Viime kuntavaalien ääniharavat puuttuvat suurten kaupunkien pormestarikisoista: “Vaalit käydään käytännössä viimeisten kahden kuukauden aikana“
Viime kuntavaalien ääniharavat eivät ole ainakaan toistaiseksi tarjonneet helpotusta suurissa kaupungeissa pormestariehdokkaita etsiville puolueille.
Viikonloppuna Jan Vapaavuori (kok.) nollasi pääkaupungin johtajakisan ilmoittamalla, ettei hän hae jatkokautta Helsingin pormestarina. Vapaavuori ei ylipäänsä asetu ehdolle kuntavaaleissa.
Samaa on sanonut kokoomukselle Helsingissä viimeksi toiseksi eniten ääniä kerännyt Jaana Pelkonen.
Näkyvä pormestariehdokas voi olla puolueille merkittävä valttikortti kuntavaaleissa. Vuonna 2017 Vapaavuori sai Helsingissä lähes 30 000 ääntä eli miltei kolmanneksen kokoomuksen koko äänisaaliista kaupungissa.
Ennätyssaalis peittosi yli kolminkertaisesti seuraavaksi suosituimman ehdokkaan.
Kuntatutkija Jenni Airaksinen Tampereen yliopistosta arvioi, että pormestarimalli muuttaa kuntavaalien asetelmaa kiihkeämmäksi.
– Vapaavuoren jättäytyminen pois tulevista vaaleista jättää valtavan tyhjiön, ja nyt on kova suhina päällä (siitä), miten muut puolueet hyödyntävät tämän, Airaksinen sanoo STT:lle.
Lopullisen pormestarivalinnan tekee kaupunginvaltuusto vaalien jälkeen. Uuden vaaliasetelman on kuitenkin toivottu kannustavan äänestäjiä uurnille.
– Pormestarimalli antaa kansalaiselle mahdollisuuden valita myös henkilön kunnan johtoon. Toisaalta on kritisoitu sitä, että kuntavaaleistakin tulee liikaa henkilövaali.
Helsingissä toiseksi eniten ääniä sai vihreiden pormestariehdokas Anni Sinnemäki, joka nousi vaalien jälkeen apulaispormestariksi. Tulevien vaalien pormestarihaluista Sinnemäki aikoo kertoa vasta vuodenvaihteen tienoilla.
Ääniharavoiden merkitys ei ole vähäpätöinen, sillä erot puolueiden kesken ovat useissa kaupungeissa pieniä. Toiseksi suurimmassa pormestaripitäjässä Tampereella kokoomus ja vihreät jäivät SDP:stä vain yhden ja kahden paikan päähän.
Tampereen istuva pormestari Lauri Lyly (sd.) aikoo kommentoida jatkohalujaan vasta tammi-helmikuussa. Hän perustelee päätöstään sillä, että haluaa työrauhan esimerkiksi budjetin valmistelulle.
– Siitä tulee helposti rampa ankka -ilmiö, jos sanoo, ettei lähde. Jos taas lähtee, kaikkea tekemistä arvioidaan vain sen kautta, Lyly sanoo STT:lle.
Hän ei kuitenkaan usko, että ehdokkuuden päättäminen vasta vaalien läheisyydessä tulisi liian myöhään äänestäjien kannalta.
– Tosiasia on, että vaalit käydään käytännössä viimeisten kahden kuukauden aikana, Lyly sanoo.
Lyly sai viime vaaleissa puolueestaan toiseksi eniten ja kaikista ehdokkaista kolmanneksi eniten ääniä. Kaupungin ääniharava ei ole käytettävissä pormestarin tehtävään, sillä kyseessä on nykyinen pääministeri Sanna Marin.
Jenni Airaksinen huomauttaa, että viime vaaleissa pormestariehdokkaat eivät olleet Tampereella esillä. Kaupunki otti pormestarihallinnon käyttöön Suomessa ensimmäisenä jo vuonna 2007. Uutuudenviehätys on siis ehtinyt karista.
Tampereella kiinnostusta tehtävään ovat toistaiseksi osoittaneet kansanedustajat Ilmari Nurminen (sd.) ja Veikko Vallin (ps.). SDP, perussuomalaiset tai mikään muukaan puolue ei kuitenkaan ole vielä asettanut kaupungissa pormestariehdokasta.
Viime vaaleissa Nurminen oli kuntansa ääniharava – tosin entisessä kotikaupungissaan Sastamalassa. Vallin puolestaan keräsi toistatuhatta ääntä sitoutumattomassa yhteislistassa. Hän liittyi perussuomalaisiin sen jälkeen, kun Jussi Halla-aho oli noussut puolueen johtoon.
Oppositiojohtaja Halla-aho itse oli perussuomalaisten suosituin Helsingissä. Toiseksi eniten ääniä saanut Sampo Terho (sin.) ei enää auta perussuomalaisia kaupungin pormestarikisassa.
Ehdokasasettelu on selvästi pidemmällä Turussa, joka siirtyy pormestarimallin käyttöön ensi vuonna. Omat ehdokkaansa ovat asettaneet jo SDP, vihreät ja keskusta.
– Turussa ollaan ehkä innoissaan, kun haetaan ensimmäistä kertaa asetelmia suoraan vaalituloksesta johdettuna. Kyllä se varmasti on ainakin jännittävämpää, Airaksinen sanoo.
Vanhat ääniharavat tosin loistavat poissaolollaan Turussakin. Tie on siis auki uudelle tulokkaalle näkyvään tehtävään.
Viime vaalien ääniharava, opetusministeri Li Andersson (vas.) on kiinni valtakunnanpolitiikassa. Sama tilanne on kokoomusta johtavalla Petteri Orpolla, joka oli Anderssonin ja Ville Niinistön (vihr.) jälkeen kaupungin kolmanneksi suosituin ehdokas.
Niinistö puolestaan vaikuttaa nykyisin europarlamentissa. Turun pormestarikisasta puuttuu myös keskustan Annika Saarikko, joka on siirtynyt paitsi ministeriksi ja keskustan johtoon, myös synnyinkuntaansa Oripäähän.
Turun tämänhetkisistä ehdokkaista tunnetuin lienee SDP:n Aki Lindén, joka viime vuonna nousi ensi yrittämällä eduskuntaan. Hän ei vaikuta tällä hetkellä missään kunnanvaltuustossa.
Perussuomalaiset asettaa Turussa oman ehdokkaansa ensi viikolla. Vielä pidempään tilanne on auki kokoomuksessa, joka on sanonut valitsevansa kandidaattinsa tammikuun loppuun mennessä.
Puolueessa odotukset kohdistuvat nykyiseen kaupunginjohtajaan Minna Arveen (kok.), joka oli viime vaaleissa vasta viidenneksi suosituin kokoomuslainen Turussa.
– Olen pitänyt järkevänä ja tärkeänä asiana, että kuntalaisilla on tiedossa etukäteen, keitä ehdokkaita pormestariksi on, Arve sanoo.
Arve ei ole kuitenkaan päättänyt vielä, hakeeko hän pormestariksi. Lylyn tavoin hän haluaa keskittyä töihin, kuten koronakriisin hoitamiseen ja ensi vuoden budjetin valmisteluun.
– Kuntavaalit käydään vasta huhtikuun puolivälissä. Luulen, ettei suurikaan osa turkulaisista ei ole vielä kovin orientoitunut siihen, että kuntavaalit ovat tuloillansa.
Helsingissä pormestariehdokkaan on suurista puolueista asettanut vain SDP. Helsingin demarit valitsi viime viikonloppuna tehtävää tavoittelemaan nykyisen apulaispormestarin Nasima Razmyarin.
Razmyar oli viime vaaleissa vasta neljänneksi suosituin puolueensa ehdokas. Viimeksi SDP:n pormestariehdokkaana oli Tuula Haatainen, joka ei vaalien jälkeen halunnut apulaispormestariksi.
Apulaispormestarien asema on yksi koko johtamismallin kestokritiikin kohde, Jenni Airaksinen kertoo. Heidän roolinsa on helposti epäselvä ja päällekkäinen toimialajohtajien kanssa, mikä voi myös vaikuttaa tehtävän houkuttelevuuteen.
– Olen miettinyt, pitäisikö puolueen asettaa yhden sijaan pari–kolme ehdokasta, joiden joukosta sitten valittaisiin vastuuhenkilöt vaalituloksen perusteella. Toinen kysymys on toki se, kuinka läpinäkyvää se on enää kansalaisen näkökulmasta, tutkija sanoo.
Helsingissä tehtävästä kisaa myös nyt-liikkeen Harry Harkimo. Lindénin tavoin Harkimo ei ole tällä hetkellä kunnanvaltuutettu.
Pormestari johtaa tällä hetkellä kuutta suomalaiskuntaa. Helsingin ja Tampereen ohella malli on käytössä Pirkkalan, Tuusulan, Kärkölän ja Puolangan kunnissa.
Mallin suosio on levinnyt Suomessa hitaasti, sillä Tampere valitsee pormestariaan jo neljättä kertaa. Lahdessa peruttiin tällä viikolla aiempi päätös pormestarijohtoon siirtymisestä. Myös Oulu on harkinnan jälkeen päättänyt ainakin toistaiseksi pitäytyä kaupunginjohtajassa.
– Vaikka perusvire Tampereella on myönteinen, ja malli on ollut käytössä täällä pitkään, täälläkin on puuhattu valtuustoaloitetta pois pormestarimallista, tamperelainen Airaksinen sanoo.
Vaalikauden ajaksi valittavien pormestarien on arvioitu antavan kunnalliselle päätöksenteolle kasvot. Perinteinen kunnanjohtaja valitaan tehtävään virkasuhteessa, joko määräajaksi tai toistaiseksi.
– Kyllä pormestarijärjestelmä siirtää pelimerkkejä viranhaltijoilta poliittiselle johdolle. Ajatuksena on, että vaalitulos heijastuisi kaupungin toimintaan entistä paremmin.
Pormestarimalli keskittää valtaa, mikä voi Airaksisen mukaan nopeuttaa kuntien kehittämistä. Toisaalta pelkona on, että valta keskittyy liiaksi.
– Joissakin kunnissa malli on johtanut hallitus–oppositio-asetelman syntyyn. Silloin joillekin voi jäädä vaikutelma, että he ovat jääneet kokonaan kunnan kehittämisen ulkopuolelle.
