ei ole aina paras asia löydöille. Mutta on myös oikein, että jokaisella arkeologisukupolvella on jokin uusi talo, joka kaivetaan, Berg sanoo.

Jopa kolmasosa Pompeijista on yhä maan alla. Se aiotaan jättää tulevaisuuden arkeologeille.

Pompeijin arkeologisen alueen johtajan Gabriel Zuchtriegelin mukaan rauniokaupungissa ovat parhaillaan meneillään pinta-alaltaan laajimmat arkeologiset kaivaukset sitten 1950-luvun. Kaivaukset aloitettiin alun perin suojelusyistä, sillä 1800-luvun lopulla tehtyjen kaivausten seinämät vaativat tukemista. Nyt työmailla on kuitenkin päästy pisteeseen, jossa jatkoa joudutaan vakavasti miettimään.

– IX-alueen suurissa kaivauksissa yritämme nyt saada työt päätökseen. Vaikka alun perin kaivettavaksi aiottua aluetta ei ole vielä tutkittu kokonaan, on jo nyt tullut esiin paljon monimutkaista restaurointia, analysointia ja tutkimusta vaativia kohteita. On kestävämpää lopettaa tähän, Zuchtriegel kertoo STT:lle puhelimitse.

Zuchtriegelin mukaan arkeologisten kaivausten työmaakustannukset ja ensimmäinen restaurointi ovat vasta alkua. Pompeijissa on kaivettu lähes kolmen vuosisadan ajan, ja esiin kaivettujen talojen kunnossapito vaatii paljon resursseja.

– Meillä on suuri vastuu tulevia sukupolvia kohtaan, Zuchtriegel sanoo.

Tulevaisuudessa Pompeijin kaupunginmuurien sisällä aiotaan keskittyä entistä enemmän jo kaivettujen alueiden kunnossapitoon ja tutkimukseen, jossa hyödynnetään myös uusia teknologioita. Tulevat kaivaukset sen sijaan suuntautuvat ympäröivälle maaseudulle. Kaivaukset ovat parhaillaan käynnissä esimerkiksi Pompeijin lähellä sijaitsevassa Civita Giuliana -villassa.

– Pompeijin ympärillä on valtavasti alueita, joista tiedämme vain vähän. Siellä on suurenmoisia kohteita, jonne haluamme luoda hidasta turismia. Civita Giuliana, Stabiaen kaivaukset, Boscoreale ja Oplontis ovat kaikki paikkoja, joilla on valtava potentiaali, joten investoinnit kannattaa suunnata sinne, Zuchtriegel sanoo.

Tämänhetkiset kaivaukset ja uudet löydökset on esimerkiksi pienryhmien, ylikulkusiltojen ja sosiaalisen median avulla tehty niin saavutettaviksi kuin mahdollista, Zuchtriegel sanoo. Siihen, että työmaat ja restauroinnit saadaan päätökseen ja uudet alueet voidaan avata täysin yleisölle, kuluu kuitenkin vuosia.

Pompeijissa on työskennellyt vuosikymmenten aikana useita suomalaisia tutkijoita. Tällä hetkellä meneillään on Suomen Rooman-instituutin tutkimusprojekti, jossa seitsemän eri alojen jatko-opiskelijaa Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoista analysoi A. Trebius Valensin talon luontosuhdetta. Tulokset julkaistaan myöhemmin kirjana instituutin julkaisusarjassa.

A. Trebius Valensin talo kaivettiin esiin vuonna 1915, minkä jälkeen se restauroitiin. Toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden pommi kuitenkin tuhosi osan siitä uudelleen.

– Ehkä he tähtäsivät läheiseen rautatiehen. Myöhemmin taloon on tulossa restaurointi, jossa toimimme yhteistyökumppanina, tutkimusryhmää johtava Ria Berg kertoo yleisöltä suljetussa talossa.

Talo on Bergin mukaan tyypillinen, ylemmän keskiluokan roomalainen domus. Nimensä A. Trebius Valensin talo on saanut miehestä, jonka nimi löytyy talon ulkopuolella olevista vaalimainoksista.

Projektissa muun muassa tutkitaan talon freskoissa esiintyviä luontoaiheita ja selvitetään, miten talossa hyödynnettiin luonnon elementtejä kuten vettä, tuulensuuntia ja auringonvaloa. Koska sähköä ei ollut, piti auringonkierto ottaa rakentamisessa tarkasti huomioon.

– Talo muuttui paljon vuodenaikojen mukaan. Talvella pinta-ala tiivistyi pieneksi, sillä lämmitettyjä tiloja olivat vain nämä sivussa olleet makuhuoneet, Berg viittilöi.

Bergin mukaan roomalaiset olivat tarkkoja huoneiden ja ikkunoiden asettelusta ja niistä aukeavista näkymistä. A. Trebius Valensin talossa erikoista on puutarhan köynnöksin katettu ruokailutila, joka näkyy heti ulko-ovelta.

– Asukkaat ovat halunneet ikään kuin esiintyä teatterissa niin, että ohikulkijat näkevät heidät, Berg sanoo.

Toinen erikoisuus on ruokailutilan pöytä, jonka keskellä on vesilähde. Koska sen sai päälle isännän paikan lähellä olevasta hanasta, oli pöydän tarkoituksena ehkä olla yllätys vieraille.

– Vai pistettiinkö hana päälle, kun pöytään tuotiin kalaruokia? Tai ehkä siinä pestiin kädet, sillä pompeijilaiset eivät käyttäneet haarukoita, Berg pohtii.

Tutkijan näkökulmasta Pompeiji on ainutlaatuinen, Berg sanoo. Siinä missä useissa muissa kohteissa tutkitaan maan tasalle tuhoutuneita perustuksia, Pompeijissa vastaan voi tulla esimerkiksi luotilanka, josta erottuvat vielä langan mineralisoituneet jäänteet.

– Pompeijissa pääsee niin lähelle antiikin ihmistä, ettei se ole mahdollista muualla, Berg sanoo.