Vesilaitosten edunvalvoja: Hyvä, että yksityistä omistusta vesihuollossa rajataan
Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Riku Vahala pitää ehdottoman hyvänä, että yksityistä omistusta vesihuollossa rajataan, jottei laitoksia päätyisi “yksityisen pääoman pelinappulaksi”.
– Siitä voi toki olla montaa mieltä, onko esitys onnistunut siinä, hän sanoo STT:lle.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen suunnitelmat vesihuoltolain uudistuksesta ovat saaneet viime päivinä runsaasti arvostelua oppositiopuolueiden riveistä. Lakiluonnoksen mukaan kunnalliset vesilaitokset olisi säilytettävä kunnan määräysvallassa, mutta vähemmistöosuuden myymistä ei kiellettäisi. Lakihankkeen taustalla olevan kansalaisaloitteen tekijät pettyivät hallituksen suunnitelmiin, kertoi Helsingin Sanomat sunnuntaina.
Vahala pitää oleellisena, että tosiasiallinen määräysvalta säilyy aina kunnalla.
Hän nostaa esiin, että jos yksityisen omistajan omistusosuus on esimerkiksi 49 prosenttia, ja loppuosuus on jaettu useamman kunnan kesken, ei kuntien tosiasiallinen määräysvalta välttämättä toteudu.
Vahala huomauttaa, ettei näe yksityistä omistusta myöskään puhtaasti negatiivisena asiana.
– Kyllähän yksityinen omistus tuo hyviä elementtejä toimintaan. Siellä voi olla tällaista tehokkuuden tavoitetta, kunhan se ei mene huoltovarmuuden kustannuksella.
Maa- ja metsätalousministeriön vesitalousjohtaja Olli-Matti Verta kertoo STT:lle, että lainvalmistelussa on tasapainoiltu eri asioiden välillä. Huomioon on otettu eduskunnan ja kansalaisaloitteen tahtotila ja toisaalta perustuslain asettamat reunaehdot.
Jos kunnilta kiellettäisiin vähemmistöosuuksien myyminen vesilaitoksista, voisi lakimuutos vaatia perustuslain säätämisjärjestystä.
– Tämä siinä helposti tulisi eteen, Verta sanoo.
Verta huomauttaa, että tällä hetkellä laissa ei säädetä mitään vesilaitosten omistajuudesta ja määräysvallasta. Hänen mielestään julkinen keskustelu on lähtenyt liikkeelle ”vähän hassussa asennossa”.
– Olemme tuomassa vesihuoltolakiin lisäsääntelyä, jolla nimenomaan pyritään estämään, ettei vesihuoltoon voisi tulla siinä määrin yksityistä omistusta kuin nykyinen laki sallii.
Verta sanoo, että vaikka nykyisin vesihuoltolaki ei aseta rajoitteita omistajille, niin Suomessa vesilaitokset ovat kunnallisessa tai asiakkaiden omistuksessa.
– Ei meillä mitään yksityistämisen aaltoa ole käynnissä.
Hänen mukaansa asenneilmapiiri on viime vuosina ollut, että vesihuollon kaltaiset välttämättömät palvelut halutaan pitää julkisessa omistuksessa ja määräysvallassa.
Verran mukaan arvio on, että ulkopuolisen sijoittajan tuleminen vähemmistöomistajaksi kunnalliseen vesiyhtiöön ei vaikuttaisi kuntalaisten vesimaksuihin.
Hän viittaa siihen, että lain mukaan jo nykyisin asiakasmaksuilla tulee kattaa vesihuollon investoinnit, ja maksujen pitää olla kohtuullisia ja tasapuolisia.
– Lisäksi säädetään siitä, että vesihuoltomaksuihin saa sisältyä vain kohtuullinen tuotto pääomalle.
Vesilaitosyhdistyksen Vahala ei usko, että ulkomainen pääoma suuressa mittakaavassa olisi edes kiinnostunut suomalaisista vesihuoltolaitoksista.
– Tällä hetkellä suuret laitokset ovat niitä, jotka tuottavat voittoa omistajilleen eli kunnille. Keskisuuret laitokset elävät suunnilleen plus miinus nolla -budjetilla. Ja pienet laitokset jo käytännössä tekevät tappiota.
Hän sanoo pitävänsä suurempana riskinä vesihuollolle juuri pienimpiä laitoksia, joilla ei ole välttämättä edes yhtään kokopäiväistä työntekijää.
– Meillä on Suomessa aivan liian paljon näitä pieniä laitoksia, joilla ei ole kerta kaikkiaan minkään näköisiä edellytyksiä varautua, hallita riskejä, ylipäätään hoitaa ammattimaisesti vesihuoltotoimintaa.
Hän lisää, että vesihuollon investointitarpeet ovat lähivuosina massiiviset, koska 1960- ja 1970-luvuilla rakennetut verkostot ovat tulossa tiensä päähän. Samaan aikaan pitäisi rakentaa myös uutta.
– Näillä pienillä laitoksilla, kun niillä on monesti paljon verkostoja mutta vähän maksavia asiakkaita, ne edellytykset selviytyä näistä investoinneista ovat hyvin vähäiset.
Vesilaitosyhdistys on toimialajärjestö, jonka jäseninä on noin 300 vesihuoltolaitosta.
Esitys vesihuoltolain uudistamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle ensi keväänä. Lausuntokierros päättyi syyskuun lopussa, ja lausuntoja annettiin yli sata.
Lakimuutoksen taustalla on Vesi on meidän -kansalaisaloite, jonka eduskunta hyväksyi syyskuussa 2021. Eduskunta edellytti tuolloin, että hallitus ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa.
Kyseessä on ensimmäinen kansalaisaloite, jonka eduskunta on hyväksynyt yksimielisenä.
Oppositiopuolue keskustan kansanedustaja Tuomas Kettunen kirjoitti sunnuntaina tiedotteessa, ettei kansallista vesihuoltoa pidä päästää ulkomaisiin käsiin ja että vedenjakelun turvallisuus ja toimivuus on sijoittajien voittoja tärkeämpää.
– Menneistä virheistä kannattaisi kokoomuksessa ottaa opiksi. Uusia Caruna-kauppoja ei pidä sallia. Uuden lain pitää estää täydellisesti julkisen vesihuollon yksityistäminen, Kettunen totesi.
Caruna-kaupoilla hän viittasi siihen, kun valtioyhtiö Fortumin sähkönsiirtoliiketoiminta myytiin ulkomaisten sijoittajien omistamalle Carunalle vuonna 2014.
Samaan kauppaan viittasi myös SDP:n kansanedustaja Pinja Perholehto. Hän totesi, ettei Suomella ole varaa uuteen Carunaan tai taksiuudistukseen.
– Vesi on perusoikeus ja elämän edellytys, kriittinen osa valtion infrastruktuuria. Meillä ei ole varaa missään olosuhteissa ottaa riskiä siitä, että korvaamattomista vesivaroistamme päättäisivät sijoittajat, Perholehto painotti tiedotteessa.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo kiinnitti viestipalvelu X:ssä huomiota siihen, että hallitus ei ole turvaamassa vesihuollon osalta täyttä julkista omistusta vaan vain enemmistöosuuden.
– Tämä on se pihvi, joka ei muutu vaikka kokoomuksesta spinnattaisiin. Eduskunta asettui yksimielisesti Vesi on meidän -kansalaisaloitteen taakse. Nyt tätä tahtoa ei kunnioiteta.
Vihreiden entinen kansanedustaja ja ministeri Osmo Soininvaara huomautti X:ssä, että myös yksityisellä vähemmistöomistuksella on vaikutusta.
– Jos kunnallinen vesilaitos myy vähemmistön osakkeista sijoittajille, sijoittajilla on oikeus vaatia, että yhtiön hallitus maksimoi toiminnassaan osakkeenomistajien edun eli hyödyntää monopolihinnoittelua maksimaalisesti, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin sanota.